Oman elämän aakkoset ja kesäkoristeet

Sain tämän oman elämän aakkoset haasteen Mialta Willa Olivia–blogista, kiitoksia. Aluksi ajattelin keksiä näihin puhtaasti käsitöihin liittyviä sanoja. En ole kuitenkaan itsestäni kovin paljoa täällä kertonut, joten toimikoon tämä samalla jonkinlaisena pienenä kurkistuksena minun elämään. Vierasperäiset kirjaimet olivat kieltämättä vaikeita, ja heitinkin sinne sekaan englantia.

Aviomies, reilut 14 vuotta (joista 8 naimisissa) olemme yhteistä matkaa kulkeneet. Välillä on tietenkin ollut alamäkiäkin, mutta rakkaus on kestänyt.

Blogi. Suhteellisen uusi, mutta hauska harrastus. Olen kyllä vuosia selaillut netissä ihania käsityöblogeja, mutta hitaana tuumailijana omani laitoin vasta viime syksynä pystyyn.

Chocolate. Heikkouteni.

D-vitamiini. Muistamme pojan kanssa tämän aamuisin napata.

Elämä. Itsessään. Kaunista, ihanaa!

Fyysinen hyvinvointi. Liikunta, ravinto ja uni, kaikki ovat tärkeässä roolissa omassa jaksamisessani.

Gourmet. Olen herkkusuu. Hyvää ruokaa on ihana syödä, arkisin mennään kovin arkisella linjalla, mutta viikonloppuisin ruokaan panostetaan.

Hassuttelu. Olen se äiti, joka saa pitkiä katseita (joskus myös ihania hymyjä), kun tanssii lapsen kanssa kaupan käytävällä, heittäytyy puistossa lehtikasaan jne . Toki on niitäkin päiviä etten vaan jaksa hassutella, mutta tämä kuuluu perusluonteeseeni.

Isäni. Tuki ja turva. Peruskallio elämässäni.

Joulu! Kyllä, olen jouluihminen henkeen ja vereen. Pitkin vuotta mietin lahjoja, ja toivottavasti ehtisin joskus niiden toteutuksenkin aloittamaan ennen marraskuuta :D.

Koti. Viihdyn kotona, nykyinen talomme on muodostunut tärkeäksi paikaksi. Koti on siellä missä sydän, olen kieltämättä tuntenut kaikki asuntomme kodeiksi. Jopa sen pienen yksiön, jossa asuin yhdessä sokeritoukkien kanssa miehen tavatessani.

Lukeminen. Iltaisin loistava keino saada ajatukset pois päivän touhuista, ja rentoutua. Luen laidasta laitaan kaunokirjallisuutta, tietokirjoja, lehtiä. Ja lastenkirjoja, niitä meillä luetaan paljon yhdessä pojan kanssa.

Matkustaminen. Maailmassa olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa. Myös Suomessa on paljon kiehtovia paikkoja, joissa en ole käynyt. Kotiin on aina ihana palata, vaikka voisin kuvitella asuvani jonkin aikaa ulkomaillakin.

Nukkuminen. Nukun kipujen vuoksi äärimmäisen huonosti, joten nukkuminen tuntuu aina ihanalta.

Ompelu. Ei varmasti selityksiä kaipaa!

Poikani. Elämäni valo ja ilo.

Q tämän jätän väliin, mikään ei tuntunut sopivalta :D.

Rakkaus, tämä ei selityksiä kaipaa.

Sukulaiset. Olen saanut ihania sukulaisia! Ihmisiä, jotka jaksavat omienkin vaikeuksien keskellä ajatella toisten hyvää. Yhtä pyyteetöntä rakkautta saa harvoin kokea.

Tunteet. Olen tunneihminen, ja näytän tunteeni liiankin helposti. Mutta koen ne myös äärettömäksi rikkaudeksi.

Usko. Sen enempää omaa uskontoani tai näkemyksiäni uskosta en avaa, mutta on minulle tärkeä asia.

Veli. Emme veljen kanssa juurikaan soittele tai viestittele, mutta välimme ovat silti läheiset ja lämpimät.

Water. Paras juoma, jota menee päivän aikana paljon.

Xylitol. Purkka, pastillit. Jompikumpi ruuan jälkeen.

Ystävyys. Minua on hemmoteltu ihanilla ystävillä. Emme välttämättä näe kovin usein, mutta ystävyyshän ei laske kohtaamisia tai tunne välimatkoja.

Zzzz kts. kirjain N.

Å. Tähänkään ei tule itselleni mitään erityisen tärkeää mieleen.

Äitini. Ystäväni, tukeni, turvani. Suurisydäminen ihminen, jolta olen oppinut mm. ettei rakkaus ja perheeseen kuuluminen ole vain biologisista sukulaissuhteista riippuvaista.

Örinä - Örkki ja Pörinä – Pertti. Kuuluvat keksimiini tarinoihin pojalle, nämä kaksi jaksavat naurattaa poikaa aina. Meillä tarinoidaan paljon, oma mielikuvitus pääsee valloilleen keksiessä uusia juonenkäänteitä. Tarinoiden kertominen on peräisin isältäni, joka jaksaa viihdyttää kaikkia lapsia omilla mielikuvituksellisilla jutuillaan.

Haastan Kristan Helmoja ja hepeneitä-blogista

sekä Kannelin Kanneli-blogista vastaamaan tähän haasteeseen. Jos joku muu kiinnostuu, niin napatkaa ihmeessä haaste mukaanne.

Kuvien perhoset ovat meidän kevät/kesäkoristeet. Isot perhoset on leikattu kuviopaperista ja liimattu kartongille, pienissä käytimme leimasinta apuna (leimailu on yksi pojan lempiaskarteluista). Satiininauhoihin poika pujotteli helmiä.

Ommellut olen, mutta en vaan ole saanut (taaskaan) kuvattua mitään. Koetan saada aikaa järjestettyä siihen puuhaan, niin ei jää kaikki esittelemättä.