torstai 23. maaliskuuta 2017

Käsityöt auttavat jaksamaan arjessa



Onni on pienissä hetkissä. Juuri niin. Niissä hetkissä, kun huomaa ettei siihen onneen tarvitse mitään suurta ja maata mullistavaa. Huomaa vain sen, että oma elämä on ihan hyvä. Ympärillä on rakkaat, ne, jotka tietävät minut sellaisena kuin olen. Ja silti, ja sen vuoksi, rakastavat.




Ne rakkaat, joiden kanssa istutaan sohvalla illalla. Ei ole kiire mihinkään. Pysähdytään hetkeksi ja kuunnellaan, mitä toisella on sanottavana. Sillä arjen kiireessä sen voi helposti unohtaa. Sen, että sillä rakkaalla on myös sanottavaa. Kokemuksia, tapahtumia, omassa elämässään tärkeitä. Pikaiset kuulumisen vaihdot, ja päivän tapahtumien kuuntelu kotitöiden lomassa, eivät ehkä anna sitä, mitä haluan antaa. Jakamatonta huomiotani. Että kuuntelen myös sydämelläni ja mielelläni, en vain korvillani.




Jotta voisin olla paremmin läsnä, tarvitsen myös hetken omaa aikaa. Sen pienen hetken, kun saan kasattua omat ajatukseni. Tehdä sitä, mistä nautin. Ottaa esille kirjontalangat, neulan, kirjontakehyksen. Istua hetken kuunnellen omaa sisäistä ääntäni. Nauttien siitä, että käteni tekevät uusia pistoja, uusia kuvioita. Etsien niistä voimaa arjen keskelle.




Tai sitten kaivaa käsityökorista neuleen. Tikuttaa menemään muutaman kierroksen. Jotta perheen ei tarvitsisi kulkea kylmin varpain. Eikä minunkaan. Nautin puikkojen kilkatuksesta samalla tietäen, että jokainen silmukka on matka. Matka siihen sisäiseen rauhaan, omaan itseeni, omiin ajatuksiini, omiin tunteisiin. Siihen kuka minä olen. Joskus unohdan myös itseni ja kaiken muun. Katoan hiljaiseen hetkeen, langan kulkuun kankaalla tai puikolla. Ei ole aikaa eikä paikkaa. Ei minuakaan. Olen lanka, neula, puikko, väri. Kuljen ylös ja alas, eteen ja taakse. Jättäen kuitenkin jäljen itsestäni. Muiston. Ehkä se viipyilee vielä vuosikymmenien päästä, nousee esiin jossakin, ja saa aikaan jotain liikahdusta katsojassaan.




Tarvitsen sen hetken vain. Sellaisen sopivan pituisen. Vaikka koko viikonlopun, jos olisi mahdollista. Mutta edes sen kymmenen minuuttia. Sitten minä taas jaksan. Jaksan kuunnella rakkaita. Olen siinä. Heitä ja itseäni varten.

Mitä sinä mietit tehdessäsi käsitöitä? Oletko koko ajan tietoisesti läsnä tekemisessä, vai harhailevatko ajatuksesi jossain muualla? Tuovatko käsityöt sinun arkeesi iloa?

Kooste Instagramissa julkaistuista kuvista. Keskeneräisistä käsitöistäni, joista osa on jo valmistunut tai osa odottaa valmistumista. Ihanat Isagerin langat on hankittu Kässäkerho Pompomista. Minun ja pojan villasukat on neulottu (joku muu tällä kertaa kuin minä), miehen tossut virkattu ja julkaistu blogissa kaksi vuotta sitten.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Helpot kortit koriste- ja washiteipeillä




Kevään ja kesän erilaiset juhlat lähestyvät, ja niitä silmällä pitäen tein ystävänpäiväkorttien kanssa samaan aikaan muutaman onnittelukortinkin. Suosin edelleen nopeasti valmistuvia kortteja :D. Askartelu on kivaa puuhaa, mutta tällä hetkellä nuo kirjonnat ovat napanneet minut mukaansa, joten tein muutaman kortin helpolla tavalla erilaisilla teipeillä, että pääsen nopeasti lankojen ja neulan pariin takaisin.



Erilaisia washi- ja koristeteippejä on tarjolla paljon! Ihan hämmästyin, miten omasta pienestä lähikaupastakin niitä löytyi. Tehdessäni itselleni bullet journalia ostin näitä teippejä isot kasat sivujen koristelua varten. Se kuitenkin jäi, kun tykkäsin simppelistä ilmeestä enemmän. Johonkinhan näitä teippejä oli sitten käytettävä, etteivät jää pitkiksi ajoiksi kaappiin pyörimään.



