perjantai 29. marraskuuta 2013

Kaksi yötä joulukuuhun!




Tämän kranssin tein kylläkin jo pari vuotta sitten, mutta edelleen pidän siitä. Ruosteista rautalankaa kieputettuna, hitunen lumispraytä, neulahuovutettu tonttu (kutsun häntä nimellä Väinö, meidän kotitontun mukaan nimetty), massapallojen päälle liimattu huovutusvillaa ja lepän oksa. Tämä on omassa rouheisuudessaan yksi joulun lempikoristeistani.

Viime jouluna joulukukkien sijaan veimme lahjakorit. Virkkasin Kauhavan Kangasaitan Asteri ja Esteri sekä Metsätähti koreja. Koreihin laitoimme kuivaamiani omenoita, pojan kanssa leivottuja ja koristeltuja pipareita, suklaata, koiraperheisiin koirille herkkuja sekä pojan maalaaman puulastan- ja haarukan. (Tonttukaitaliina on matkustanut lapsuudenkodistani meille, viime jouluna sitä ensimmäistä kertaa käytin. Lapsen ollessa pieni tuntuu nämä tontut kivoilta lisältä. Onhan tässä aikuisiällä ehtinyt hillitysti koristeltuja joulua viettämään, nyt on punaisen aika hiipiä taloon.)
Laitoin lastat muovipusseihin, jotka teippasin huolella. Poika maalasi mielensä mukaan ja suihkutin päälle pari kerrosta spraylakkaa. Helppoa ja pojasta mukavaa puuhaa.
Kuivatuissa omenoissa pienenä vinkkinä mausteiset omenat; kokeilkaa omenasiivujen päälle ripoteltua marianne-rouhetta, turkinpippurirouhetta, hunajalla voideltuihin siivuihin piparkakkumaustetta tai hasselpähkinämurua. Ihania makuja! Omat suosikkini ovat turkinpippuriomenat. Valmista rouhetta löytyy ihan kauppojen hyllyistä leivontapuolelta. Ripottelen mausteet ennen kuivausta. Säilyvyydestä en ole varma, sillä nämä ovat kyllä kadonneet saman tien parempiin suihin.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Vieläkin farkkua…


Työn alla on taas monta projektia, ja monta on valmistunutkin. Kuvaamaan ei ole ehtinyt, joten jatketaan farkkuaiheella vielä. Lisäksi osa valmistuneista on sellaisia, ettei niitä edes ennen joulua voi julkaista. Liikaa uteliaita silmiä liikkeellä ;). Ja rakas veljeni voi jättää tämän postauksen väliin kokonaan.



Tämä kiikkutuolin matto sai sisäänsä vanhan petauspatjan. Onneksi äitini on oppinut, ettei mitään kannata heittää pois ennen kuin hamsteritytär on tavaran käyttökelvottomuuden todennut. Petariin oli tullut aikojen saatossa reikä, ja äiti muisti varmistaa tarvitsenko sitä johonkin. Olin jo aiemmin miettinyt veljelleni lahjaksi kiikkutuoliin pehmustetta, ja nyt tämä petauspatja pelasti tilanteen.

Parit farkut, joista lahkeet avattu, tarranauhaa ja puuvillanauhaa lisäksi, nyt ei veljeni tarvitse viritellä montaa kerrosta erilaisia peittoja kiikun päälle. Tein myös toisen päällisen ihan yksivärisestä sisustuskankaasta, mutta en sitä muistanut kuvata. Petarin päälle on ommeltu kiinteäksi ihan vanhasta pussilakanasta suoja, ajattelin kuitenkin tekaista samalla tiellä kaksi vaihdettavaa päällistä. On sitten pesun ajaksi kivannäköinen päällinen tilalle. (kuvausmallina toimiva kiikku on omani, veljen keinutuoli on hitusen kapeampi ja pidempiselkäinen)
Ja vaikka vannoin ettei näitä farkkulaukkuja tänä vuonna enää synny, niin kuitenkin yksi tupsahti. Sain soiton, että nuorelle neidille tarvitsisi joululahjaa, osaisinko auttaa. Tässäpä tämä blingbling-laukku.


