keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Yksinkertaiset, helpot joulukortit



Jouluinen tervehdys teille kaikille! Stressitön joulun odotus on sujunut vallan mainiosti.  Joulukorttien teon aloitin hyvissä ajoin ja sain kuin sainkin kaikki matkaan ajoissa. Huomasin, mikä minua on aiempina vuosina stressannut korttiaskartelussa; en tykkää tehdä yhtä ja samaa korttia monta kappaletta. Nyt tein juuri niin monta samanlaista kuin innosti, ja vaihdoin sitten aihetta. Ja korttien tekeminen olikin todella hauskaa :)! 




Saatte tyytyä tällä kertaa nopeisiin kännykkäkuviin, oma puhelimeni ei ole varustettu hyvällä kameralla, mutta kyllä näistä nyt selvän saa. Kuvaamiseen minulla ei valitettavasti ole ollut aikaa. Tai toki olisi, jos sen vaan järjestäisi. Tänä syksynä nimittäin olen huomannut entistä paremmin sen, että haluan oikeasti antaa omalle perheelle enemmän aikaa, enkä pelkästään hautautua harrastamaan omiani. Meidän perheen elämä kun on sitä, että olemme todella harvoin koko perheellä kotona. Mies on oikeastaan melkein kaikki viikot jossain reissussa ja viikonloppuisin sitten on meillä yhteistä aikaa. Tänä syksynä pitkien mantereen ylittävien reissujen takia muutama viikonloppukin jäi väliin, ne olivat pitkiä viikkoja ne :). Tähän elämään me olemme tottuneet jo vuosien saatossa ja se on se elämä, jota me elämme. Syksyn aikana olen kuitenkin tehnyt enemmän itsekin töitä, joten vapaa-aika käytännössä tietenkin menee ihan kodin ja lapsen hoitoon. Blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Elämän realiteetteja, kaikkea ei voi aina saada :).




Toki harrastukset ovat tärkeitä, enkä niistä luovu. Käsityöt tuovat paljon mielihyvää. Teen vaan vähemmän ja keskityn enemmän perheen hyvinvointiin. Sillä se on kantava voima. Ja se on myös se asia, mikä tekee joulusta ihanan ja stressittömän. Perheen lämpö ja rakkaus. Niiden asioiden huomaaminen, mitkä ovat elämässä oikeasti tärkeitä. Vaikka haluaisin kommentoida entiseen tahtiin teidän blogeja, niin silti se aika oman miehen kainalossa on kultaakin arvokkaampaa ja oman lapsen huomioiminen. Läsnäolo. Sillä siinä me saamme luoda pohjan koko loppuelämällemme, kuten myös meidän poikamme elämään. 




Ehkä meillä jäisi enemmän aikaa harrastaa, jos työ ei säätelisi perheen yhdessäoloa. Mutta tällä me menemme nyt ja pyhitämme vapaa-ajan omalle perheelle. Sen vähäisen ja harvan. Ja ennen kaikkea minua ilahduttaa se, että miehelläni on työ, josta hän nauttii ja jota tekee mielellään. Sillä se ei ole aina itsestäänselvää. Ikävä on tietenkin meillä kaikilla, mutta miksi sitä sen kummemmin suremaan ja valittamaan? Elämä on valintoja, hyväksymistä, sopeutumista. Mutta ennen kaikkea on elämä on nyt, eikä muutaman vuoden päästä. Ja tätä minä eniten haluan: antaa omaa aikaani läheisille. Koskaan ei tiedä onko aikaa liikaa vai vähän. Yhtenä aamuna voi olla niin, ettei se läheinen ole siinä enää. Silloin on myöhäistä.

Blogia en hautaa, kirjoitan, kun ehdin. Ja kuvaankin vielä kyllä. Milloin, sitä en tiedä? Ennen kaikkea haluan sanoa teille, että nauttikaa elämästä ja sen moninaisuudesta. Ja nauttikaa joulun odotuksesta! Oman perheen kanssa, rauhassa, tai miten teistä kukin haluaa joulua vietettävän. Minä toivotan teille ihanaa joulun aikaa!

ps. Jotta ei nyt mentäisi liian vakavaksi, niin poikani ilahdutti tänä vuonna tekemällä hauskoja poro-kortteja. Hänen tekemissä korteissa seikkailee tänä vuonna kakkaava poro.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Ihana joulun odotus - vinkkejä stressittömään jouluun