Teippien kanssa puuhaaminen on helppoa. Sain mieheltäni jokunen vuosi sitten lahjaksi tarrojen ja teippien leikkaamista varten tehdyt sakset. Niillä leikatessa teippi ei tartu terään kiinni ja työskentely on huomattavan helppoa verrattuna tavallisiin saksiin. Tällaiselle satunnaiselle paperiaskartelijallekin hyvistä välineistä on vaan iloa.





 Toki oikein tarkka askartelija mittaisi teippien paikat ja tekisi apuviivat valmiiksi, jotta teipit asettuisivat suoraan. Koristelin näitä kortteja lisäksi pienin käsinkirjoitetuin viestein sekä erilaisilla pienillä koristeilla. Suurimman osan koristeista olen hankkinut Tiimarista aikoinaan. 



Minulla on ollut pienoisia ongelmia uuden läppärini ja kameran kanssa, kuvat eivät ole ihan parasta antia (johtuu ihan siitä, etten vielä hallitse näiden kahden tyypin kommunikointia täydellisesti ja enpäs muistanut käyttää jalustaa tällä kertaa). Jatkan harjoituksia näiden kahden kanssa vielä :D.



Ystävänpäiväkortit tulivat nyt hieman myöhässä esille, mutta eikös sitä ystävänpäivää voinut viettää ihan milloin vaan ;)? Vaikka meillä onkin ihan täysi talvi, ja lunta on tänäänkin satanut koko päivän lisää, niin jostain kuuluu hennosti kevään ääni. Ainakin päivät alkavat pidentyä ja lisääntyvä valo on tervetullutta. Odotatko sinä jo kevättä vai vieläkö talvi saa jatkua?

torstai 2. helmikuuta 2017

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Esittelyssä bullet journal ja ommellut kannet



"Uskalla ajatella suuria, uskalla unelmoida, uskalla, koska kaikki on mahdollista" (mietelause kalenterini ensimmäisellä sivulla)

Olen vuosia elänyt seinäkalenterin, kännykän kalenterin, muistiinpano-sovelluksen sekä muistikirjojen kanssa. Lappuja lippuja siellä täällä vielä lisäksi. Vuoden vaihtuessa aloin haaveilemaan taas paperisesta kalenterista, niitä ennen käytin paljonkin. Kaupassa ei sattunut silmään mitään mieleisiä, ja asia jäi odottamaan. Sattumalta törmäsin bullet journalin esittelyvideoon ja siinä se oli. Ratkaisu minun ongelmiin. Päiväkirja, kalenteri, ideavihko; kaikki samassa paketissa!

Ensimmäisen version tein kotona löytyneeseen isompaan muistikirjaan. Ostin oikein ison kasan washi- ja koristeteippejä ja kaivelin tarravarastoista tarroja kirjan sivuille. Huono ratkaisu, kaiken kirjavat washiteipit eivät miellyttäneet silmääni. Levottomuus vei innon tehdä mitään merkintöjä.





Suuren Suomalaisen kirjakaupan alessa vastaan sitten käveli omiin tarpeisiini sopiva kirja. Riittävästi sivuja, simppeli tyyli. Musta tussi käyttöön ja kirjan sivut saivat yksinkertaisen ilmeen. Lähdin liikkeelle alkuperäisen bullet journalin kaavan mukaan. Ensiksi sisällysluettelo, vuosinäkymä, sitten kuukausinäkymä yhdistettynä to do-listaan (myös käsityöt ja blogi saavat omat sivunsa joka kuukaudelle), viimeisenä viikkonäkymä. Vuosinäkymään merkitsin lähinnä vain juhlapäivät, muistettavat syntymäpäivät jne. Kuukausinäkymään aina sen kuukauden kaikki tärkeät tapahtumat; helppo tarkistaa, mitä kuukausi pitää sisällään. Käytin tärkeiden juhlapäivien ja erityistä huomiota vaatien tapahtumien kirjaamiseen punaista tussia, näin huomaan helposti kaikki tärkeimmät. To do sivu kertoo ne asiat, jotka pitää kuukauden aikana hoitaa (kuten varata vihdoin ja viimein kampaaja). Käsityöt sivulle olen samoin kirjoittanut ne käsityöt, jotka on hoidettava kyseisenä kuukautena, että ehtivät varmasti valmiiksi. Uskon ja toivon, että tämän myötä minun on helppo muistaa ajoissa kaikki juhlapyhät ja niihin liittyvät käsityöt. Viikkonäkymiin olen toistaiseksi kirjoittanut myös ranskalaisilla viivoilla päivän tapahtumia. Mitään päiväkirjaa en aikonut sen kummemmin pitää, mutta jotain pientä tulee muistiin kirjoitettua kuitenkin.





