Hyvää isänpäivää!

Otan tietoisen riskin, kun paljastan nämä lahjat jo nyt. Sovitaan niin, että ukit ja mies näyttelevät kovin yllättynyttä paketit avattuaan! Tai lopettavat lukemisen tähän.

Olemme joka vuosi tehneet lapsen kanssa isänpäivälahjat, lisäksi sitten hankimme miehen kanssa omille isillemme jotain ihan ”kauppatavaraa” (tai lähinnä lahjakortteja milloin minnekin). Pääasia näissä askarteluissa ei ole se, miten siististi ne on tehty, vaan tekemisen ilo ja ajatus. Emme askartele, jos poika ei halua. Hän saa itse sommitella ja toteuttaa, minä sitten autan tarvittaessa. Tietenkin alkuajatus lähtee minulta, mutta toteutus on värien ja kuvioiden osalta tällä hetkellä 4-vuotiaan poikani. Tärkeintä on, että ne ovat lapsen omaa kädenjälkeä, ja hän voi ylpeänä ne ojentaa.

Kynäpurkki isille. Tarvitsee vain pestyn säilykepurkin, akryylivärejä, kirjainleimasimia, lapsen käden. Pohjamaalauksessa auttoi se, että laitoimme purkin pohjaan teipillä toisen kapeamman purkin kiinni. Minä pyöritin purkkia ja lapsi piti sivellintä. Maalarinteipistä leikkasimme sydämen käteen, väri käteen ja teippi pois. Tekstinä "Älä vie isin kyniä".

Nämä jutut lähtevät tänä vuonna isänpäivälahjaksi lapselta ukeille. Selänpesuun harjat. Hioin valmiin lakkapinnan pois, lapsi halusi leimailla näihin omilla leimasimillaan kuvat. Sormenjäljistä teimme vielä sydämet kahvaan. Näistä puuttuu vielä lakkaus, mutta sen ehdimme vielä tehdä (toivottavasti). Alun perin ajatuksena oli tehdä autoharjat samalla tekniikalla, mutta katseltuani kaupoissa puisia autonharjoja, päädyin näihin. Harjasosat olivat niin surkeita, etten itsekään sellaista harjaa haluaisi käyttää.

Isänpäiväkortit ukeille, kuva esittää hirveä, jos epäselväksi jää.

Kortti pojan isille. Jospa siitä tunnistaisi, että yritimme saada kädenjäljet sydämenmuotoon.

Isä, tässä sinulle on pienen pieni käsi.
Minä, sinun lapsesi, elän lähelläsi.
Kasvan, kasvan nopeasti.
Tie vie toisiin kyliin.
Tänään vielä aikaa on.
Ota minut syliin.