Joulu, minulle vuoden ihanin juhla. Lämpöistä tunnelmaa, läheisten kanssa vietettyä aikaa ja rakkaiden muistamista lahjoilla. Olen jo vuosia pyrkinyt siihen, etten stressaa joulusta. Joiltakin osin se on onnistunut; olen oppinut tuntemaan omat toimintapani ja tekemään asiat siten, ettei viime hetken paniikkia synny. Oranssia-blogin Veera haastoi minut mukaan viettämään stressitöntä joulua ja tänä vuonna aion siihen panostaa vielä enemmän :). Yllä oleva kuva on Veeran omaisuutta ja luvalla käytössäni.




Tärkein vinkkini rauhalliseen joulun viettoon on omien toimintatapojen tunteminen. Mieti, mitkä asiat sinua stressaavat, mikä aiheuttaa kiireen tunnun? Miten voisit toimia toisella tapaa, ettei stressiä synny? Mistä sinun oma joulufiilis syntyy? Itselleni tärkeimmät asiat olen listannut alle.

1. Suunnittelu. Veeran blogista löytyy mainio suunnittelupohja tähän hommaan! Listaan itse kaiken mahdollisen vessan pesuja myöten, joten tiedän tarkkaan, minä päivänä "pitää" tehdä mitäkin. Varaan jokaiselle hommalle useamman mahdollisen toteutuspäivän, jolloin mikään yllättävä este ei kaada joulun valmisteluja. Jaan tehtävät pieniin osiin pitkin joulun alusaikaa; joka päivä kun tekee jonkun pienen jutun valmiiksi, ei tarvitse viettää öitään puuhatessa. Pyrin aina siihen, että kaikki on tehtynä paria päivää ennen aattoa. Ruokia toki tehdään vielä senkin jälkeen, mutta muuten voi keskittyä rauhoittumaan. Pikainen imurointi riittää ennen aaton juhlintaa, kun perusteellisempi siivous on tehty aiemmin.




2. Tehtävien jakaminen. Yksin ei tarvitse tehdä kaikkea. Jos joulun viettoon osallistuu muitakin, voi huoletta esimerkiksi ruuan valmistelut jakaa useammalle. Joku tuo piirakat, joku laatikot. Ensimmäiset joulut tässä kodissamme vietimme suurella porukalla, ja silloin oli erityisen mukavaa, ettei kaikkea tarvinnut tehdä itse. Nykyään olemme kutsuneet vain omat vanhemmat, jolloin pääsääntöisesti olemme itse vastanneet ruokatarjoilusta.




3. Ruokapöytä ei kaipaa miljoonaa eri sorttia. Välillä voi myös kokeilla uusia juttuja. Meidän joulupöytään valitaan vain ne jutut, jotka meidän mielestä pitää ehdottomasti olla tarjolla. Lisäksi kokeilemme joka joulu jotain uutta. Riisipiirakat, kinkku, jokin kala ja porkkana- sekä lanttulaatikko ovat ne, jotka meidän perhe haluaa ehdottomasti pöytään. Keitetyt perunat, palapaisti, rosolli ovat mm. tippuneet pois omasta herkkutarjonnastamme. Niitä toki voi tuoda vieraat tullessaan, jos ne ovat heidän herkkujaan. Tee itsellesi lista, mitkä herkut kukin perheenjäsen joulupöytään tahtoo ja toteuta vain ne. Helppoa?




4. Lahjalistat. Maailman paras keksintö! Aikuinenkin voi kirjoittaa joulupukille. Me itse haluamme ostaa/tehdä lahjat myös sille omalle rakkaalle puolisolle. Lahjalistan avulla on helppo löytää toiselle tarpeellisia juttuja, jos ei ole vuoden aikana ollut viisas ja kirjoittanut kaikkia toisen kertomia haaveita ylös. Kysyn myös mielelläni lahjatoiveet ennalta muilta lahjottavilta, tällä vähentää huomattavasti niiden ns. kaapintäyte lahjojen määrää. Lahjakortit toimivat myös aina niille, jotka eivät osaa/uskalla toiveitaan ääneen sanoa. Teatteriliput, hieronnat, liput urheilutapahtumiin, kauppojen lahjakortit. Näppäriä lahjoja, joilla lahjansaaja saa varmasti mieleistä tavaraa tai kivan elämyksen. 



