Onnea isälle!

 

 

Vajaat kaksi viikkoa, ja koittaa isänpäivä. Olemme joka vuosi tehneet yhdessä poikani kanssa hänen isille ja ukeille lahjat. Koska vielä ei voi paljastaa tämän vuoden kaikkia lahjoja, tässä teille vinkeiksi edellisvuosien lahjat. Nykyään lapsi saa itse valita kankaiden ja kangasvärien värit, minusta on mukavaa mitä enemmän lapsi saa vaikuttaa itse lopputulokseen. Usein ompelemme yhdessä, lapsi saa joko ohjata tai sitten hän istuu lattialla ja painaa kaasua pyydettäessä.

 

 

 

 

T-paitaan painoimme lapsen jalanjäljet hänen ollessaan reilun vuoden vanha. Tämä oli haastava homma, äitini oli apuna ja silti näistä ei meinannut tulla yhtään mitään! Lapsi ei tietenkään olisi millään halunnut kävellä paidan läpi, saati odottaa, että ehdin sutia välillä lisää väriä. Ajatus on tärkein, ajattelin, ja annoimme tämän olla näin enkä aloittanut uutta paidan tekoa. Kangasvärinä käytimme ihan Tiimarin värejä. Yllättävän hyvin nämä jäljet ovat pysyneet entisellään vuosien saatossa. Suojasimme kylppärin muoveilla ennen maalausta ja siellä oli helppo nopeasti pestä lapsen jalat urakan jälkeen. Paita on ihan kaupasta hankittu.

 

 

 

 

 

 

Pojan ollessa reilu 2-vuotias teimme matkustelevalle isälle likavaatepussin. Mies itse sitä toivoi, varsinkin pidemmillä reissuilla on kurja yrittää löytää matkalaukusta soppi likaisille vaatteille, jossa ne eivät ole kosketuksissa puhtaiden kanssa. Saati hikisinä levitä hajuja puhtaisiin. Tosin hän ei osannut odottaa saavansa sitä näin hienoilla kuvituksilla! Vuorina käytin pul-kangasta, päällisenä ihan puuvillakangasta, jotta kangasvärit tarttuisivat paremmin. Nauhakuja, jotta pussin saa näppärästi kiinni ja auki. Lapselle sivellin käteen ja ei kun maalaamaan, toista tismalleen samanlaista pussia tuskin työmatkoilla vastaan tulee.

 

 

Viime vuonna lapseni teki tällaisia avaimenperiä myös ukeilleen. Cernit-massaa, avaimenperä massan sisälle ja ohjeen mukainen paisto. Lapsesta näiden tekeminen oli hauskaa.

 

 

 

 

Tänä vuonna pojan ukki, isäni, saa tällaisen kännykän suojapussin. Olen heillä vieraillessani seurannut, miten isäni sujauttaa kännykkänsä pieneen muovipussiin lähtiessään metsään. Jotain helppokäyttöistä suojaa siis tarvittiin. Tässä lapsen käteen liimasin sydäntarran ennen värin levitystä, tarran irroitin värin levityksen jälkeen pois. Päällisenä jälleen ihan puuvillakangas, vuorina käytin vanhaa auton suojapeitettä. Pitää siis vähän kosteuttakin. Tarranauhakiinnitys helppokäyttöisyyden vuoksi (ja lupaus vaihtaa tarranauhat uuteen tarvittaessa).

 

 

 

Toinen pojan ukeista sai tämän lahjan jo syntymäpäiväksi. Sopii kuitenkin mainiosti myös isänpäivälahjaksi. Lapsi sai itse leimailla kirjaimet.  Ukin pipiapu, eli kauratyyny. Ompelin ihan valkoisesta lakanakankaasta pussin, jonka sisälle kauranjyvät laitoin. Päällisen ompelin tyynyliina-tekniikalla (kuten siis tavallisissa tyynyliinoissa), jotta päällisen saa tarvittaessa pesuun. Lisäksi en ollut varma näiden kangasvärien kestosta esimerkiksi mikroaaltouunissa, joten helpointa kun päällisen saa irrotettua ennen kauratyynyn lämmitystä. Kauratyynyhän toimii kivun lievittäjänä ja sitä voi käyttää tarpeen mukaan kylmänä tai kuumana. Ohjeet liitimme mukaan, valitettavasti en tähän saa sitä liitettyä (mutta löytyy googlettamalla kyllä). Kuva on otettu todella pikaisesti, joten valitettavasti ruttuinen ja ryppyinen tuotos esillä.

 

Toivottavasti näistä olisi jollekin apua isänpäivälahja mietintöihin!