Ystäville

 

Etsiessäni ideoita tämän vuoden ystäväpäivänkortteihin (tietokoneella iso kasa ideakuvia), törmäsin näihin pariin edellisenä vuonna tehtyyn.  Molemmat olemme pojan kanssa tehneet yhdessä. Ensimmäisenä kortti tehtiin pojan ollessa 2v. Leikkasin kartongista sydämet, jotka poika koristeli erilaisilla kimalleliimoilla, kimalteilla ja pienillä liimattavilla koristeilla.

Meillä pienen kanssa askartelussa tärkeintä on ollut se, että kortteja tehdään silloin kuin poikaa huvittaa. Näin askarteluun säilyy mielenkiinto myöhemminkin. Aloitamme aina korttien teon hyvissä ajoin, ehditään tehdä hyvin valmiiksi kaikki, ja ilman kiirettä. Askarteluinto on kyllä tarttunut poikaan, lähestulkoon joka päivä hän käy omatoimisesti tekemässä askarteluja työhuoneessani. Olen varannut hänelle omia leimasimia, paperisilppuja, kuvioleikkureita jne., jotka löytyvät helposti.

 

Nämä kortit teimme pojan ollessa 3v. Perinteisellä perunaleimasimella. Peruna vain puoliksi, kaiversin siihen sydämen ja akryylimaalilla poika paineli mielensä mukaan sydämiä.

 

Ompeluitakin on valmistunut tiuhaan tahtiin. Toivottavasti saisin pian niitä kuvattua. Joukossa on tietenkin myös sellaisia, joista ei irtoa blogiin kivoja juttuja. Patjansuojukset lakanakankaasta, housujen lyhennykset ja pidennykset eivät oikein ole mielenkiintoisia kuvattavia saati katseltavia. Luvassa on ainakin mekko itselle, pari välihaalaria pojalle sekä pyyhkeitä.

Virkattuna on valmistunut (jo aika päiviä sitten) itselleni jokin boleron tapainen sekä piakkoin on valmis pojan takki. Innostuin myös pitkästä aikaa neulomaan, aloitin ihan tiskirätistä. Löysin myös keskeneräisenä yhdet neulotut tossut, joista toinen oli valmis ja toinen muutamaa kierrosta vajaa. Sitä olen neuloskellut vähän eteenpäin. Molemmissa ihan vain oikeaa ja nurjaa, kunnianhimoisesti olen ajatellut opetella taas kunnolla neulomista. Ehkäpä joku päivä harjoittelen vaikeampia juttujakin neulomisen saralla.