Pojan kanssa nainen suunnitteli blogin nimeä. Nehän on äiti ihan nameja ne sun työt. Ruskeaa ja oranssia; maanläheisyyttä ja luovuutta kuvaavia värejä. Kierrätys on se ykkösjuttu, ja varmasti retroa täytyy nyt olla, kun muillakin. Niitä siihen ilmeeseen siis.
Ensimmäinen postaus jännitti. Silmissä oli selkeä suunta blogin tekstien suhteen, Hannan Namit, nehän tekstit voisivat ollakin kuin reseptejä käsitöistä. Kyllähän se kantoi kokonaisen ensimmäisen tekstin ajan. Sitten tuli kyllästyminen, samaa ei voinut toistaa.
Bloggaus vei täysin naisen mukanaan. Käsitöitä syntyi vuonna 2013 tiuhaan tahtiin ja blogikin päivittyi 2-3 kertaa viikossa. Virkattiin, värkättiin, ommeltiin farkkua ja vähän vaatetta pojalle. Illat ja yöt täyttyivät tekemisestä ja blogin tekstien miettimisestä. Kuvaaminen oli vallan hakusessa ja kaikki opiskeluvuosina saadut opit olivat kadonneet päästä. Halu kehittyä oli kuitenkin suuri ja valokuvausvinkkejä nainen etsi netistä.
Vuosi 2014 alkoi tyhjällä hetkellä. Inspiraation löytyminen tekemiseen oli hetken hukassa. Into tekemiseen palasi, tietenkin, ja vihdoin nainen uskalsi julkaista ensimmäisen itselleen tekemän vaatteensa. Jumpsuit. Voisiko aikuinen nainen yhtään hassummin pukeutua? Asu oli juuri täydellinen saunan jälkeen ja kovassa käytössä se on vieläkin. Niin häveliäs nainen on ollut, että asua ei ole kukaan muu omaa perhettä lukuunottamatta nähnyt (paitsi sinä surullisen kuuluisana iltana, jona ystävät piipahtivat yllättäin ja vaatetta ei ehtinyt vaihtamaan). Mutta mikä lie, että asun kuitenkin kehtasi julkaista vielä useamman silmäparin nähtäväksi ;).
Aktiivinen vuosi, blogin pitäminen tuntui rakkaalta ja tärkeältä jutulta. Siihen nainen halusi panostaa. Ommeltiin, virkattiin, kierrätettiin, tehtiin lapsen kanssa askarteluja. Ja oman vaatekaapin lisäksi nainen täytti äitinsä vaatekaappia.
Muutama ohjekin syntyi. Virkatut puput, (kanan)munat sekä lasinaluset ovat top viidessä luetuimmista teksteistä koko blogin olemassaolo-ajalta. Ohjeiden tekeminen oli kuitenkin niin työlästä, että nainen ei niihin sittemmin ole palannut. Koitti kevät. Valokuvaus kiinnosti ja mies muisti äitienpäivänä Suuri Digikuvaus-kirjalla. Sitä tankattiin ja kuviin alkoi tulla hitusen siistimpää jälkeä.
Tuli myös vastaan ensimmäinen haaste Helmoja ja Hepeneitä -blogin Kristan järjestämänä. Innolla mukaan ja täydellä hyöryllä. Syntyikin iso kasa kierrätysteemalla tehtyjä juttuja. Mallikelpoinen -blogin haasteesta saadut lukijan suosikki-tittelit lämmittivät suuresti sydäntä.
Vuosi 2014 päättyi uuden objektiivin kanssa kuvattuihin juttuihin. Vihdoinkin nainen uskalsi myös liittyä facebookiin, josta avautui aivan uudenlainen käsitöiden tekemisen yhteisö. Vieläkin kovin arastellen hän kirjoittaa joskus jotakin ryhmien julkaisuihin, mutta lukee usein vinkkejä ja ahmii ideoita. Ja voi apua, mikä maailma avautui klikatessa auki Pinterest, tuo ideoiden ja inspiraation ihmemaa.
