Pussilakanamekko

Terveisiä äidille: tällainen tästä mekosta nyt tuli. Äiti laittoi viime kerralla siellä käydessäni mukaani pussilakanan, jotta ompelisin hänelle suunnilleen samanlaisen mekon (saunakäyttöön) kuin itselleni.  Otin vähän vapauksia, ja tein tästä erilaisen kuin omani. Joudutte nyt tyytymään mekon sovituskuviin minun päälläni, en yhtään tiedä milloin ehdimme äidin kanssa kuvaamaan.

 Käytin pohjana Yoshiko Tsukiorin Kauniit puserot ja mekot -kirjan E-kaavaa (minimittainen essumekko), josta alkuperäisenä oikeastaan säilyi vain pääntie ja hihat. Kavensin (kaava on aika leveälle ja lyhyelle mekolle) ja pidensin kaavaa aikaa roimasti, jotta tästä tulisi tällainen pitkä mekko. 

Vyötärölle lisäsin nauhakujan antamaan vähän muotoa. Kujan leikkasin samasta kankaasta ja tikkailin tuohon vyötärölle. Nauhana on ihan leveää kanttinauhaa, jota paikalliselta kirpparilta olen joskus haalinut. Näissä vanhoissa pussilakanoissa tuppaa olemaan jo haurastumista, joten väljyyttä on hyvä olla, ettei mekko ratkea sopimattomalla hetkellä. 

Ohhoh, olenpas saanut nämä pääntien nauhat aika höpsösti pujoteltua :D.

Käytin tuota samaa kaavaa omaan puseroon, jonka tein kaavan kokeilumielessä ennen tätä mekkoa. Kuvia siitä tulee varmasti joskus, kunhan saan keskeneräiset farkkuni ommeltua loppuun paidan kaveriksi.  Sitä ennen täytyy kuitenkin ommella muutama lahjaompelus loppuun, ja uhkaavasti näyttää että aika käy vähiin. Virkannutkin olen, mutta ne raasut odottavat lankojen päättelijää.

Onneksi aurinko on hellinyt meitä, vaikka sää kylmä onkin. Pojan kanssa olemme puuhailleet kaikkea kivaa kesätouhua. Käyneet leikkitreffeillä, kirjastossa, leikkipuistossa ja jätskillä (vaikka kylmä onkin). Uimaan ei vielä uskalla, vedet on meillä päin aika kylmiä. 

Ihania kesäisiä hetkiä!