5. Lahjojen hankinta ajoissa. Ostan itse kaikki lahjat yleensä marraskuussa. Varaan erikseen shoppailupäivän, jonne lähden valmiiden listojen kanssa. En haahuile ja etsi lahjoja enää kaupassa, vaan tiedän, mitä olen ostamassa. Jos kaupasta ei löydy, niin vielä ehtii tilata netistäkin, ja ei tarvitse stressata paketin ajoissa saapumisen kanssa. Lapsen lahjamäärä on onneksi pysynyt kohtuullisena. Pyrimme toteuttamaan sen kaikkein mieleisimmän toiveen joko itse tai sitten minun vanhempani, pojan varaisovanhemmat ja veljeni ostavat yhteisen lahjan. Kimppalahjana jokin suurempi toive on järkevämpää toteuttaa. 



6. Joulukortit voi ostaa valmiinakin. No okei, voisi, jos ei olisi minä. Tämä on yksi oma kompastuskiveni, pieni stressin aiheuttaja. Joka ikinen vuosi olen päättänyt, etten tee itse joulukortteja. Ja joka vuosi löydän itseni askartelemasta hiki hatussa muutamaa päivää ennen joulupostimerkillä lähetettävien korttien lähetyspäivää. Huh. Tänä vuonna aion panostaa tähän osioon ja tehdä kortit hyvissä ajoin. Jos sinä haluat askarrella tänä vuonna kortteja, niin kurkkaa viime vuotinen postaukseni, josta löytyy monta kivaa ja helppoa askartelumallia.




7. Tee itse lahjoja vain, jos niiden tekeminen ilahduttaa sinua. Varaa niille aikaa kalenterista, ole realisti. Parempi, jos lahjojen tekoon on varattu liikaa aikaa. Ota huomioon myös se, että aina koneet eivät toimi toivotulla tavalla. Tilaa tarvikkeet tai osta ne hyvissä ajoin, tee myös varasuunnitelmat valmiiksi. Itse tilasin viime vuonna lahjakankaat marraskuun alussa, enkä silti saanut kaikkia jouluun mennessä. Paniikki iski, sillä kaikkein eniten tarvitsemani tuotteet puuttuivat. Kannattaa siis tilata vain sellaisesta yrityksestä, jonka tunnet, ja tiedät olevan luotettava. Pieniä jouluviemisiä olen listannut 28 DIY vinkkiä jouluviemisiksi/lahjoiksi -postaukseen. Myös viime vuonna tehdyt koristellut tuikut ja tulitikkurasiat ovat kivoja pieniä muistamisia, jotka eivät toivottavasti jää kenenkään kaapin perälle pyörimään.




8. Tee joulusta sellainen, että voit nauttia. Jätä tekemättä ne asiat, joilla ei ole merkitystä. Keskity siihen, miksi joulua vietät ja mikä saa sinut onnelliseksi. Kun mielessä on selkeä visio joulun vietosta ja siihen liittyvistä asioista, on helpompi löytää se ihana rauhaisa joulunfiilis.

Lähtekää tekin ihanat lukijat mukaan, tehdään jo tästä joulun odotuksesta rauhallinen ja seesteinen :).

Tällä kertaa haastaisin vielä erikseen hurmaavat naiset Kanneli-blogin Kannelin että Cause to Wearin Sinikan kertomaan stressittömän joulun viettoon oman näkemyksensä.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Rakkaudella tehty, ylpeydellä pidetty - omat suosikkini itsetehdyistä vaatteista

Ensimmäisenä haluan esittää syvimmät anteeksipyyntöni teille kaikille lukijoille. Blogi on ollut kovin hiljainen, vaikka aiheita blogata olisikin PALJON :). Elämäni on kokenut jonkin sortin muutoksia tänä syksynä, ja siitä on luvassa teille lisää tietoa myöhemmin. Mennään kuitenkin nyt aivan ihanien naisten minulle heittämään haasteeseen: Kiitoksia teille DIY Storiesien Paulina ja Cause to Wearin Sinikka <3!

Ilokseni olen huomannut, että omassa vaatekaapissani suurimmat suosikkini ovat niitä itsetehtyjä vaatteita. Harvoin nykyään edes ostan mitään valmista vaatetta, takinkin ompelin viime kesänä itselleni (ni-i-in kyllä se tänne blogiin joskus tulee). Suurimmat suosikkini omissa vaatteissani ovat klassisia, simppeleitä, mukavia käyttää. Värimaailma saa olla hillitty, vaikka tunnustan nykyään kaipaavani hieman väriä elämään.




