Vanhasta trikoopaidasta lapsen paidaksi

Ei, en tehnyt itselleni tätä paitaa. Asia meni näin; äitini oli heittämässä kasan vanhoja trikoopaitoja kirpputorille. Pelastin parhaat päältä. Yhden jo tuhosin kypärämyssyyn (<-klik). Pojalle iski uusi hullaannus, tällä kertaa Turtleseihin. Tietenkin oli saatava Turtles- paita. Ja kuten ompelevat äidit tietävät, lapset yleensä pyytävät ensimmäisenä äitiä sen toteuttamaan. Ja eihän tietenkään Turtles-paitaan kelvannut mikään muu väri kuin vihreä. Kangasvarastossa ei ollut ensimmäistäkään paitaan soveltuvaa vihreää kangasta. Olin jo varma, että paidan toteutus venyy, kunnes muistin äitini paidan. Pitkään pyörittelin paitaa ja kaavoja, ja suunnittelin, miten saisin mahdollisimman paljon hyödynnettyä valmiita ompeleita. 

Harmittaa, etten ottanut leikkausvaiheista kuvia. Leikkasin hihat irti miehustasta ja avasin paidan sivusaumat. Koneen alle päätyivät vain sivu- ja olkasaumat, takakappaleen helman käänne ja hihojen kiinnitys miehustaan.

Applikointikuvaa sai piirrellä useaan otteeseen, jotta se olisi tarpeeksi vihainen. Koska halusin tehdä tämän setin mahdollisimman edullisesti, käytin applikointiin housuihin tullutta samettia, vanhaa pöytäliinaa (punainen) ja vanhaa fleecevilttiä (valkea). Jälleen kerran applikoidessa muistui mieleen, miksi näitä ei tule tehtyä useammin. Ottaahan se aikaa, kun tikkailee menemään yksityiskohtia. Pienessä innostuksen puuskassa halusin tehdä kuvasta vieläkin ”elävämmän”, joten otin esille kangasvärit ja maalailin varjostuksia siveltimellä. Alkuperäisessä paidassa ollut kuvio peittyi hyvin Raphaelin silmähuivin nauhoilla, jotka jatkuvat takakappaleen puolelle.

Housujen sametti on ihanan ohutta kirppislöytöä, kankaanpalan hinta huiteli 1 eurossa, joten hintaa näiden vaatteiden materiaaleille kuminauhoineen ja resoreineen tuli tasan 1e (kangasta jäi vielä kaappiin). Taskuja mietin kauan, pyörittelin ja etsin sopivaa mallia. Kunnes sitten paidasta ylijääneet palaset inspiroivat, ja hitusen siistimällä ne päätyivät taskuiksi. Ompelin taskut kaksinkertaisena ja tuin trikoon, sillä muuten tasku helposti lörpähtäisi käytössä. Sivutaskuun tuli hihojen ylijääneet palat ja takataskuksi olalta jääneet. Vanhasta trikoopaidasta jäi tähteeksi siten vain takakappaleen helmalta kolmen sentin levyinen suikale, jota käytin ompeleiden kokeilemiseen. Aika tehokkaasti kierrätetty.

 Kaavoina jotkut Ottobren kaavat, vaikka olen huomannut, etteivät kaavojen koot ole täsmääviä.  Paidan koko on 110 cm ja housut 122cm (samasta lehdestä, palautin lehden jo kirjastoon, ja siksi en enää muista numeroa). Meidän pojalle menee yleensä vaatekoot juuri toisin päin, housuissa menee pienemmät koot ja paidoissa tarvitaan jo reilumpaa. Muutaman kaupan asun housut menevät vieläkin 110cm koossa, kun paidat on pitänyt jo aikoja sitten laittaa kiertoon.