Ihanaa, enää muutama yö joulukuuhun! Kovasti on tekeillä uusia koristeita kotiin sekä lahjoja on tullut myös tehtyä. Niistä sitten jatkossa.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Ostoksilla

Huh, nyt se on vihdoin ja viimein tehty. Vuosia asia on pyörinyt mielessä, ja vuosia sitä olen siirtänyt. Tänään sitten uskalsin ostaa itselleni uuden ompelukoneen! Hurraa! Entinen koneeni on Husqvarna optima 190, joskus 1980 - 1990 äitini hankkima. Hyvin palvellut, ahkerassa käytössä ollut. Peruskoneena ihan toimiva, tosin alkaa jo vähän takkuilla ja säätöjä saa tehdä kesken ompelunkin. Tänä vuonna kone on surissut siihen tahtiin, että oman mielenterveyden kannalta oli jo järkevää hankkia uusi. 
 

 
 
 
Nyt investoin Berninan Aurora 450! Tarkkaan tätä tuli harkittua ja puntaroitua monien koneiden väliltä. Tiistaiksi kone luvattiin toimittaa, ja sitä odotetaan innolla. Tarkemmin koneesta sitten myöhemmin, kunhan pääsen uudella päryyttelemään. Poikakin tuumasi ostoksilla, että on se hieno! Tässä tosin ei ole päheetä vaaleanpunaista autotarraa, kuten vanhassa. Poika joskus sen liimasi, mutta äkkiäkös me tähän samanlainen koristus saadaan. Olkoon tämä synttäri- ja joululahja itselleni. Kuva Berninan sivuilta.
 
 

torstai 21. marraskuuta 2013

Pienelle Prinsessalle


 
Näitä on syntynyt parin vuoden sisällä useita, siis sekä pieniä prinsessoja että tällaisia lahjakokonaisuuksia. Virkattu kori on Kauhavan Kangasaitan Asteri-malli (<- klik). Käytän ihan trikookuteita, niiden virkkaus on mielestäni mukavampaa kuin ontelokuteiden.

 

Korin sisältö on pääsääntöisesti pysynyt samana; vauvalle nalle (Tove Finnangerin Tildan Talossa -kirjan helppo nallekarhu), isolle sisarukselle tarroja/askartelutarvikkeita/karkkia riippuen iästä, valkoisia ja vaaleanpunaisia marenkeja (tai kuivattuja omenoita), kahvipaketti sekä tietenkin kortti.
 
Kortissa käytetty kahta erilaista tapettia, kartonkia sekä erilaisia kangasnauhoja. Perhonen on ommeltu Tildan ateljeessa -kirjan kaavoilla.
Ideana ”jokaiselle jotakin”, joten korin sisälle voi sujahtaa joskus muutakin. Huomasin, että poikavauvoille teen jotain ihan erilaista, tytöille näitä nalleja. Johtuisikohan siitä, että poikien maailma on itselle tutumpaa?

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Virkatut tossut


Varpaita aina paleltaa, ja villasukkia tai tossuja kuluu puhki  2-3 kpl vuodessa. Järkevintä olisi tehdä pohjat vaikka nahasta, mutta on se kyllä mukavaa saada uudet kivat tossut jalkaan. Tossuja on tullut muutaman vuoden aikana virkattua useat, lahjoiksi ja itselle. Äiti ja anoppi ovat saaneet tossut/vuosi, suurkuluttajia hekin.
 

 
Keijutossujen ohje löytyy täältä (<-klik). Itse tein pohjapalat kiinteillä silmukoilla aika tiukalla käsialalla. Kukkaan käytin 200 virkattua ruutua –kirjan (Jan Eaton) Jouluruusua (mallinumero 28). Keskelle on ihan vain kiinteillä virkattu keskusta. Lankoina kaikissa tossuissa 7veikkaa. Napit omista varastoista.
 