Ensimmäisenä esittelen teille tämän kestosuosikin. Tein sen pari vuotta sitten Helmoja ja Hepeneitä -blogin haasteeseen. Juhlavuus, yksinkertainen malli sekä itse tehdyt kirjonnat ovat edelleen minun mieleeni. Paita on monet kerrat ollut käytössä esimerkiksi ravintola illallisilla ja muutamassa konsertissa.




Tämän vuoden tammikuussa vietimme pitkän viikonlopun mieheni kanssa Roomassa. Reissuun ompelin mukaan tunikan, ponchon sekä legginsit. Huippumukava, siisti asu sujahtaa usein päälleni. Neuloskangas on miellyttävän lämmin, ja olen vielä pärjännyt tällä asukokonaisuudella syksyn kylmenevissä säissä.




Hoikemmassa olomuodossani vuonna 2014 tein itselleni myös ihastuttavan satiinipaidan, joka on vieläkin minusta kaunis. Monet juhlat on tälläkin paidalla juhlittu :). Tästä löytyy lisäksi sellaista väriä, joka viehättää minua. Turkoosit ja sinisen sävyt tuntuvat omimmille.




Blogissa on tainnutkin monta kertaa vilahtaa tämä pikkuinen laukku, jonka tein kravatista. Tykkään sen käytännöllisyydestä sekä tyylikkyydestä. Mukaan mahtuu vain kaikki todella tarpeellinen, eikä tarvitse kantaa selkä väärällään suurta laukkua.




Opettelin kaksi (?) vuotta sitten neulomaan. Siitä muodostui rakas uusi juttu. Sukkia on kiva tehdä, sillä käytän villasukkia paljon. Kotona viihdyn tunikoissa ja legginseissä, joten tarvitsin kylmemmille säille pitkävartiset villasukat. Palmikot ovat minun mieleeni :).




Viimeisenä vielä monen menon villatakkini. Paljon käytetty, suuresti rakastettu. Yksi minun turvavaatteistani. Siihen on hyvä kääriytyä, kun haluaa olla yksin. Suojella itseään. 

Tähän haasteeseen voi osallistua kuka vain, mutta haluaisin haastaa erikseen Helmojen ja hepeneiden sekä Villa Pipon bloggaajat mukaan tähän :). Kertokaahaan ystäväiset omista rakkaudella tehdyistä ja ylpeydellä pidetyistä jutuistanne :). Kiitän vielä lämpimästi sekä Sinikkaa, että Paulinaa (haasteen alulle laittajaa) haasteesta!

Syksy on pitkällä. Rakastan syksyä valtavasti! Aina alkaa uusia kursseja, joilla voi oppia uutta. Ajan puutteen vuoksi tosin en tänä vuonna ehtinyt kuin yhdelle päivän kurssille, jossa opettelin pirtanauhan tekoa. Mielenkiintoista puuhaa :). Instagramissa voi käydä kurkkaamassa, mitä minä olen viime aikoina puuhaillut. Löydät sieltä minut @hannamiblog nimellä :). Mukavaa viikonjatkoa!

ps. olen kyllä käynyt katselemassa teidän muiden bloggaajien blogeja ahkerasti, mutta en ole ehtinyt entiseen tahtiin kommentoimaan.

torstai 18. elokuuta 2016

Matelijat valtasivat kodin (DIY koristeita synttärijuhliin)



Edellisessä postauksessa lupailin seuraavaksi kuvia pojan synttäreiden koristeista. Jokin näissä juhlakoristeissa vaan on, että niiden tekeminen kiehtoo joka vuosi. Mukavaa puuhaa yhdessä lapsen kanssa. Vietämme yleensä koko perhe sohvalla yhdessä aikaa suunnittelemassa tarjottavia ja koristeita. Poika saa valita mielesensä maut ja me kokoamme niiden ympärille syötävät. Juhlien järjestäminen on aina ollut minusta hauskaa puuhaa. Tykkään muutenkin laittaa kotia eri vuodenaikojen mukaan ja juhlakoristeiden teko menee samaan kategoriaan. 