Kirjasta jäi vielä tämän varsinaisen osuuden lisäksi melkein puolet tyhjäksi, tilaa kaikille niille ideoille, joita päähän putkahtaa. Sisällysluettelon avulla ne on myös helppo löytää. Listasin vihkon loppuun myös lahjalistat; kokoan sinne muistiin milloin täytyy viimeistään hankkia lahja, ja mitä se voisi olla. To do -listalla on toki merkitty lahjan hankinnan ajankohta, mutta kirjasen lopusta on helppo sitten tarkistaa, mitä olen lahjaksi suunnitellut. 


Kalenterin harmaat nahkaiset kannet olivat ihan kauniit, mutta eihän niissä ollut kynille eikä lapuille paikkaa. Mustaa pellavaa sattui olemaan kaapissa pieni pala ja siitä päätin tehdä kalenteriin kannet. Kuminauhasta kynille lenkit sekä pari taskua. Sinne saa hyvin nyt talteen kaikki tärkeimmät muistilaput. Kynät päällystin washiteipillä. Tykkään käyttää näitä Stabilon tusseja, mutta eihän ne kauneimpia ole ulkonäöltään. Kalenterissa on lisäksi tarroista tehdyt merkit jokaisen kuukauden kohdalla, nopeampi avata oikea sivua, jos tarvitsee jotain tarkistaa tulevilta kuukausilta.






Kalenterissani on lisäksi satiininauhoissa omilla nimikirjaimillani varustetut napit. Nämä hurmaavat ristipistotyöt ovat Helmoja ja hepeneitä -blogin Kristan käsialaa. Lankakerä ja nappi ovat klemmareissa. Olen yrittänyt löytää noita suuria klemmereita kaupoista, mutta ei ole vielä vastaan tullut. Yksi löytyi kotoa :D.





 Kirjonnat ovat tämän vuoden käsityölistallani pääosassa, niinpä kaivelin esille langat ja neulat. Helppo malli, Mitsu ume (three plum blossoms) on napattu Susan Briscoen kirjasta Japanese Quilt Blocks to Mix and Match. Se on sashiko-kirjontaa, jonka näin ensimmäistä kertaa Helmoja ja hepeneitä blogissa. Tämä ensimmäinen kokeilu ei niin tasainen nyt ole, mutta tykkään kyllä tekniikasta paljon; helppoa, nopeaa ja kivan näköistä. Oikeastihan ne taitavat kirjoa näitä tummansiniselle kankaalle, mutta musta on aina musta :D. Varmasti tätä kirjonnan lajia paremmin taitavat löytävät tästä muutaman kohdistusvirheen, mutta minulle tämä on riittävän hyvä.

Jokaiselle kaupunkireissulle kalenteriani ei jaksa kuljettaa, sitä varten käytän edelleen lisänä myös puhelimen kalenteria ja todella pientä muistikirjaa, joihin minun on helppo kirjoittaa päähän putkahtavat ideat. Pienen sulattelun jälkeen ne onkin hyvä joko siirtää tähän varsinaiseen kirjaani tai hylätä toimimattomana. Bullet journalissa on minulle parasta se, että se yhdistää kaikki juttuni samaan. Ja kyllä se useammin laukkuun sujahtaa, vaikka hieman isohko onkin :). Vajaan kuukauden käytön jälkeen olen ollut kovinkin tyytyväinen kirjaani. Ystävänpäiväkortit tuli tehtyä hyvissä ajoin, kun ne oli merkitty tehtäviin hommiin jo tälle kuukaudelle. Bullet journalista löydätte netistä hakemalla lisää tietoa, kalenterien asiantuntijana minua kun ei oikein voi pitää :D.

Huh, megapitkän postauksen lukijoille hatun nosto! Käytättekö te millaisia kalenteri/muistikirja yms. juttuja? 

Helmikuu käynnistyi, minulla onkin tässä kuussa edessä mielenkiintoinen uuden tekniikan opettelu kansalaisopiston kurssilla. Siitä toivottavasti kuulette sitten lisää maaliskuussa ;). Täysi talvi on täälläpäin Suomea, lisää lunta sataa. Silti lisääntyvä valo antaa jo lupauksen pian saapuvasta keväästä. Ihanaa!