Yksinkertaiset, helpot joulukortit

Jouluinen tervehdys teille kaikille! Stressitön joulun odotus on sujunut vallan mainiosti.  Joulukorttien teon aloitin hyvissä ajoin ja sain kuin sainkin kaikki matkaan ajoissa. Huomasin, mikä minua on aiempina vuosina stressannut korttiaskartelussa; en tykkää tehdä yhtä ja samaa korttia monta kappaletta. Nyt tein juuri niin monta samanlaista kuin innosti, ja vaihdoin sitten aihetta. Ja korttien tekeminen olikin todella hauskaa :)! 

Saatte tyytyä tällä kertaa nopeisiin kännykkäkuviin, oma puhelimeni ei ole varustettu hyvällä kameralla, mutta kyllä näistä nyt selvän saa. Kuvaamiseen minulla ei valitettavasti ole ollut aikaa. Tai toki olisi, jos sen vaan järjestäisi. Tänä syksynä nimittäin olen huomannut entistä paremmin sen, että haluan oikeasti antaa omalle perheelle enemmän aikaa, enkä pelkästään hautautua harrastamaan omiani. Meidän perheen elämä kun on sitä, että olemme todella harvoin koko perheellä kotona. Mies on oikeastaan melkein kaikki viikot jossain reissussa ja viikonloppuisin sitten on meillä yhteistä aikaa. Tänä syksynä pitkien mantereen ylittävien reissujen takia muutama viikonloppukin jäi väliin, ne olivat pitkiä viikkoja ne :). Tähän elämään me olemme tottuneet jo vuosien saatossa ja se on se elämä, jota me elämme. Syksyn aikana olen kuitenkin tehnyt enemmän itsekin töitä, joten vapaa-aika käytännössä tietenkin menee ihan kodin ja lapsen hoitoon. Blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Elämän realiteetteja, kaikkea ei voi aina saada :).

Toki harrastukset ovat tärkeitä, enkä niistä luovu. Käsityöt tuovat paljon mielihyvää. Teen vaan vähemmän ja keskityn enemmän perheen hyvinvointiin. Sillä se on kantava voima. Ja se on myös se asia, mikä tekee joulusta ihanan ja stressittömän. Perheen lämpö ja rakkaus. Niiden asioiden huomaaminen, mitkä ovat elämässä oikeasti tärkeitä. Vaikka haluaisin kommentoida entiseen tahtiin teidän blogeja, niin silti se aika oman miehen kainalossa on kultaakin arvokkaampaa ja oman lapsen huomioiminen. Läsnäolo. Sillä siinä me saamme luoda pohjan koko loppuelämällemme, kuten myös meidän poikamme elämään. 

Ehkä meillä jäisi enemmän aikaa harrastaa, jos työ ei säätelisi perheen yhdessäoloa. Mutta tällä me menemme nyt ja pyhitämme vapaa-ajan omalle perheelle. Sen vähäisen ja harvan. Ja ennen kaikkea minua ilahduttaa se, että miehelläni on työ, josta hän nauttii ja jota tekee mielellään. Sillä se ei ole aina itsestäänselvää. Ikävä on tietenkin meillä kaikilla, mutta miksi sitä sen kummemmin suremaan ja valittamaan? Elämä on valintoja, hyväksymistä, sopeutumista. Mutta ennen kaikkea on elämä on nyt, eikä muutaman vuoden päästä. Ja tätä minä eniten haluan: antaa omaa aikaani läheisille. Koskaan ei tiedä onko aikaa liikaa vai vähän. Yhtenä aamuna voi olla niin, ettei se läheinen ole siinä enää. Silloin on myöhäistä.

Blogia en hautaa, kirjoitan, kun ehdin. Ja kuvaankin vielä kyllä. Milloin, sitä en tiedä? Ennen kaikkea haluan sanoa teille, että nauttikaa elämästä ja sen moninaisuudesta. Ja nauttikaa joulun odotuksesta! Oman perheen kanssa, rauhassa, tai miten teistä kukin haluaa joulua vietettävän. Minä toivotan teille ihanaa joulun aikaa!

ps. Jotta ei nyt mentäisi liian vakavaksi, niin poikani ilahdutti tänä vuonna tekemällä hauskoja poro-kortteja. Hänen tekemissä korteissa seikkailee tänä vuonna kakkaava poro.