Nyt on joulukorteille väsätty uusi säilytyssysteemi. Ilman ihanaisen äitini lapsen viihdytysoperaatiota tämä ei olisi syntynyt vielä tänään! Maalasin lepän oksan spraymaalilla ja vääntelin rautalangasta sydämiä, jotka kiinnitin oksaan. Kuvista näkee, miten kortti kiinnittyy näihin. Ihan kiva siitä tuli, vaikkakin tällaisten pitkien tuotosten kuvaaminen ilman jalustaa onkin hankalaa. Epätarkkojahan niistä tulee. Keittiötikkaat (ja tarvittava pino kirjoja) toimivat toistaiseksi kameran jalustana, ja niiden kanssa on kyllä hankalaa kuvata! Joulupukille olen kyllä vihjannut toiveesta saada kunnon jalusta.
Poika askarteli viime viikolla käpytonttuja ja niille lumisen alusen. Olisi halunnut ne omaan huoneeseen, mutta sain ylipuhuttua, että laitamme ne kaikkien nähtäväksi olkkariin. Minusta lasten tekemät joulukoristeet ovat niin ihania aitoudessaan. Olemme ehtineet viettää aikuisten jouluja ihan riittävästi, nyt on aika saada lapsen kädenjälkeä näkyviin joulukoristeissakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni kommentti sinulta, iso ilo minulle :).