Koivumäki, äitini lapsuudenkoti, minun mummolani. Mummola,
jossa asui rakas mummoni. Käsitöitä ahkerasti tehnyt suurperheen äiti, joka jossain
näki kaunista ruusukangasta, ja ajatteli siitä tehdä neljälle tyttöselleen
mekot. Mekoista jäi yli kangasta, joka 50 – 60 vuotta myöhemmin pääsi uudelleen
mekoiksi.
Pieniksi, kauniiksi enkelien mekoiksi. Neljän enkelin ylle. Jokainen
enkeli sai käteensä sydämen, jonka nimi kertoo enkelin saajan. Äiti ja kolme tätiäni. Kiitoksena siitä, että
olen saanut 2000 – luvun alussa edesmenneen mummoni aarteita itselleni.
Toinen toistaan ihanampia nappeja, nauhoja, kankaita ja pientä tilpehööriä.
Tone Finnangerin jonkin Tilda- kirjoista pohjalta tehdyt
enkelit. Mekkokangas 1950 – 1960 luvulta (mietin aika monta kertaa ennen leikkaamista... onneksi tätä ihanuutta jäi vieläkin), lakanakangas siivissä ja vartalossa
jonkin verran nuorempaa, mummoni peruja sekin. Pellava ja pitsit ihan tältä
vuosituhannelta, kirpputorilöytöjä. Sydämien silkkikangas Eurokankaasta. Helmet ja koristeet jo edesmenneestä
Tiimarista. Tossut ja silmät tehty kangasväreillä. Hiukset villalangasta, satiininauhat mummon peruja. Näissä oli tietenkin näpertäminen, mutta voitte uskoa, että tein sen suurella sydämellä. Kiitos rakkaat tätini, enoni ja äiti!
Voi mahdoton miten kaunis enkeli ja niin lämmin ja ihastuttava ajatus antaa läheisille ihmisille <3. Mekkokangas on upeaa, niin herttaista ja ihanaa. Korut kaulassa ja nilkan ympärillä aivan suloiset. Näkee kyllä lopputuloksesta, että olet tehnyt lämmöllä ja tunteella. Ihastelen :) Olet perinyt mummosi taidot!
VastaaPoistaKaunis kiitos Kanneli! Tuo kangas on kyllä siinäkin niin ihanaa, kun tietää sen alkuperän. Mummoni taidot kyllä olivat omaa luokkaansa, ja sukurasitetta myös toiselta mummolta tuli näihin käsitöihin. Isäni äiti oli myös äärettömän taitava kirjomaan ja kutomaan. Minulla on vieläkin tallessa muutamia mummoni kutomia huiveja. Ja kutomisella tarkoitan ihan kangaspuissa tehtävää kutomista :).
PoistaVoi miten kaunis! Ja ennen kaikkea kuinka kaunis ajatus!! Ne on tehty suurella sydämellä,ajatuksella,joten varmasti lämmittävät saajiaan.Tosiaan-edellistä kompaten; Olet perinyt mummosi kädentaidot!♥
VastaaPoistaSuuret kiitokset Marika! Olisi ollut niin paljon opittavaa käsitöistä molemmilta mummoiltani, mutta olivat jo kuollessaan iäkkäitä ettei aikaa juuri jäänyt. Onneksi ehdin molemmilta edes jotain oppia.
PoistaIhana postaus, enkeli, kuvat ja kaikki -ei voi muuta sanoa! Ja tuo ruusukangas on todella kaunista - oikea aarre tosiaan!
VastaaPoistaKiitoksia Krista! Loput kankaasta odottelee vielä kaapissa. En varmaan ikinä henno loppuja leikatakaan, vaan silittelin ja ihailen kangasta aika ajoin ;).
PoistaTodella kauniita ja herkkiä! Minulla on myös kaikenlaisia molempien mummojen ja äidin peruina tulleita kankaanpaloja. Jotenkin on aivan mahtava ajatus, että joku tilkku on joskus jäänyt yli jostakin tai kangaspalanen on ostettu vailla tarkkaa käyttösuunnitelmaa. Sitten tuo kangas saattaa vuosikymmenien kaapissa olon jälkeen löytää juuri sen parhaan kotisataman, kohteen, johon se sopii kuin nakutettu. Tai ehkä tässä tapauksessa voisi sanoa, että tikattu. Eli kaikkea kannattaa säästää, kun ei koskaan tiedä miltä vuosikymmeneltä se sopivin materiaali juuri tämän päivän tarpeeseen löytyy:)
VastaaPoistaKiitos Aarnilintu! Tuo kaikki kannattaa säästää ajattelumalli kyllä välillä kostautuu :). Ainakin kaappeja siivotessa. Mummoni varmaan ajattelisi, että kannatti säästää, kun näkisi mitä kaikkea hänen säästämistään on syntynytkään. Parhaat naurut saimme, kun mummo oli säästänyt pienen lakanakankaisen pussin. Se päätyi minulle ja käyttöön pojan flunssa-aikaan. Sipulisilppua pussiin helpottamaan nuhaa yöllä ;).
Poista