Käsityöt auttavat jaksamaan arjessa

Onni on pienissä hetkissä. Juuri niin. Niissä hetkissä, kun huomaa ettei siihen onneen tarvitse mitään suurta ja maata mullistavaa. Huomaa vain sen, että oma elämä on ihan hyvä. Ympärillä on rakkaat, ne, jotka tietävät minut sellaisena kuin olen. Ja silti, ja sen vuoksi, rakastavat.

Ne rakkaat, joiden kanssa istutaan sohvalla illalla. Ei ole kiire mihinkään. Pysähdytään hetkeksi ja kuunnellaan, mitä toisella on sanottavana. Sillä arjen kiireessä sen voi helposti unohtaa. Sen, että sillä rakkaalla on myös sanottavaa. Kokemuksia, tapahtumia, omassa elämässään tärkeitä. Pikaiset kuulumisen vaihdot, ja päivän tapahtumien kuuntelu kotitöiden lomassa, eivät ehkä anna sitä, mitä haluan antaa. Jakamatonta huomiotani. Että kuuntelen myös sydämelläni ja mielelläni, en vain korvillani.

Jotta voisin olla paremmin läsnä, tarvitsen myös hetken omaa aikaa. Sen pienen hetken, kun saan kasattua omat ajatukseni. Tehdä sitä, mistä nautin. Ottaa esille kirjontalangat, neulan, kirjontakehyksen. Istua hetken kuunnellen omaa sisäistä ääntäni. Nauttien siitä, että käteni tekevät uusia pistoja, uusia kuvioita. Etsien niistä voimaa arjen keskelle.

Tai sitten kaivaa käsityökorista neuleen. Tikuttaa menemään muutaman kierroksen. Jotta perheen ei tarvitsisi kulkea kylmin varpain. Eikä minunkaan. Nautin puikkojen kilkatuksesta samalla tietäen, että jokainen silmukka on matka. Matka siihen sisäiseen rauhaan, omaan itseeni, omiin ajatuksiini, omiin tunteisiin. Siihen kuka minä olen. Joskus unohdan myös itseni ja kaiken muun. Katoan hiljaiseen hetkeen, langan kulkuun kankaalla tai puikolla. Ei ole aikaa eikä paikkaa. Ei minuakaan. Olen lanka, neula, puikko, väri. Kuljen ylös ja alas, eteen ja taakse. Jättäen kuitenkin jäljen itsestäni. Muiston. Ehkä se viipyilee vielä vuosikymmenien päästä, nousee esiin jossakin, ja saa aikaan jotain liikahdusta katsojassaan.

Tarvitsen sen hetken vain. Sellaisen sopivan pituisen. Vaikka koko viikonlopun, jos olisi mahdollista. Mutta edes sen kymmenen minuuttia. Sitten minä taas jaksan. Jaksan kuunnella rakkaita. Olen siinä. Heitä ja itseäni varten.

Mitä sinä mietit tehdessäsi käsitöitä? Oletko koko ajan tietoisesti läsnä tekemisessä, vai harhailevatko ajatuksesi jossain muualla? Tuovatko käsityöt sinun arkeesi iloa?

Kooste Instagramissa julkaistuista kuvista. Keskeneräisistä käsitöistäni, joista osa on jo valmistunut tai osa odottaa valmistumista. Ihanat Isagerin langat on hankittu Kässäkerho Pompomista. Minun ja pojan villasukat on neulottu (joku muu tällä kertaa kuin minä), miehen tossut virkattu ja julkaistu blogissa kaksi vuotta sitten.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Esittelyssä bullet journal ja ommellut kannet

"Uskalla ajatella suuria, uskalla unelmoida, uskalla, koska kaikki on mahdollista" (mietelause kalenterini ensimmäisellä sivulla)

Olen vuosia elänyt seinäkalenterin, kännykän kalenterin, muistiinpano-sovelluksen sekä muistikirjojen kanssa. Lappuja lippuja siellä täällä vielä lisäksi. Vuoden vaihtuessa aloin haaveilemaan taas paperisesta kalenterista, niitä ennen käytin paljonkin. Kaupassa ei sattunut silmään mitään mieleisiä, ja asia jäi odottamaan. Sattumalta törmäsin bullet journalin esittelyvideoon ja siinä se oli. Ratkaisu minun ongelmiin. Päiväkirja, kalenteri, ideavihko; kaikki samassa paketissa!

