torstai 18. elokuuta 2016

Matelijat valtasivat kodin (DIY koristeita synttärijuhliin)



Edellisessä postauksessa lupailin seuraavaksi kuvia pojan synttäreiden koristeista. Jokin näissä juhlakoristeissa vaan on, että niiden tekeminen kiehtoo joka vuosi. Mukavaa puuhaa yhdessä lapsen kanssa. Vietämme yleensä koko perhe sohvalla yhdessä aikaa suunnittelemassa tarjottavia ja koristeita. Poika saa valita mielesensä maut ja me kokoamme niiden ympärille syötävät. Juhlien järjestäminen on aina ollut minusta hauskaa puuhaa. Tykkään muutenkin laittaa kotia eri vuodenaikojen mukaan ja juhlakoristeiden teko menee samaan kategoriaan. 





Tämän vuoden teemaksi poikani valitsi matelijat. Piirsin liskon mallin ja niitä leikeltiin sitten koristeeksi eri värisistä pahveista. Tekstit tulostin suoraan värillisinä ja liimasin ne kartongille. Väreiksi valitsimme raikkaan oranssin ja vihreän sekä tietenkin ruskeaa.




Ruokapöydän koristeena käytin maastokuosista kangasta sekä pojan leluja. Pihan kitkemisen seurauksena löytyneet heinätupsut toimivat hyvin tuomassa hieman vihreää pöydille. Ikean tuikkukuppeihin laitettuna ne eivät nouse korkealle, ja niiden takaa ei tarvitse kenenkään kurkkia toisen kanssa keskustellessaan. Meillä tarjottavat ovat noutopöytä-periaatteella suoraan keittiöstä. 





Löysimme Askartelukulmasta väritettäviä kankaisia liskoja, näitä poika teki innoissaan. Varasimme liskoja myös osalle lapsivieraista sekä kaverisynttäreille, ja voitte uskoa, että niistä tuli hienoja! Näitähän voi värittää melkein millä vaan; tusseilla, akryyliväreillä, kangastusseilla ja koristella vielä erilaisilla liimattavilla koristeilla. Minä varasin käyttöön kangastusseja.


Kartongit, nauhat ja väritettävät liskot Askartelukulmasta
Ilmapallot Confetti Kuopio
Muoviset liskot ja käärmeet haalittu vuosien saatossa mikä mistäkin
Kangas omista varastoista

Jaoin poikkeuksellisesti tarjottavat omaan postaukseen, sillä tästä olisi tullut muuten pitkä :). En aio jatkossa blogata ruoka/leivonta-aiheita, mutta yksi poikkeus joukkoon mahtuu aina :D. Teidän blogejanne olen kyllä lukenut ahkerasti, mutta kommentoinnit ovat olleet satunnaisia. Uusi arki taas vaatii aikansa totuttelua. Kunhan tässä löytyy oma hyvä rytmi, niin ehtisi harrastamaankin jotain kivaa (kotityöt eivät oikein tunnu kivalle harrastukselle). Iltaisin sitä tuntuu vain kivalle istua sohvalla tekemättä yhtään mitään. Miten teidän syksynne on lähtenyt käyntiin?

Mukavaa loppuviikkoa ja alkanutta syksyä (meillä ainakin säiden puolesta on eletty syksyisissä tunnelmissa)!

maanantai 8. elokuuta 2016

Gator Boys asu pojalle





Animal Planet tv-kanavalta tulee yksi poikani lempiohjelma, Gator Boys. Floridan lämmössä elää alligaattoreja, jotka eksyvät ajoittain ihmisten pihoihin tai muihin paikkoihin, joista Gator Boys -tiimi vie alligaattorit Everglades farmilleen tai turvalliseen paikkaan suolle. Tiimin jäsenistä Jimmy Riffle on herättänyt pojassa ihailua. Sain jo viime vuonna pojaltani pyynnön tehdä Jimmyn asun hänelle. Tämän vuoden matelija-teemaisiin synttäreihin soveltuen toteutin vihdoin hänen pyyntönsä.






Yleensä en erityisemmin pidä ajatuksesta, että jotakin kopioidaan suoraan sellaisena kuin se on. Yritimme hankkia pojalle Gator Boys-paitaa, mutta nettitilausta ei voinut tehdä Suomeen. Tuttavamme matkusti tänä kesänä Floridaan, mutta valitettavasti pojan koossa ja toivomassa värissä ei löytynyt t-paitaa edes Evergladesin kaupasta. (Onneksi hän kuitenkin osti pojallemme aidon alligaattorin hampaasta tehdyn korun, joka olikin ihan hittijuttu!) Niinpä vastoin omia periaatteitani otin vapauden tehdä pojalle paidan Gator Boysin logoilla. En omista minkään maailman leikkureita, joten silityskalvot leikkasin ihan saksilla ja kirurgin veitseä apuna käyttäen. Aikalainen näpertäminen :D.





