Vietimme aivan ihanaa äitienpäivää vanhempieni ja appivanhempieni luona. Molemmille mummoille teimme pojan kanssa yhdessä kortit ja pienet lahjat. Kortteihin piirsimme pojan jalanjäljet perhosen siiviksi, käytin näihin erilaisia kuviopapereita, mitä nyt kaapista sattui löytymään. Poika liimaili sitten koristeita lisäksi. (kuvien ottaminen oli jälleen kerran pikaräpsy-linjalla, kiireessä ennen paketointia ja matkaan lähtöä). Omat korttinsa saivat myös postitse mieheni mummo ja poikani varamummo, ihana tätini.
Äitini kipeille nivelille omiaan kauratyyny, tätähän voi käyttää sekä kylmänä että lämpimänä. Käytän aina näihin kauratyynyihin sisäpussia ja tämä kangasväreillä koristeltu päällinen on irroitettava. En yhtään tiedä miten nuo kangasvärit käyttäytyvät esim. mikroaaltouunissa, niin parempi katsoa kuin katua. Lapsi kirjoitti tekstiilitusseilla Mummin pipiapu ja painoimme kädenjäljet.
Anopille kesämökille pyykkipoikaessu. Olen aiempina vuosina tehnyt näitä useita viemisiksi muihin paikkoihin eri väreillä. Viime kesänä huomasin, miten anopilla oli pyykkipojat narussa kaulassa, ja ajattelin hänelle ommella vihdoinkin oman essun. Kankaat puuvillaa, violetti jokin vanha aluslakana ja kuviollinen kangas on itseasiassa anopilta saatua hänen vanhaa verhokangastaan.
Poika painoi kirjainleimasimilla tekstin mummon pyykkipojat. Tämä essu tuli tehtyä jo talvella valmiiksi, ja sain vasta viikkoa ennen äitienpäivää huikean ajatuksen, jota en ehtinyt toteuttaa. Olisin ommellut yksi värisen essun, johon poikani olisi isänsä, setänsä ja serkkujensa kanssa saanut painaa kädenjäljet. Silloin tuo mummon (pyykki)pojat olisi ollut täydellinen tekstiä myöten, lapset ja lapsenlapset kun ovat poikia.
Sitten asia, josta en ole vielä täällä huudellut, kun menee ohi käsityöaiheesta. Ne, joita koira-asiat eivät kiinnosta, voivat siis jättää lopun lukematta :D.
Nimittäin tällaiset ihanuudet putkahtivat maailmaan 4 viikkoa sitten. 5 ihanaa harmaanorjanhirvikoiran pentua, joista 4 on jo kodin saanut (yksi narttu vielä kaipailee kotia, kun uroksia olivat varailleet enemmän). Minun kaikki aikani vanhempieni luona (ja sinne on kyllä tullut ajateltua viime aikoina tiheään) on mennyt näiden pienokaisten parissa, ja tietenkin pentujen vanhempia lenkittäessä, hoidellessa ja rapsuttaessa. Yleensä ehdin vanhempieni luona virkkaamaan tai neulomaan ison kasan kaikkea muiden kanssa jutustellessa, mutta kuvan nähdessään ymmärtää, ettei käsityöt inpiroineet. Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä piti käydä toivottamassa pienille emonsa kanssa hyvät huomenet ja yöt. Jottei ihan kokonaan mennä ohi aiheen, on taustalla näkyvä paita tulossa piakkoin esille blogiin, kunhan saan kuvat kuntoon ;).
Voi mahdoton, kuinka hienoja lahjoja ja kortteja olette taas saaneet aikaiseksi, tuo pipiapu on niin suloinen! Kortti-idea täytyy laittaa muistiin, lapset varmaan tykkäisivät tehdä. Minä olen enemmän kissaihminen kuin koiraihminen, mutta onhan nuo vauvat, ovat ne sitten neli- tai kaksijalkaisia, aina niin lutusia :). Joten ei ihme ollenkaan, jos käsityörintamalla on ollut vähän hiljaisempaa ;)
VastaaPoistaKiitoksia Krista! Tuon kortti-idean bongasin jostain netin syövereistä, surettaa etten laittanut osoitetta ylös :(. Teimme tuollaisen pipiavun myös ukille viime vuonna, silloin käytimme leimasimia. Nyt poika on innostunut harjoittelemaan kirjaimia ja tulin ostaneeksi tekstiilitusseja Tiimarin poistomyynnistä. Meillä poika on kissoille allerginen, itselläni on kyllä ollut koirien lisäksi kissoja. Rakastan eläimiä ja mielelläni ottaisin jonkin lemmikin, mutta onhan niissä suuri työ ja tuo pojan allergia rajoittaa myös jonkin verran. Onneksi lähipiirissä on paljon eläimiä, niin pääsee hoivaamaan niitä :).
Poista