Ensimmäisen version tein kotona löytyneeseen isompaan muistikirjaan. Ostin oikein ison kasan washi- ja koristeteippejä ja kaivelin tarravarastoista tarroja kirjan sivuille. Huono ratkaisu, kaiken kirjavat washiteipit eivät miellyttäneet silmääni. Levottomuus vei innon tehdä mitään merkintöjä.

Suuren Suomalaisen kirjakaupan alessa vastaan sitten käveli omiin tarpeisiini sopiva kirja. Riittävästi sivuja, simppeli tyyli. Musta tussi käyttöön ja kirjan sivut saivat yksinkertaisen ilmeen. Lähdin liikkeelle alkuperäisen bullet journalin kaavan mukaan. Ensiksi sisällysluettelo, vuosinäkymä, sitten kuukausinäkymä yhdistettynä to do-listaan (myös käsityöt ja blogi saavat omat sivunsa joka kuukaudelle), viimeisenä viikkonäkymä. Vuosinäkymään merkitsin lähinnä vain juhlapäivät, muistettavat syntymäpäivät jne. Kuukausinäkymään aina sen kuukauden kaikki tärkeät tapahtumat; helppo tarkistaa, mitä kuukausi pitää sisällään. Käytin tärkeiden juhlapäivien ja erityistä huomiota vaatien tapahtumien kirjaamiseen punaista tussia, näin huomaan helposti kaikki tärkeimmät. To do sivu kertoo ne asiat, jotka pitää kuukauden aikana hoitaa (kuten varata vihdoin ja viimein kampaaja). Käsityöt sivulle olen samoin kirjoittanut ne käsityöt, jotka on hoidettava kyseisenä kuukautena, että ehtivät varmasti valmiiksi. Uskon ja toivon, että tämän myötä minun on helppo muistaa ajoissa kaikki juhlapyhät ja niihin liittyvät käsityöt. Viikkonäkymiin olen toistaiseksi kirjoittanut myös ranskalaisilla viivoilla päivän tapahtumia. Mitään päiväkirjaa en aikonut sen kummemmin pitää, mutta jotain pientä tulee muistiin kirjoitettua kuitenkin.

Kirjasta jäi vielä tämän varsinaisen osuuden lisäksi melkein puolet tyhjäksi, tilaa kaikille niille ideoille, joita päähän putkahtaa. Sisällysluettelon avulla ne on myös helppo löytää. Listasin vihkon loppuun myös lahjalistat; kokoan sinne muistiin milloin täytyy viimeistään hankkia lahja, ja mitä se voisi olla. To do -listalla on toki merkitty lahjan hankinnan ajankohta, mutta kirjasen lopusta on helppo sitten tarkistaa, mitä olen lahjaksi suunnitellut. 

Kalenterin harmaat nahkaiset kannet olivat ihan kauniit, mutta eihän niissä ollut kynille eikä lapuille paikkaa. Mustaa pellavaa sattui olemaan kaapissa pieni pala ja siitä päätin tehdä kalenteriin kannet. Kuminauhasta kynille lenkit sekä pari taskua. Sinne saa hyvin nyt talteen kaikki tärkeimmät muistilaput. Kynät päällystin washiteipillä. Tykkään käyttää näitä Stabilon tusseja, mutta eihän ne kauneimpia ole ulkonäöltään. Kalenterissa on lisäksi tarroista tehdyt merkit jokaisen kuukauden kohdalla, nopeampi avata oikea sivua, jos tarvitsee jotain tarkistaa tulevilta kuukausilta.

Kalenterissani on lisäksi satiininauhoissa omilla nimikirjaimillani varustetut napit. Nämä hurmaavat ristipistotyöt ovat Helmoja ja hepeneitä -blogin Kristan käsialaa. Lankakerä ja nappi ovat klemmareissa. Olen yrittänyt löytää noita suuria klemmereita kaupoista, mutta ei ole vielä vastaan tullut. Yksi löytyi kotoa :D.

 Kirjonnat ovat tämän vuoden käsityölistallani pääosassa, niinpä kaivelin esille langat ja neulat. Helppo malli, Mitsu ume (three plum blossoms) on napattu Susan Briscoen kirjasta Japanese Quilt Blocks to Mix and Match. Se on sashiko-kirjontaa, jonka näin ensimmäistä kertaa Helmoja ja hepeneitä blogissa. Tämä ensimmäinen kokeilu ei niin tasainen nyt ole, mutta tykkään kyllä tekniikasta paljon; helppoa, nopeaa ja kivan näköistä. Oikeastihan ne taitavat kirjoa näitä tummansiniselle kankaalle, mutta musta on aina musta :D. Varmasti tätä kirjonnan lajia paremmin taitavat löytävät tästä muutaman kohdistusvirheen, mutta minulle tämä on riittävän hyvä.