Tämän vuoden teemaksi poikani valitsi matelijat. Piirsin liskon mallin ja niitä leikeltiin sitten koristeeksi eri värisistä pahveista. Tekstit tulostin suoraan värillisinä ja liimasin ne kartongille. Väreiksi valitsimme raikkaan oranssin ja vihreän sekä tietenkin ruskeaa.




Ruokapöydän koristeena käytin maastokuosista kangasta sekä pojan leluja. Pihan kitkemisen seurauksena löytyneet heinätupsut toimivat hyvin tuomassa hieman vihreää pöydille. Ikean tuikkukuppeihin laitettuna ne eivät nouse korkealle, ja niiden takaa ei tarvitse kenenkään kurkkia toisen kanssa keskustellessaan. Meillä tarjottavat ovat noutopöytä-periaatteella suoraan keittiöstä. 





Löysimme Askartelukulmasta väritettäviä kankaisia liskoja, näitä poika teki innoissaan. Varasimme liskoja myös osalle lapsivieraista sekä kaverisynttäreille, ja voitte uskoa, että niistä tuli hienoja! Näitähän voi värittää melkein millä vaan; tusseilla, akryyliväreillä, kangastusseilla ja koristella vielä erilaisilla liimattavilla koristeilla. Minä varasin käyttöön kangastusseja.


Kartongit, nauhat ja väritettävät liskot Askartelukulmasta
Ilmapallot Confetti Kuopio
Muoviset liskot ja käärmeet haalittu vuosien saatossa mikä mistäkin
Kangas omista varastoista

Jaoin poikkeuksellisesti tarjottavat omaan postaukseen, sillä tästä olisi tullut muuten pitkä :). En aio jatkossa blogata ruoka/leivonta-aiheita, mutta yksi poikkeus joukkoon mahtuu aina :D. Teidän blogejanne olen kyllä lukenut ahkerasti, mutta kommentoinnit ovat olleet satunnaisia. Uusi arki taas vaatii aikansa totuttelua. Kunhan tässä löytyy oma hyvä rytmi, niin ehtisi harrastamaankin jotain kivaa (kotityöt eivät oikein tunnu kivalle harrastukselle). Iltaisin sitä tuntuu vain kivalle istua sohvalla tekemättä yhtään mitään. Miten teidän syksynne on lähtenyt käyntiin?

Mukavaa loppuviikkoa ja alkanutta syksyä (meillä ainakin säiden puolesta on eletty syksyisissä tunnelmissa)!

maanantai 8. elokuuta 2016

Gator Boys asu pojalle





Animal Planet tv-kanavalta tulee yksi poikani lempiohjelma, Gator Boys. Floridan lämmössä elää alligaattoreja, jotka eksyvät ajoittain ihmisten pihoihin tai muihin paikkoihin, joista Gator Boys -tiimi vie alligaattorit Everglades farmilleen tai turvalliseen paikkaan suolle. Tiimin jäsenistä Jimmy Riffle on herättänyt pojassa ihailua. Sain jo viime vuonna pojaltani pyynnön tehdä Jimmyn asun hänelle. Tämän vuoden matelija-teemaisiin synttäreihin soveltuen toteutin vihdoin hänen pyyntönsä.






Yleensä en erityisemmin pidä ajatuksesta, että jotakin kopioidaan suoraan sellaisena kuin se on. Yritimme hankkia pojalle Gator Boys-paitaa, mutta nettitilausta ei voinut tehdä Suomeen. Tuttavamme matkusti tänä kesänä Floridaan, mutta valitettavasti pojan koossa ja toivomassa värissä ei löytynyt t-paitaa edes Evergladesin kaupasta. (Onneksi hän kuitenkin osti pojallemme aidon alligaattorin hampaasta tehdyn korun, joka olikin ihan hittijuttu!) Niinpä vastoin omia periaatteitani otin vapauden tehdä pojalle paidan Gator Boysin logoilla. En omista minkään maailman leikkureita, joten silityskalvot leikkasin ihan saksilla ja kirurgin veitseä apuna käyttäen. Aikalainen näpertäminen :D.





Kauluspaidan alle ompelin yksivärisen hihattoman paidan. Jalkaan tietenkin maastokuosiset shortsit reisitaskuilla. Vyötäröllä perinteisesti kuminauhaa, mahtuu juhlaherkut massuun.