Mielessä alkoi jo siintää blogin ulkoasun ja nimen vaihtaminen. Aikuisempaan, hillitympään suuntaan. Ja se retroilu ei kuitenkaan iskenyt, jäi vaan muiden kauniiden juttujen ihasteluun. Kuvaamisessa alkoi löytyä parempaa rytmiä ja siitäkin oppi aina jotain uutta. Kehitettävää oli ja on vieläkin paljon. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Huhtikuussa 2015 nainen vihdoin uskalsi vaihtaa blogin nimen. Blogin tyyli alkoi olla lähempänä sitä, mitä nainen koki oikeasti olevansa ja haluavansa. Tämä vuosi on ollut naisen blogissa hiljaisin. Käsitöiden tekemiseen on jäänyt vähemmän aikaa ja muu elämä on häirinnyt blogin aktiivisuutta. Välillä mielessä jo on jo käynyt laittaa pillit pussiin; pystyykö tarjoamaan mitään mielenkiintoista, uutta ja inspiroivaa lukijoille?
Blogin päivittämiseen saa menemään aikaa. Taitojen karttuessa ovat myös vaatimukset käsitöille sekä kuville, jotka blogiin päätyvät, kasvaneet. Mutta into ja ilo tekemiseen on kuitenkin säilynyt. Blogi on myös edelleen tärkeä kanava olla yhteydessä muihin käsityöihmisiin, ja sen pitäminen tuntuu rakkaalle harrastukselle. Nainen päättää jatkaa, vaikka vain hitaammalla tahdilla. Onhan myös olemassa tuo kuvavirran suunnaton lähde, Instagram, jonne nainen voi nopeammin päivittää tekemiään käsitöitä. Blogi tulee olemaan edelleen naisen harrastus ja pysyy jatkossakin pitkälle käsitöiden maailmassa.
Ja mikä on ilahduttanut tässä kaikessa kaikkein eniten? Lukijat, seuraajat ja ihanat rohkaisevat kommentit. Ilman teitä tätä blogia ei olisi, kiitoksia teille kaikille! Olette haastaneet minua ylittämään itseni, rohkaisseet kokeilemaan uusia juttuja, antaneet palautetta, olleet läsnä virtuaalisesti, olen teiltä saanut ihania tunnustuksia ja haasteita. Yhden teistä olen jo tavannut livenä ja toivottavasti tapaan teistä monta tulevaisuudessa!
Kototeko-blogin Sanna haastoi aiemmin tänä vuonna meitä bloggaajia kertomaan oman bloginsa tarinan. Otin haasteen silloin mukaani, mutta kirjoittaminen on vaatinut aikaa :).
Ohjeet tulevat tässä:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.
Olisi niin ihana kuulla teidän monen tarinaa blogeistanne. Haaste on ehtinyt kiertää jo jonkin aikaa, joten en ole aivan varma, ketkä sen jo ovat saaneet. Tällä kertaa haastaisin mukaan:
Nautitaan tästä syksystä, kukin omalla tavallamme! Näemme jälleen valmistuneiden käsitöiden parissa ensi viikolla, mukavaa viikonloppua kaikille :).
Et varmasti hei laita pillejä pussiin! Sinullahan toimii täällä kaikki, tekstit ovat tunteita herättäviä (kunpa itsekin osaisin kirjoittaa niin), käsityöt hienoja ja ennen kaikkea monipuolisia (mikä on mulle henk.kohtaisesti aika tärkeä asia että alan blogia seuraamaan) kuvat selkeitä ja upeita. Toisaalta ymmärrän, sillä bloggaaminen vie minultakin paljon aikaa, ja aina täytyy miettiä että kuinka tärkeänä asiana sitä pitää vai haluaako käyttää vapaa-aikaa johonkin muuhun. Ja aina elämässä ei oikeasti ole niin sitä aikaa kuin arjen pyörittämisern.
VastaaPoistaKuitenkin, oli todella kiva lukea tarinasi, kun en ole sitä alusta saakka ollut jakamassa. Ja aivan ihana on ollut tutustua sinuun näin ruudun kautta ja pian muutenkin. Olet niin lämminhenkinen, syvästi tunteva, positiivinen, upea, luova ja kannustava nainen, että sellaisia ei ihan joka nurkalla ole. Se kaikki välittyy täältä blogistasi kauniilla tavalla, että minä ainakin toivon vielä saavani seurata käsityömatkaasi vielä pitkän ajan - vaikka vähän hitaammalla tahdilla, se ei haittaa! (Vaikka siis aina odotankin postauksiasi kovasti jos niitä ei ole jo kuulunut ;)). Tulipas pitkät tarinat, minäkään en sinne Faceen osaa kirjotta yhtään mitään, mutta tänne kyllä :D.