Jokaiselle kaupunkireissulle kalenteriani ei jaksa kuljettaa, sitä varten käytän edelleen lisänä myös puhelimen kalenteria ja todella pientä muistikirjaa, joihin minun on helppo kirjoittaa päähän putkahtavat ideat. Pienen sulattelun jälkeen ne onkin hyvä joko siirtää tähän varsinaiseen kirjaani tai hylätä toimimattomana. Bullet journalissa on minulle parasta se, että se yhdistää kaikki juttuni samaan. Ja kyllä se useammin laukkuun sujahtaa, vaikka hieman isohko onkin :). Vajaan kuukauden käytön jälkeen olen ollut kovinkin tyytyväinen kirjaani. Ystävänpäiväkortit tuli tehtyä hyvissä ajoin, kun ne oli merkitty tehtäviin hommiin jo tälle kuukaudelle. Bullet journalista löydätte netistä hakemalla lisää tietoa, kalenterien asiantuntijana minua kun ei oikein voi pitää :D.

Huh, megapitkän postauksen lukijoille hatun nosto! Käytättekö te millaisia kalenteri/muistikirja yms. juttuja? 

Helmikuu käynnistyi, minulla onkin tässä kuussa edessä mielenkiintoinen uuden tekniikan opettelu kansalaisopiston kurssilla. Siitä toivottavasti kuulette sitten lisää maaliskuussa ;). Täysi talvi on täälläpäin Suomea, lisää lunta sataa. Silti lisääntyvä valo antaa jo lupauksen pian saapuvasta keväästä. Ihanaa!

Rakkaudella tehty, ylpeydellä pidetty - omat suosikkini itsetehdyistä vaatteista

Ensimmäisenä haluan esittää syvimmät anteeksipyyntöni teille kaikille lukijoille. Blogi on ollut kovin hiljainen, vaikka aiheita blogata olisikin PALJON :). Elämäni on kokenut jonkin sortin muutoksia tänä syksynä, ja siitä on luvassa teille lisää tietoa myöhemmin. Mennään kuitenkin nyt aivan ihanien naisten minulle heittämään haasteeseen: Kiitoksia teille DIY Storiesien Paulina ja Cause to Wearin Sinikka <3!

Ilokseni olen huomannut, että omassa vaatekaapissani suurimmat suosikkini ovat niitä itsetehtyjä vaatteita. Harvoin nykyään edes ostan mitään valmista vaatetta, takinkin ompelin viime kesänä itselleni (ni-i-in kyllä se tänne blogiin joskus tulee). Suurimmat suosikkini omissa vaatteissani ovat klassisia, simppeleitä, mukavia käyttää. Värimaailma saa olla hillitty, vaikka tunnustan nykyään kaipaavani hieman väriä elämään.

Ensimmäisenä esittelen teille tämän kestosuosikin. Tein sen pari vuotta sitten Helmoja ja Hepeneitä -blogin haasteeseen. Juhlavuus, yksinkertainen malli sekä itse tehdyt kirjonnat ovat edelleen minun mieleeni. Paita on monet kerrat ollut käytössä esimerkiksi ravintola illallisilla ja muutamassa konsertissa.

Tämän vuoden tammikuussa vietimme pitkän viikonlopun mieheni kanssa Roomassa. Reissuun ompelin mukaan tunikan, ponchon sekä legginsit. Huippumukava, siisti asu sujahtaa usein päälleni. Neuloskangas on miellyttävän lämmin, ja olen vielä pärjännyt tällä asukokonaisuudella syksyn kylmenevissä säissä.

Hoikemmassa olomuodossani vuonna 2014 tein itselleni myös ihastuttavan satiinipaidan, joka on vieläkin minusta kaunis. Monet juhlat on tälläkin paidalla juhlittu :). Tästä löytyy lisäksi sellaista väriä, joka viehättää minua. Turkoosit ja sinisen sävyt tuntuvat omimmille.

Blogissa on tainnutkin monta kertaa vilahtaa tämä pikkuinen laukku, jonka tein kravatista. Tykkään sen käytännöllisyydestä sekä tyylikkyydestä. Mukaan mahtuu vain kaikki todella tarpeellinen, eikä tarvitse kantaa selkä väärällään suurta laukkua.