Hattu on alkuaan oranssi kirppislöytö, jonka spray-maalasin mustaksi. Punotun hatun huonona puolena on se, että punokset liikkuvat ja oranssia tuli aika ajoin näkyviin. Maalasin vielä siveltimellä punosten välejä ja hattu palveli vallan mainiosti synttärien ajan. Hampaat muovailimme pojan kanssa valkoisesta savesta. Väliin pujotellut koristeet ovat myös kirppislöytöjä. 




Kaikkein parasta taas tässä kaikessa oli pojan onni ja ilo asustaan. Ehkäpä jonakin päivänä hänen on mahdollista matkustaa Floridaan vierailemaan Evergladesissa :). Tai toteuttaa tämän hetkinen toive tulevasta ammatista alligaattorin pelastajana. Siihen asti on hyvä harjoitella taitoja kotona suuren alligaattoripehmon kanssa, ei ole äidinkään sydän syrjällään. 





Kauluspaidan kaava Ottobre 3/2015 24. City Safari
Kangas Eurokangas 100% puuvilla
Silityskalvo Stoff & Stil

Hihattoman paidan kaava Ottobre 3/2015 22. Tribal Triangles
Kangas kirppislöytö

Shortsien kaava oma
Kangas Eurokangas (college)

Elokuu on yksi lempikuukausistani; uuden oppimisen aikaa, kirpeitä aamuja, aurinkoisia päiviä, sadon korjuuta, syksyn saapumisen odottamista. Neuleiden ja virkkuiden lämpö kutittelee sormia. Kirjastosta on ihana kantaa kotiin vinot pinot käsityökirjoja ja sukeltaa niiden maailmaan iltaisin. Mitähän tekisin seuraavaksi? Kokeilisinko jotakin uutta? Ja elokuun myötä on aina aika juhlia pientä (omasta mielestään tietenkin isoa) poikaani. Seuraavassa postauksessa onkin luvassa synttäritunnelmia koristeiden ja tarjottavien muodossa. 


Nähdään taas! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Hyvää kesää!



Työ painaa mieltä, aikaa harrastamiseen jää vähän. Kotityöt odottavat. Pölyt kasaantuvat tasojen päälle. Pihalla kasvaa rikkaruohoja. Nurmikko on liian pitkä. Varasto huutaa puita talven varalle. Yritän nyppiä pihalta kiireellä pahimmat rikkaruohot. Lapsi tulee selkäni taakse. Kivahdan, että anna minun tehdä edes tämä homma rauhassa. "Äiti, minulla on sinulle lahja". Seisahdun, käännyn ja katson lapsen ilmettä. Rakkautta, iloa ja onnea. Kaikki se työn määrä katoaa siinä hetkessä. Kireys, kiire ja stressi. Pysähdyn ja näen taas selvästi sen, mikä on tärkeintä. Antaa rakkautta niille, jotka ovat sydäntäni lähellä. 




Aamulla löydän lapsen viestin pöydältä. Koko päivän herkistyn, kun katson kuvaa puhelimesta. Minun lapseni. Muistuttaa jatkuvasti siitä, että on tärkeää pysähtyä. Olla läsnä. Katsoa toista silmiin ja aidosti kuunnella, mitä hänellä on sanottavanaan. Mihin minulla on kiire? Miksi en voisi olla taas tämän hetken hänen kanssaan? Siivota ehtii myöhemmin. Mutta koskaan en saa takaisin sitä hetkeä, jolloin lapsi käpertyy syliin ja saamme olla yhdessä. En varmasti tule murehtimaan vanhainkodissa kiikkustuolissa sitä, etten siivonnut ihan niin usein. Tai jätin yhtenä kesänä pihan vähän enemmän oman onnensa nojaan. Minä muistan vain tämän. Sen, kun lapseni laittoi kätensä omaani ja kulki vieressäni. Hymyili minulle ja sanoi rakastavansa.




Aloitan neulomaan hänelle villasukkia. Rakkaan varpaat pysyvät sitten talven kylmyydessä lämpiminä. Ehkä hän muistelee näitä hetkiämme samanlaisella lämmöllä, mitä minä muistelen omien vanhempieni kanssa vietettyjä. Ei niitä matkoja, ei huvipuistokäyntejä, vaan sitä rakkautta mitä olen saanut osakseni. Hetkiä sylikkäin, vierekkäin. Yhdessä. Sillä aina voi pysähtyä ja kuunnella. 

Viettäkää ihanaa kesää läheistenne kanssa! Minä palailen taas, kun aikaa on :).

