...nimittäin tämä kirjan tuotosten esittely. Tilasin taannoin itselleni
100 virkattua lumihiutaletta – kirjan (Caitlin Sainio). Olen tykännyt kirjasta, tosin muutamissa ohjeissa on selkeitä virheitä. Onneksi vieressä on myös kaaviokuva (vai miksi sitä nyt viralliselta nimeltä kutsutaan), sillä pelkän sanallisen ohjeen mukaan tehdessä menisi virkkuut metsään. Jotkin mallit tietenkin ovat äärimmäisen samankaltaisia toistensa kanssa, eivätkä kaikki niin makuuni ole. Muutamia ihania yksilöitä siellä kyllä on! Käsityömessumatkalla aloin
linja-autossa virkkaamaan ensimmäistä. Otin suuren ja kunnianhimoisen
tavoitteen, aioin tehdä joka ikisen hiutaleen jouluun mennessä! Arvatahan sen
saattaa, että olen menossa vasta n. numerossa 60. Ehtisin varmaankin kaikki
virkata jouluksi, jos ei olisi muuta elämää tai muita projekteja. Yleensä
virkkausaikaa on telkkarin ääressä iltaisin lapsen mentyä nukkumaan, mutta nyt
jostain kumman syystä on oma työhuone kutsunut uuden ompelukoneen vienolla
hurinalla.
Verho on ommeltu vanhasta pöytäliinasta, siinä oli sen
verran kestotahroja, että peitin ne näillä lumihiutaleilla. Älkää vaan kysykö
mitkä mallinumerot nämä lumihiutaleet olivat! Tarkoitus oli virkata tähän
verhoon pieniä pyörylöitä keskelle tai painaa niitä kangasväreillä, mutta ehkä
ensi jouluna on siihen aikaa (suomeksi: verho on jo pysyy samanlaisena niin
kauan, kun haluan tehdä uuden). Verho on ruttuinen, myönnän, enkä sitä
lukuisilla konsteillakaan tämän sileämmäksi saanut. Mitäs seisotin kaapissa
vuosikaudet! Kiinnitin tällä kertaa hiutaleet ihan ompelukoneella, vaikka käsin ne olisi saanut paremmin asettumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni kommentti sinulta, iso ilo minulle :).