Opettelin kaksi (?) vuotta sitten neulomaan. Siitä muodostui rakas uusi juttu. Sukkia on kiva tehdä, sillä käytän villasukkia paljon. Kotona viihdyn tunikoissa ja legginseissä, joten tarvitsin kylmemmille säille pitkävartiset villasukat. Palmikot ovat minun mieleeni :).

Viimeisenä vielä monen menon villatakkini. Paljon käytetty, suuresti rakastettu. Yksi minun turvavaatteistani. Siihen on hyvä kääriytyä, kun haluaa olla yksin. Suojella itseään. 

Tähän haasteeseen voi osallistua kuka vain, mutta haluaisin haastaa erikseen Helmojen ja hepeneiden sekä Villa Pipon bloggaajat mukaan tähän :). Kertokaahaan ystäväiset omista rakkaudella tehdyistä ja ylpeydellä pidetyistä jutuistanne :). Kiitän vielä lämpimästi sekä Sinikkaa, että Paulinaa (haasteen alulle laittajaa) haasteesta!

Syksy on pitkällä. Rakastan syksyä valtavasti! Aina alkaa uusia kursseja, joilla voi oppia uutta. Ajan puutteen vuoksi tosin en tänä vuonna ehtinyt kuin yhdelle päivän kurssille, jossa opettelin pirtanauhan tekoa. Mielenkiintoista puuhaa :). Instagramissa voi käydä kurkkaamassa, mitä minä olen viime aikoina puuhaillut. Löydät sieltä minut @hannamiblog nimellä :). Mukavaa viikonjatkoa!

ps. olen kyllä käynyt katselemassa teidän muiden bloggaajien blogeja ahkerasti, mutta en ole ehtinyt entiseen tahtiin kommentoimaan.

Hiljaiset linnut (ommellut koristeet)

Kevät. Lintujen laulu. Aurinko. Luonnon herääminen. Solisevat purot. Kyllä se sieltä tulee, omaa tahtiaan. Joutsenet ovat jo saapuneet, etsivät paikkaa itselleen. Kaartelevat lammen yllä, mutta eivät vielä uskalla laskeutua. Jäässä se onkin. Lampi nimittäin. Hitaasti, mutta varmasti, aurinko yrittää sulattaa lumia ja jäätä. Talvi ei haluaisi luovuttaa vielä, pitää pintansa öisin.

Vedän aamuisin villasukkia jalkaan, kaivan vieläkin toppatakin kaapista. Haen takkaan puita. Toivon, että kevät jo olisi täällä. Lämmittäisi niin paljon, ettei takkapuita enää tarvitse. Saapuisivat kaikki linnut lammelle pitämään aamuista konserttiaan. Kurjet saavat pysytellä kauempana, niiden konserttia ei kukaan halua kuunnella. Ovat aamuvirkkuja, tai sitten valvovat pitkään. Kalkattavat liian kovaa silloin, kun minä yritän saada muutaman tunnin vielä nukuttua.

Hiljaisia lintuja, joiden kauniin laulun voi kuulla vain sydämessään. Kauniita, persoonallisia. Sellaisia, joita voi katsella. Ihailla. Ruokapöydälle pinkki pariskunta, liesituulettimen päälle vihreä ja olohuoneen hyllyä koristamaan turkoosi. Siellä ne muistuttavat, että kaikki aikanaan, nosta vaan nokka pystyyn ja uusi tuulia kohden. Vielä siivet paranevat ja kantavat, vielä minäkin lennän iloisena.

Kaikkien lintujen kankaat pientä puna-ruusuista (lapsuuden leikkimökkini verhot) lukuunottamatta Eurokangas, turkoosikukkainen palalaarista

Kaavat Tone Finnangerin kirjasta Sisusta Tildan tapaan
Molemmat kuvissa näkyvät kaitaliinat kutoi äitini

Näillä lintusilla on nokkana puisen varrastikun terävä pää. Maalasin sen akryylimaaleilla. Kaksi lintua sai hieman haparoivat käsinkirjonnat, persoonalliset. Kertovat siitä, että minä yritin tehdä asian vasemmalla kädellä, vaikka olenkin oikeakätinen :D. Tussilla silmät ja hieman punaa poskiin. Kaipasin kotiin hieman keväisiä koristeita. Meillä lentelee kyllä paperisia perhosia, mutta niiden kaveriksi tällaiset linnut.