Yksiväriset ruskeat ja valkeat on virkattu jokunen vuosi sitten netistä löydetyllä ohjeella, en enää löytänyt blogia, josta ohje oli. Ja itse ohjekin on jo hukkunut jonnekin, ulkomuistista näitä väkersin. Jos joku tunnistaa ohjeen omakseen, saa vinkata!
 
 
Eilen tuli ”piipahdettua” myös Tampereella Kädentaito-messuilla. Pitkä ja väsyttävä reissu (lähdimme n. klo 7.00 ja kotiuduimme klo 22.00), paljon katseltavaa ja ihailtavaa. Mukaan tarttui vain puhallustussit pojalle tuomisiksi. Heti aamulla pääsivät testaukseen, nuhanenäisenä ei ollut helppoa hommaa. Kiitoksia mukavalle messuseuralle, äidille ja tädille!

torstai 14. marraskuuta 2013

Vuoden viimeiset…


… farkkulaukut. Äiti toivoi mustaa suurempaa laukkua kaupunkilaukuksi ja vaaleaa pienempää ”kylällä” asiointi laukuksi. Molempiin hän itse toi materiaalit. Vetoketjut tietysti omasta varastostani, sekä kauluspaita että vyöt.

Mustan laukun kauniit takataskujen tikkaukset olisivat jääneet piiloon, jos laukun olisin tehnyt kuten tavallisesti. Eihän tässä muuta eroa ole kuin vyön solki tietenkin laitettiin takakappaleen puolelle.


Vaaleaan laukkuun en tehnyt vuoria, ompelin farkuista kaitaleen johon vetoketjut kiinnitin. Sopivan pituista vetoketjua ei löytynyt, joten laitoin tähän kaksi pienempää.




Farkkujen ompelu ei tältä vuodelta tähän loppunut, laukkuja en aio tosin tehdä. Työn alla on nimittäin kiikkutuolin matto  farkkujen lahkeista(tai millä nimellä sitä kukin kutsuu). Ja joulua kovin jo odotellaan, lempijuhlaani. Kesästä asti on pientä lahjapajaa ollut pystyssä, jospa niistä jotakin valmistuisi kuvattavaksi astikin!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Tulisiko talvi pian?


 
Pojalla oli tarvetta ns. kaupunkitalvitakille, siistille ja kivalle. Mies toi edellisen ulkomailta, en ehtinyt kaavoja siitä piirtämään, kun laitoimme takin jo kiertoon. Etsin koko syksyn jonkin kivan hupullisen villakangastakin kaavoja, mutta ei sattunut vastaan mieleistä (jokin sisäinen ääni vastusti itse kaavan piirtämistä. Vaikka samassa ajassa, mitä käytin valmiin kaavan etsimiseen, olisin jo kaavat tehnyt). Uusimmassa Ottobressä sattui olemaan malliltaan sopivan näköinen takki, tosin villatakkina (19. Huntsman). Kaavoja muokkaamaan, ja hurraa, sain kivan villakangastakin aikaiseksi!
 
 
 
 

Villakankaat sekä takissa että hupussa ovat joskus kirpputorilta löytyneitä, vuorina käyttämäni tikkikangas on äitini peruja (lie joskus 80-luvulla ommellut pikkuveljelleni tästä jotakin). Napit jo edesmenneen mummoni peruja. Sain äidinäidin vanhat nappikokoelmat aikoinaan itselleni. Mummo irrotti kaikista vanhoista vaatteista napit talteen, ihania aarteita.



 
Ottobren mallissa takissa oli pelkästään vetoketju, tähän tein vetoketjun piiloon ja ylös nepparin, sillä nappeja ei ollut kolmea enempää. Tarkoituksella tikkasin vetoketjun päältä kiinni, vetoketjua on nyt helppo siirtää lapsen kasvaessa. Kuten ylemmistä kuvista näkyy, myös hihat ovat pitkät. Jätän mielelläni tällaisiin isotöisempiin takkeihin kasvunvaraa, jotta menevät vielä seuraavanakin vuonna.
 