Kauluspaidan alle ompelin yksivärisen hihattoman paidan. Jalkaan tietenkin maastokuosiset shortsit reisitaskuilla. Vyötäröllä perinteisesti kuminauhaa, mahtuu juhlaherkut massuun.




Hattu on alkuaan oranssi kirppislöytö, jonka spray-maalasin mustaksi. Punotun hatun huonona puolena on se, että punokset liikkuvat ja oranssia tuli aika ajoin näkyviin. Maalasin vielä siveltimellä punosten välejä ja hattu palveli vallan mainiosti synttärien ajan. Hampaat muovailimme pojan kanssa valkoisesta savesta. Väliin pujotellut koristeet ovat myös kirppislöytöjä. 




Kaikkein parasta taas tässä kaikessa oli pojan onni ja ilo asustaan. Ehkäpä jonakin päivänä hänen on mahdollista matkustaa Floridaan vierailemaan Evergladesissa :). Tai toteuttaa tämän hetkinen toive tulevasta ammatista alligaattorin pelastajana. Siihen asti on hyvä harjoitella taitoja kotona suuren alligaattoripehmon kanssa, ei ole äidinkään sydän syrjällään. 





Kauluspaidan kaava Ottobre 3/2015 24. City Safari
Kangas Eurokangas 100% puuvilla
Silityskalvo Stoff & Stil

Hihattoman paidan kaava Ottobre 3/2015 22. Tribal Triangles
Kangas kirppislöytö

Shortsien kaava oma
Kangas Eurokangas (college)

Elokuu on yksi lempikuukausistani; uuden oppimisen aikaa, kirpeitä aamuja, aurinkoisia päiviä, sadon korjuuta, syksyn saapumisen odottamista. Neuleiden ja virkkuiden lämpö kutittelee sormia. Kirjastosta on ihana kantaa kotiin vinot pinot käsityökirjoja ja sukeltaa niiden maailmaan iltaisin. Mitähän tekisin seuraavaksi? Kokeilisinko jotakin uutta? Ja elokuun myötä on aina aika juhlia pientä (omasta mielestään tietenkin isoa) poikaani. Seuraavassa postauksessa onkin luvassa synttäritunnelmia koristeiden ja tarjottavien muodossa. 


Nähdään taas! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Hyvää kesää!



Työ painaa mieltä, aikaa harrastamiseen jää vähän. Kotityöt odottavat. Pölyt kasaantuvat tasojen päälle. Pihalla kasvaa rikkaruohoja. Nurmikko on liian pitkä. Varasto huutaa puita talven varalle. Yritän nyppiä pihalta kiireellä pahimmat rikkaruohot. Lapsi tulee selkäni taakse. Kivahdan, että anna minun tehdä edes tämä homma rauhassa. "Äiti, minulla on sinulle lahja". Seisahdun, käännyn ja katson lapsen ilmettä. Rakkautta, iloa ja onnea. Kaikki se työn määrä katoaa siinä hetkessä. Kireys, kiire ja stressi. Pysähdyn ja näen taas selvästi sen, mikä on tärkeintä. Antaa rakkautta niille, jotka ovat sydäntäni lähellä. 




Aamulla löydän lapsen viestin pöydältä. Koko päivän herkistyn, kun katson kuvaa puhelimesta. Minun lapseni. Muistuttaa jatkuvasti siitä, että on tärkeää pysähtyä. Olla läsnä. Katsoa toista silmiin ja aidosti kuunnella, mitä hänellä on sanottavanaan. Mihin minulla on kiire? Miksi en voisi olla taas tämän hetken hänen kanssaan? Siivota ehtii myöhemmin. Mutta koskaan en saa takaisin sitä hetkeä, jolloin lapsi käpertyy syliin ja saamme olla yhdessä. En varmasti tule murehtimaan vanhainkodissa kiikkustuolissa sitä, etten siivonnut ihan niin usein. Tai jätin yhtenä kesänä pihan vähän enemmän oman onnensa nojaan. Minä muistan vain tämän. Sen, kun lapseni laittoi kätensä omaani ja kulki vieressäni. Hymyili minulle ja sanoi rakastavansa.




Aloitan neulomaan hänelle villasukkia. Rakkaan varpaat pysyvät sitten talven kylmyydessä lämpiminä. Ehkä hän muistelee näitä hetkiämme samanlaisella lämmöllä, mitä minä muistelen omien vanhempieni kanssa vietettyjä. Ei niitä matkoja, ei huvipuistokäyntejä, vaan sitä rakkautta mitä olen saanut osakseni. Hetkiä sylikkäin, vierekkäin. Yhdessä. Sillä aina voi pysähtyä ja kuunnella. 

Viettäkää ihanaa kesää läheistenne kanssa! Minä palailen taas, kun aikaa on :).