Voi apua, minä taisin antaa teille kuvan, että olen lopettamassa kokonaan :(! Ei, ei, vaikka se kävikin tuossa hiljaisen kesän aikana hetkellisesti mielessä. Tarkoitus on jatkaa, edes kerran viikossa taktiikalla. Rakastan tätä tuohua :D. Voisin kirjoittaa ihan samat asiat sinunkin blogistasi ja sinusta, ihana nähdä ensi kuussa! Kiitoksia Krista <3!
PoistaKun toisen kerran luki tekstin niin kyllähän se siellä luki ihan selvästi että se oli ohi menevä ajatus! Ekalla kerralla se vaan pompsahti sieltä niin silmiin voimakkaasti, että ihan kauhistuin ja suorastaan ryntäsin kirjoittamaan tätä kommenttia :D
Poista:), kiva kuulla, että te haluatte seurata touhujani!
PoistaKiva oli lukea tarinaasi. Huomaan itsestäni että bloggaamisessa on välillä aktiivisempia kausia ja välillä hiljaisempia. Alku on varmaan aika monilla melko aktiivista aikaa.. :) Älä vaan blogin pitämistä lopeta. Minusta harvemminkin päivittyviä blogeja on kiva lukea. Ja oikeastaan on aika mukavaa kun ehtii jo vähän odotella että mitähän kivaa seuraavaksi.. :)
VastaaPoistaKiitos Raisa P! Alussa minulle oli ihan kauhean pitkä väli, jos viikko oli mennyt ilman päivitystä :D. Nyt tuntuu, että päivät vaan hujahtaa ohi ja oho - se viikko ilman päivitystä meni jo. Kyllähän sitä aikaa järjestyy harrastuksiin, joten kirjoittelen edelleen.
PoistaKrista sanoi jo sen mitä minäkin aioin :) Hitaampi tahti on helpompi lukijalle, ehtii pysyä mukana. Blogi ottaa aikaa, mitta onneksi myös antaa paljon, kuten ihania kommentteja sinun kaltaisilta valloittavilta ihmisiltä <3 ja hei muuten, tuo punainen polkkatukka on ihan sairaanhieno, sopi siulle upeesti :)
VastaaPoistaTotta, blogiin saa käytettyä aikaa, mutta siitä myös saa hurjan paljon. Vihdoinkin sain varattua kampaajalle ajan, katsotaan mitä minun luottokampaaja tällä kertaa keksii ;). Tuo polkka on hänen käsialaansa. Kiitoksia ihana Hannariina ❤
PoistaKristan kommentissa tulikin esille juuri ne asiat mitkä blogissasi minuakin juuri viehättää ja millainen mielikuva sinusta välittyy:) kauniit ja monipuoliset käsityöt ja tapa jolla esittelet ne; upeiden kuvien ja tekstin kera. Edellisestä postauksestakin lukiessa tuli sellainen tunnelma, että aivan kuin olisit tuossa nenätysten:) hitaampi postaustahti ei varmasti karkoita lukijoita, luen postaukset aina yhtä innolla, tulee niitä kerran viikossa tai kerran kuussa, eikä edes niin usein:) hyvää kannattaa aina odottaa! Hitaampaan tahtiin on täälläkin tyytyminen, kiireinen arki tahto verottaa harrastustoimintaa ja pitäähän sitä välillä nukkuakin:D Kyllä tämä blogimaailma on aivan ihmeellinen, en olisi varmasti innostunut koko ompeluharrastuksesta näin paljon ilman tutustumista lukuisiin inspiroiviin blogeihin, kuten sinun blogiisi. Mukavaa kun on hengenheimolaisia joiden kanssa höpöttää ompelujuttuja(omat ystäväni ei jaksa kuunnella niitä:D) ja asian vierestäkin. Toki jos jokainen olisi postaamatta vaikka viikon niin saisin jotain valmista aikaiseksi, minä kun aina tahdon jämähtää ihailemaan muiden tuotoksia ja inspiraatiot sekoittaa aina valmiit suunnitelmani:D
VastaaPoistaKiitoksia Villa Pipo! Minulla käy myös juuri noin, että jämähdän selaamaan muiden blogeja ja oma jää heitteille :D. Ja sitten iskee inspiraatio joka on pakko toteuttaa heti. Kaikissa harrastuksissa se vertaistuki on kullan arvoista. Vain toinen ompeleva voi ymmärtää, miksi sinne ompsuun jumitaan ;)
PoistaVoin niin sanoa samoja sanoja kuin edelliset kommentoijat. Mukava kun pysyt mukana, vaikka harvemmalla tahdilla. Itsellä on niin samoja mietteitä bloggaamisen suhteen. Tuntuu aivan, että ystävät karkaa, jos jättäis bloggaamisen.