Osallistun tällä postauksella Vaapula-blogin järjestämään huhtikuun haasteeseen "Eläimellistä menoa" sekä Hommahuoneen huhtikuun värihaasteeseen, joka on vihreä. Vihreä värinä ei kuulu juurikaan pukeutumiseeni, mutta käytän sitä mielelläni sisustuksessa. Ainakin näitä heleämpiä sävyjä. 

Kevään tuloa odotellessa toivotan teille iloisia päiviä!

ps. vihdoinkin sain päivitettyä viime vuoden kaikki käsityöt esille 2015 välilehdelle, sieltä niitä saa käydä katselemassa :).

Ystävänpäivälahja / Valentine's Day gift DIY

Scroll down for English. Tämä on ystävälle! Ihmiselle, johon voi luottaa. Joka jaksaa kuunnella. Joka tietää, että ajattelen häntä, vaikka en soitakaan usein. Sillä elämä olisi aika köyhää ilman ystäviä. (tällä postauksella osallistun Viipula Vaapula Vot-blogin ihanaan ystävänpäivähaasteeseen, klikkaile tutkimusmatkalle Mandan taidokkaisiin käsitöihin ja katselemaan muiden haasteeseen osallistuvien töitä)

Niitä on itselläni vain muutama, mutta sitäkin rakkaampia. Tapaamme harvoin. Soitamme harvoin. Silti he ovat joka päivä ajatuksissani. Asuvat sydämessäni. Saavat oloni mukavaksi, kun vain ajattelen, miten he kuuntelevat tämänkin asiani. Luovat ympärilleen lämpöä ja rakkautta. Iloja ja suruja. Elettyä elämää. Kukaan heistä ei ole ylitse muiden. He ovat omia itseään ja siksi niin rakkaita.

Heistä yksi on tämä nainen. Ihminen, jonka tahdon voiman ja lempeyden yhdistelmää jaksan ihailla. Nainen, joka on rohkea ja samalla herkkä. Jaksaa antaa aikaansa lapsille ja eläimille. On rakastava äiti ja ihana ystävä. Ihminen, joka jaksaa kuunnella. Ja joka uskaltaa olla oma itsensä. Kaunis nainen, jonka sydän on suuri. (Varmasti kaikkia minun ystäviäni voisi kuvailla näillä sanoilla.)

Ystävyytemme alkoi hitaasti. Kumpikaan ei halunnut pakkopulla-ystävyyttä vain sen takia, että miehemme ovat parhaita ystäviä. Hieman varoen tutustuimme toisiimme, ehkä vähän kapinoidenkin miehien toiveita vastaan (tottakai he toivoivat, että me olisimme ystävystyneet heti). Ja minä ainakin huomasin ajan saatossa (luulen, että ystäväni myös), että meillä onkin paljon puhuttavaa. Paljon yhteistä, vaikka olemmekin niin erilaisia. On itketty suruja, naurettu, iloittu, purettu pahaa mieltä, ratkottu väärinkäsityksiä, halattu, juhlittu.

Ystäväni kanssa olemme myös käyneet kansalaisopiston kursseilla, Tilda villityksen ollessa suurimmillaan ompelimme pehmoja ja sisustustuotteita sekä kokeilimme neulahuovutusta. Hän on taitava punomaan pajuista ja risuista. Saimme häneltä ihanat pajutähdet eräänä jouluna, ne koristavat joka joulu kotiamme. Yhdessä aloitimme myös reilut kymmenen vuotta sitten neulomaan kaulahuiveja, omani on vieläkin vaiheessa :D. Toivottavasti ystävä on saanut huivinsa valmiiksi. Käsitöistä emme muuten loppujen lopuksi kovin paljoa juttele nähdessämme, sillä meillä on niin paljon kaikkea muutakin juteltavaa :).

Yleensä emme anna ystävänpäivänä lahjoja, mutta tänä vuonna teen poikkeuksen. Joskus on mukava muistaa ystäviä, edes pienesti. Virkatut mukin/lasinaluset Blend Bamboosta (ruskea) ja Novitan Bambu-langasta (valkoinen), ohjeen niihin löydät täältä. Lisäksi kestotiskirätti joustofroteesta. Tykkään itse käyttää näitä rättejä ja olen monet kerrat miettinyt, miten niistä saisi vielä kauniimpia. Jouluksi testasin kotiin muutaman rätin kanttinauhalla ja tykästyin. Paljon mukavampi ulkonäkö, mitä pelkällä saumuriompeleella.