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Ommellen iloa: mitä siitä syntyikään osa 2.




Edellisessä postauksessa kurkattiin tytölle tekemiini vaatteisiin ja tällä kertaa näette, mitä tein perheen pojalle. Äidin esittämänä toiveena oli huppari ja collegehousut, toivevärinä turkoosi. Tytön vaatteisiin hommasin kankaat itse, mutta näin työttömänä ollessani täytyi pojan vaatteiden osalta suunnata kyselyä ihanalle Käpyselle. Heiltä sainkin lahjoituksena todella hyvälaatuista ja ihanaa turkoosia collegea sekä resoria. Lämmin kiitos Käpyselle <3!









Hupparissa pitäydyin hyvin perinteisellä linjalla ja jätin erilaiset kuviot tästä pois. Simppeli huppari on helpompi yhdistää erilaisten alaosien kanssa. Hupun vuoritin omista varastoista lyötyneellä tähtikankaalla, koska yksiväristä trikoota ei varastoistani löytynyt. Samasta tähtikankaasta tein myös vetoketjun reunan huolittelun. 






Tähtikangasta käytin myös collegehousuihin. Taskuihin pientä koristusta ja taakse valetaskut. Polvipaikat tietenkin, sillä ainakin omalla pojalla housut kuluvat ensimmäisenä polvista. Tuin trikoon ennen ompelua tukikankaalla, jotta se kestää käytössä paremmin. Vyötäröllä on kuminauhan lisäksi vielä nyöri, jotta sopivuutta on helpompi säätää. Tähtikankaasta vielä mukaan pipo (ja on se oikeasti ihan valkoisilla tähdillä, pikakuvauksessa sain kovin keltaisia kuvia :D). Osallistun tällä setillä myös Hommahuoneen kesäkuun haasteeseen, jossa on aiheena turkoosi ja mihin sen yhdistäisin. Turkoosi on mielestäni todella raikas varsinkin valkoisen kanssa ja sitä väriparia käytän itsekin paljon (siis jos päälle putkahtaa jotain väriä mustan ja harmaan lisäksi).




Omalle pojalle joskus kauan sitten ostetusta työmaakankaasta ompelin pitkähihaisen paidan. Perheen pojan suosikkeihin kuuluvat nimittäin kaivurit ja niitähän tässä kivassa kankaassa on myös mukana. Lelut kuvausrekvisiittaa.




Hupparin kaava Ottobre 1/2014 16. Lizard
Housujen kaava Ottobre 6/2014 11. Starman
Pipojen kaava Ottobre 4/2015 24. Pink Drops (myös alakuvien tyttöjen pipot samalla kaavalla)
Paidan kaava Ottobre 6/2013 34. Mr. Bear
College-kangas ja resori saatu lahjoituksena Käpyseltä
Tähtikangas Kuopion Nappi ja Nauha
Työmaakangas Savon Pala






Perheen kaikille tytöille tein vielä hiuspantoja ja pipot. Ruusukkeilla ja yhden kangasorigami perhosella. Kototeon Sanna ompelikin perheeseen kauniin mekon ja takin. Projektissa olemme saaneet ihastella toinen toistaan upeampi ompeluita, käykää ihmeessä tutustumassa kaikkiin tähän projektiin osallistuneihin bloggaajiin/instaajiin! Omasta puolestani haluan vielä kiittää Kristaa ja Hannaa avusta sekä "turina"seurasta että Villa ja Villa -blogin taidokkaita naisia koko projektista! Oli todella ihanaa olla mukana tekemässä hyvää :).

Cutie / Noora 
Eilen tein / Hanne 
Fagerwear / Hanna
HAH / Iina
Helmoja ja hepeneitä / Krista
Hippu / Emmi
HommaHuone / Sanne-Maija
Kaiken takana on äiti / Hanski
Kototeko / Sanna
Kärpäsiä keitossa by Mersia / Mersia
Kätilön käsistä / Johanna
Liljatar / Heidi
Lydia / Linda
mehelmie / Emmi
Miiinullekko / Julia
Mumintalo / Helena
m3niemi / Marja
Osifa / Sofia
Punatukka ja kaksi karhua / Hanna
saaraoikarinen / Saara
Unelmallinen / Kati
Vaahtokarkkimonsteri / Kirsi
Villa Kiana / Mari
Villa Pipo / Hanna
Villa&Villa/ Jaana ja Minna