For Squirrels eyes only?

(Vain oravien silmille?)

Vietämme pääsääntöisesti ulkoiluaikaa kotonamme maalla, joten ulkona saattaa nähdä naapurin kerran viikossa, jos hyvin käy. Joten luulisi olevan aikalailla sama, mitä lapsen päässä on. Olli, Olga ja Osku Oravainen tosin taitavat olla sen verran muotitietoisia vaihtaessaan turkin väriä vuodenajan mukaan, että tämä äiti päätti tehdä taas kolme pipoa uuteen tuulipukuun sopiviksi.

Kaikkien pipojen kaavan pohjana käytetty Kukikkaiden kuosien korvia peittävän neliöpipon kaavaa. Pieniä muutoksia tietenkin, kun oman lapsen päähän eivät ihan täydellisesti istuneet. Ohjeet ja kaavat löytyvät täältä.

Nämä kaksi traktoripipoa on tehty viime vuonna, ja pääsivät nyt ennen kiertoon menoa kuvattavaksi. Siniseen pipoon tuhosin vanhan rikki menneen Marimekon tasaraitapaitani, applikointikuvan velourit on leikattu pojan vanhoista housuista sekä vanhasta lakanasta. Aika tavalla kierrätetty pipo! Traktorikuva on tässä ihan omaa piirustustaitoa. Ruskea trikoo on hankittu joskus 2000-luvun alussa, joten en enää muista mistä se on ostettu. Kaapissa on hyvin säilynyt vuosikaudet. Traktorinapit on ostettu kuopiolaisesta Nappi ja Nauha liikkeestä.

Tänä vuonna meille hiipi (rysähti toim. huom.) valtava innostus DINOSAURUKSIIN, rau! Pipoja koristavat siis netistä ilmaiseksi ladattavat dinokuvat, sillä en ehtinyt tähän pipohätään itse piirtämään niitä. Pieniä muutoksia piirtelin kuviin, ensimmäinen dino oli kiltti ja suloinen, tässä se olkoon Angry Dino.

Limen vihreä velour (samettitrikoo kauppanimellä)löytyi Eurokankaasta, vuorikangas on hankittu joskus 2000-luvun alussa jostakin. Tarkoitus oli tehdä silloin dinosauruksista kiinnostuneelle kummipojalle jotakin, mutta sieltä kaapista tämäkin kangas vastaan tallusteli. Dinokuosinen ruskea kangas Eurokankaasta, harmittavan huonolaatuista tosin. Kahden pesun jälkeen värit ovat jo haalistuneet. Vuorina sama ruskea trikoo kuin yllä olevassa traktoripipossa. Turkoosi trikoo kuopiolaisesta Savon Palasta.

Kaula lapsiparalla jäi yhdessä takissa paljaaksi. Pikahuivi auttoi ongelmaan. Valmistamiseen kaavan piirtämisineen ei mennyt kuin 15 min, näitä voisi ajatella tekevänsä lisääkin! Kaava oma. Velour Eurokankaasta, raitatrikoo on myöskin kaapissa hyvin säilynyt 2000-luvun alun ostos. Mistähän johtuu ettei niille ole aiemmin käyttöä tullut?

Nyt ei mun päätäni ja kaulaa palelee, tuumailee nalle. Ps. Kuten tästä kuvasta näkee, applikointi ei vielä ole vahvin lajini. Ompelukoneen säätöjen kanssa olen viettänyt tuntikausia, vielä minä nämä saan onnistumaan! Kerrottakoon, että koneeni on äärimmäisen hyvin palvellut. Ikää vanhuksella alkaa olla jo päälle 20 vuotta, joten ihan kaikkea en hänen odota enää tekevän.