VastaaPoistaIhania kuvia ja ihanasti kirjoitit tämän postauksen. Sinun kuvasi on kyllä niin hienoja. Itse laitoin eilen uuden kameran tilaukseen. Tähän asti olen käyttänyt pojan kameraa. Minuakin kiinnostaa kovasti kameran ja kuvaamisen salat:-) . Joku opaskirja meillä taitaa olla, mutta pitää tarkistaa onko eri kuin tuo sinun kirja:-) .
Onnellista viikonloppua sinulle, Hanna Mi:-)
Hyvällä kameralla kyllä on ilo kuvata. Minäkin toivoisin uutta, mutta vanha saa vielä kelvata :). Olen haaveillut myös valokuvaus kurssista, mutta ne ehtivät täyttyä niin nopeasti, etten ole ehtinyt mukaan. Blogien kautta on kyllä saanut tutustua ihaniin uusiin ihmisiin ❤. Kiitoksia Kanneli!
PoistaOlipa ihana lukea tarinasi! Minulle blogisi on melko uusi tuttavuus, mut tykkään kovasti. Turhaan vähättelet ja aristelet - sähän oot hirmu taitava ja blogikin kivasti toteutettu. Hyvin inhimillisellä otteella. Ja minusta tuo bloggaustahti on semmonen, että siinä on iso hajonta. Joku säännönmukaisuus ois toki kiva, mut ei kukaan oleta kenenkään päivittävän blogia tyyliin monta kertaa viikossa. Vaikka kerran kahdessa vkossa tms. Mut tässäkin on kyl ihan hyvä muistaa perus viestintäjutut: jos on iso ja vakiintunut lukijakunta ja syystä tai toisesta bloggaukseen tulee poikkeuksellisen pitkä tauko, senhän voi käydä huikkaamassa blogiin. Ei tartte lukijoiden sit ihmetellä et mitähän tälle blogille on tapahtunut ja onko lopetettu tms. Joskus oon ihmetellyt joitain tosi suosittuja blogeja, joiden kirjoittajat vain yhtäkkiä katoaa jonnekin - kertomatta mitään. Se on vähän tylsää ja epäkunnioittavaakin vakkarilukijoita kohtaan. Mut joo, kiva ois, jos jatkaisit. :) Mut jollet, ni hei, täähän on kummiskin vaan harrastus tai sen osa. :)
VastaaPoistaKiitoksia Sanna! Minustakin on kohteliasta ilmoittaa, jos kovin paljon venyy päivitykset. Minulle tulee melkein hätä, että onkohan jotain 'ei niin mukavaa' tapahtunut, jos ei mitään tietoa tule :(. Itsekin toivoisin, että ehtisin sen pari kertaa viikossa päivittää, se oli ennen sopiva rytmi. Nyt kuvauksiin jää vähemmän aikaa, kun minun apuri/kuvattava on päivät eskarissa. En ole hennonnut enää iltaisin toista vaatia kameran eteen, vielä on väsymystä kaikesta uudesta :). Mutta kerta viikkoon koetan pitää rytminä, on tämä sen verran mukavaa :D.
PoistaOlipa mukava lukea tarinaa blogistasi :) Minäkin seuraan blogiasi mielenkiinnolla. Mukavaa syksyä!
VastaaPoistaKiitoksia Laura, mukavaa syksyä sinullekin!
PoistaKiitos mielenkiintoisesta historiikista!
VastaaPoistaKiitos Iloinen Kulkuri!
PoistaOlipas kiva lukea tarinasi! :) Olen vasta löytänyt blogisi, joten edellisten tavoin toivon sinun jatkavan :)
VastaaPoistaMukavaa, että löysit :). Kiitos Unelmallinen!