Taskun suussa samaa villakangasta kuin hupussa ja takin kaitaleissa.
Takin valmistuttua poika ilmaisi haluavansa myös hatun villakankaasta. Käytin pohjana aiemmin vauvaviemiseksi tehtyä Ottobren 4/2011 Muraveinikia. Lehden olin jo palauttanut kirjastoon, joten jonkin verran sai kaavaa suurentaa 4-vuotiaan pojan päähän sopivaksi. Seuraavana poika kuulema tarvitsisi villakankaasta housutkin, mutta luulen, etten vielä ainakaan niitä ala tehdä.
 
 

ps. Harmittaa laittaa suttunaamoja esille, mutta takin kauluksen/hupun mallia ei olisi muuten nähnyt kunnolla. Kuten tästä alemmasta kuvasta huomaa. Jospa se talvi sieltä vielä tulee.
 

perjantai 8. marraskuuta 2013

Pienille neitosille

Sievät neitoset tarvitsevat sieviä koristuksia. Tällä kertaa virkattuja sellaisia. Näitäkin on blogeissa nähty, tässä minun versioni.





Kukan ohje oma sovellus monesta ohjeesta, panta on virkattu ihan vain ketjusilmukoilla, pylväillä ja kiinteillä silmukoilla.


 
Pinneissäkin ommeltava helmi koristeena. Kiinnitin kukat ja helmet ihan ompelemalla pinniin kiinni. Hyvin ovat kuuleman mukaan pysyneet tyttöjen menossa mukana.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Hyvää isänpäivää!


Otan tietoisen riskin, kun paljastan nämä lahjat jo nyt. Sovitaan niin, että ukit ja mies näyttelevät kovin yllättynyttä paketit avattuaan! Tai lopettavat lukemisen tähän.
Olemme joka vuosi tehneet lapsen kanssa isänpäivälahjat, lisäksi sitten hankimme miehen kanssa omille isillemme jotain ihan ”kauppatavaraa” (tai lähinnä lahjakortteja milloin minnekin). Pääasia näissä askarteluissa ei ole se, miten siististi ne on tehty, vaan tekemisen ilo ja ajatus. Emme askartele, jos poika ei halua. Hän saa itse sommitella ja toteuttaa, minä sitten autan tarvittaessa. Tietenkin alkuajatus lähtee minulta, mutta toteutus on värien ja kuvioiden osalta tällä hetkellä 4-vuotiaan poikani. Tärkeintä on, että ne ovat lapsen omaa kädenjälkeä, ja hän voi ylpeänä ne ojentaa.







Kynäpurkki isille. Tarvitsee vain pestyn säilykepurkin, akryylivärejä, kirjainleimasimia, lapsen käden. Pohjamaalauksessa auttoi se, että laitoimme purkin pohjaan teipillä toisen kapeamman purkin kiinni. Minä pyöritin purkkia ja lapsi piti sivellintä. Maalarinteipistä leikkasimme sydämen käteen, väri käteen ja teippi pois. Tekstinä "Älä vie isin kyniä".






Nämä jutut lähtevät tänä vuonna isänpäivälahjaksi lapselta ukeille. Selänpesuun harjat. Hioin valmiin lakkapinnan pois, lapsi halusi leimailla näihin omilla leimasimillaan kuvat. Sormenjäljistä teimme vielä sydämet kahvaan. Näistä puuttuu vielä lakkaus, mutta sen ehdimme vielä tehdä (toivottavasti). Alun perin ajatuksena oli tehdä autoharjat samalla tekniikalla, mutta katseltuani kaupoissa puisia autonharjoja, päädyin näihin. Harjasosat olivat niin surkeita, etten itsekään sellaista harjaa haluaisi käyttää.


Isänpäiväkortit ukeille, kuva esittää hirveä, jos epäselväksi jää.




Kortti pojan isille. Jospa siitä tunnistaisi, että yritimme saada kädenjäljet sydämenmuotoon.
Isä, tässä sinulle on pienen pieni käsi.
Minä, sinun lapsesi, elän lähelläsi.
Kasvan, kasvan nopeasti.
Tie vie toisiin kyliin.
Tänään vielä aikaa on.
Ota minut syliin.