Lapsen silmin katsottuna (as seen through the eyes of a child)

Viimeinen reissupostaus, tällä kertaa joillekin teille kovin tutulla tavalla valmistetut shortsit pojalle. Miehen kauluspaidasta sivusaumattomat housut. Kuminauhavyötärö. Ihanan ohuet ja keveät. Helteiden parhaat housut!

Otsikkoon palatakseni, koska valokuvaus on omalta osaltaan myös kädentaitoja ja erityisesti visuaalisuutta, saatte tällä kertaa muutaman kuvamaistiaisen poikani kamerasta. Luin joskus jostain (erittäin pätevä lähde), että 2-vuotiaan lapsen motoriikka riittää hyvin kameran käyttöön. Niinpä minä sitten annoin pojalle valvotusti käyttöön meidän digi-pokkarin, kun hän alkoi lähentyä sitä kahta vuotta. Tämän postauksen otsikko oli itseasiassa suunnitteilla jo vuosia sitten toisen blogin nimeksi, tarkoitus oli tehdä pojan ottamista kuvista omaa blogia. Ajanpuutteen vuoksi se on jäänyt täysin ajatustasolle, mutta ehkä pojan innostus kuvaamiseen säilyy ja hän itse päättää isompana julkaista kuviaan. 

Jokaisella reissulla pojalla on ollut kamera omassa käytössään ja ilahduttavaa katsoa, miten lapsi näkee maailmaa linssin läpi. Kuvat ovat herättäneet minut monta kertaa; nämä asiat lasta kiinnostavat, näin hän näkee ja kokee ympäröivää maailmaa. Toki fyysiset rajoitteet estävät kuvaamasta ihan kaikkea, aidan yli ei aina voi nähdä ilman apua :). Lapsi pysähtyy ja huomaa sen pienimmänkin kauneuden. Me vanhemmat katsomme samalla suurempaa kokonaisuutta. 

Miten paljon maailmassa onkaan niitä pieniä ilon aiheita, pieniä asioita, joista voisi koostaa hyvää mieltä. Ei pelkästään se suuri hieno maisema, vaan myös ne pienet hämmästyttävät kivet ja kukat. Mistä ne ovat syntyneet, miten ne voivat kasvaa sellaisessa paikassa, jossa mikään muu ei kukoista? Miten tärkeää onkaan välillä oikeasti pysähtyä ja ihmetellä yhdessä pieniä asioita, opetella yhdessä uusia juttuja luonnosta ja maailmasta.

Suosituimmat pojan kuvauskohteet ovat omat varpaat ja kasvot. Selfietä selfien perään. Tähän emme ole mieheni kanssa paljoa vaikuttaneet omalla esimerkillämme. Meille selfien ottamiset ovat vielä aika uusi asia (nimimerkillä ensimmäinen vuosi älypuhelimen omistajana takana). Koko perhe tykkää meillä kuvata ja varsinkin reissuilta ja juhlista löytyy paljon kuvamateriaalia kotialbumiin.

Onko teillä muilla lapset innokkaita kuvaamaan? Kuvataanko teillä eri tapahtumia, arkea ja kaikkea muutakin? Vai onko valokuvaus vain blogia varten, vähän pakkopullaa?

Työt ovat pitäneet minut kovinkin kiireisenä, blogikierroksille en ole ehtinyt entiseen malliin :). Blogikin ehti täyttää kaksi vuotta ja arvonta on vielä suunnitteilla, mutta tämän vuoden puolella se varmasti tulee! Tossujen kaavoituksesta ja ompelusta olen saanut paljon kyselyjä, se on tulossa lokakuun aikana (ohjeiden työstäminen vie enemmän aikaa kuin tavallinen blogipostaus, joten tässä elämäntilanteessa ihan kovin nopeasti se ei synny). Pysykäähän kuitenkin kuulolla, arvonnan ja tossu-ohjeen lisäksi on tietenkin vielä muutamia valmistuneita töitä kuvaamatta :).

Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille lukijoille, hienoa, että olette löytäneet tänne! Mukavaa huomenna alkavaa viikkoa kaikille!

ps. Sain myös tämän viikon perjantaina tavata mahtavia naisia! Helmoja ja hepeneitä sekä Villa Pipo blogien kirjoittajien kanssa vietimme päivän Jyväskylässä. Krista oli suunnitellut meille ohjelmaa, kävimme kangaskaupoissa, ihailimme museon tarjontaa ja söimme hyvin. Ja juttelimme, mistäpä muusta kuin käsitöistä sekä elämästä muutenkin. Krista oli tehnyt meille valloittavat neulatyynyt muistoksi päivästä, ja tämä päivä jää varmasti muutenkin mieleen. Kiitoksia vielä tätäkin kautta teille molemmille.