PoistaKotoisampaa ja lämminhenkisempää blogia, kuin sinun omasi, saa hakea! Ymmärrän oikein hyvin ajatuksiasi blogin päivitystahdista ja pohdintojasi lopettamisesta. Toivon silti kovasti, että bloggaaminen antaisi sinulle vielä enemmän, kuin mitä se verottaa, sillä olisi niin ihana saada pitää sinut täällä mukana. Minä olen roikkunut blogini kanssa täällä blogistaniassa vuosikaudet ja oma blogini on käynyt läpi monia vaiheita. Olen päättänyt tehdä blogia omilla ehdoillani ja toivon että sinäkin löydät itsellesi sopivan tahdin ja tavan blogata. Sinulla on ihana ja niin inspiroiva blogi! Kuvasi ovat kauniita ja olet kehittynyt kuvaajana huikeasti. Teksteistäsi taas kuuluu kaunis ja lämminhenkinen persoonasi. Ihanaa, rauhallista ja leppoisaa syksyä sinulle! Toivottavasti kuulemme sinusta aina silloin tällöin! :)
VastaaPoistaKiitoksia oikein paljon Pizzicato! Kyllä te kuulette minusta, vähän hitaammalla tahdilla, mutta kuitenkin :). Blogit elävät tietenkin elämäänsä kirjoittajien ehdoilla, ja onneksi täällä on tilaa erilaisille ja eri tahtiin päivittyville blogeille. Kuvauksessa, kuten monessa muussakin, on onneksi kehitettävää ja opittavaa. Tuskin kukaan on koskaan täysin oppinut, ja se on myös yksi asia, joka pitää mielenkiintoa yllä. Uuden oppiminen on aina yhtä ilahduttavaa.
PoistaOlipas kiva tarina! Sinun blogissasi on selvästi tapahtunut muutosta. Tuo uusi nimi (tai eihän se enää nyt ole uusi) kuvastaa hyvin tuota muutosta. Sellaisesta "namikaudesta" on siirrytty sellaiseen aikuisen naisen käsityöblogiin, jossa on tarjolla monenlaista mahtavaa ja uudenlaista, välillä kivan yllättävääkin. Juuri tuo nimikin on sellainen yllätyksellinen. Jatka samaan malliin! Aina siis siihen suuntaa, mikä tuntuu itsestä omimmalta. :) Suloista syksyä Sinulle!
VastaaPoistaJa vielä tuosta päivitystahdista, Minä pysyin linjoilla, vaikka päivitystahti menisi miten hitaaksi. Minä olen toistaiseksi vielä ainakin päättänyt pysyä poissa instasta ja ajatellut, että riittää, että päivitän tätä elämää itselleni päivittäin ja blogissa sitten muutaman kerran kuussa. :)
PoistaJuuri näin, kyllä se on kiva tehdä muutoksia sen mukaan, mikä itsestä tuntuu hyvälle :). Ja päivittää sen mukaan, mikä itsestä tuntuu hyvälle. Harrastuksien tulee olla sellaisia, etteivät ne tunnu pakolle, vaan niitä tehdään sydämellä. Silloin se mielikin virkistyy. Pitkään minäkin olin poissa Instasta ja kaikista muista sosiaalisen median kanavista, nytkin teen niitä vain oman jaksamisen ja innon mukaan. Välillä voi Instaan tulla kuvia päivittäin, välillä jää montakin päivää välistä. Sekin on sellainen paikka, että mukaan mahtuu monenlaista kuvan lataajaa. Ilmankin varmasti osaisin elää, en ole vielä ihan täysin tykästynyt siihen. Tykkään näitä blogeja seurata ja lukea. 'Hidas' elämä, se on ihanaa :D. Ihana kuulla, että pysyt linjoilla hitaammallakin tahdilla :). Kiitoksia Pikku Akka!
PoistaMinustakin oli mukava lukea blogisi tarina! Ja hei, jokainenhan päivittää blogiaan juuri niin usein tai harvoin kuin itsestä tuntuu hyvältä, eikö :) Ei se haittaa vaikka päivitystahti olisikin välillä hitaanpaa, kiva se on käydä niitä harvempiakin postauksia lukemassa!
VastaaPoistaKiitoksia Eerika! Olet ihan oikeassa, jokaisella on se oma rytmi päivittää. Harvemminkin päivittyviä blogeja on aina ilahduttavaa seurata. Kaikilla on kuitenkin se muu elämä elettävänä ja se on täysin ymmärrettävää, harva taitaa elantonsa bloggaamalla saada :).
PoistaAivan loistava tarina, toivottavasti into bloggaamiseen säilyy vielä pitkään :)
VastaaPoistaHauskaa harrastusta on kiva jatkaa :). Kiitos Vaateviidakon Pirjo!
Poista