Käsipyyhe/astiapyyhe/leivinliina/tassupyyhe, mihin tarkoitukseen nyt sitten päätyykään :). Ruskea pellava sai hennot perhoset leimasimella, jonka ostin aikoinaan Tiimarista. Samat perhoset seikkailevat myös lahjapussissa, johon aikoinani koneella kirjottu Ystävälle-teksti vihdoin pääsi. Lahjapussiin ompelin myös pitsiä koristeeksi. Ystäväni oli tehnyt poikamme joululahjaan niin kauniin lahjapussin pitseillä, että halusin minäkin tehdä vastaavan :).

Korttiin käytin jonkin askartelulehden (Ihana tai Taika) mukana tullutta koristepaperia, jossa lukee hyöhenen keveää oloa. Hyöheniä ja kirppikseltä löydetty perhoskoru vielä lisäksi. Herkkää.

Millaisia ystäviä teillä on? Jaatteko samat kiinnostuksen kohteet, vai onko teissä suuriakin eroja? Tarvitseeko ystävän olla samanlainen itsesi kanssa?

Lopuksi haluaisin vielä kiittää teitä ihania lukijoita ja kommentoijia, on ilahduttavaa saada teiltä viestejä. Lämpimästi tervetuloa myös uusille lukijoille, jättäkää rohkeasti kommenttia, niin osaan paremmin tulla vastavierailuille blogeihinne :). 

Short summary in English: I made gift for my lovely friend. Crocheted covers from Blend Bamboo (brown) and Novita Bambu (white). Brown linen towel with stamped butterflies. Dishcloth from terry with trim. All these in simple gift bag. Ystävälle is For my friend in English. Have a nice week!

Varoitus: tonttuja liikkeellä! Warning: pixies on the move!

Scroll down for English. Lapset kuuntelevat korvat höröllä, kuuluuko ulkoa tontun askeleita? Vilahtiko siellä punainen hattu? Mikä oli tuo helinä ja kilinä? Mielessä välähtää kysymys, olenko ollut tarpeeksi kiltti? Tuoko joulupukki lahjoja? Näkikö tonttu, kun aamulla suutuin?

Tunnustan, että joskus olen turvautunut siihen "tonttu tarkkailee" lauseeseen. Mutta miksi ihmeessä? Kuuluuko se osaltaan joulun taikaan? Saanko sanoa, että kaikki lapset ansaitsevat lahjansa, käyttäytyivät sitten kuinka tahansa? Joulu on ihmeellistä aikaa lapsille, jännittävää ja hauskaa yhtäaikaa. Halutaan uskoa joulun taikaan ja satuihin, ehkä hieman epäillen. Pelätäänkin hieman; jos uskon menettää, tuleeko lahjoja?

Itse mietin pitkään lapsen synnyttyä, kumpi on oikeampi tapa; kertoa heti totuus vai antaa lapsen säilyttää uskonsa joulupukkiin. Muistan itse sen ihanan jännityksen ja odotuksen. Mutta sitä en muista, milloin huomasin, että koko juttu olikin keksitty. Ja miten ratkaisin asian oman lapseni kohdalla? Puoli totuudella. Vanhemmat ja läheiset ostavat suurimman osan lahjoista, mutta jokainen lapsi saa jonkun paketin myös Korvatunturilta. Kiitoksia tästä Mauri Kunnakselle. Nyt ei tarvitse kaikkia lahja-asioita supista ja sipistä, mutta silti jää jouluun omaa taikaansa ja sadun ihmeellistä maailmaa. Miten teillä on ratkaistu joulun suurimman salaisuuden säilyttäminen?

Tonttu-tyttönen odotti monta vuotta ilman täytteitä keskeneräisien ompeluiden laatikossa. Joka joulu sieltä hyppäsi pöydälle pyörimään, mutta aina tuli kiireisempiä töitä. Tänä jouluna tyttönen sai vihdoin syntyä maailmaan.

Tone Finnangerin Tilda tonttuset ovat valloittavia, jokaisesta voi tehdä omalla tavallaan erilaisen. Suurensin Satumainen Talvi -kirjassa olleita kaavoja silloin aikoinaan aika silmämääräisesti, tonttu on n. 60cm korkea. Tämä tyttönen sai ylleen punaisesta villakankaasta mekon, hatun ja tossut. Ja Berninan koristeommel valikoimaan tutustuin myös, ja sieltähän löytyi taas ihanuuksia! Nämä ovat aika vähäisellä käytöllä olleet, vaikka valikoima onkin kattava ja laaja. Hiukset tontulle tein rautakaupasta löytyvästä pellavalangasta (jota ilmeisimmin käytetään erilaisten putkien ympärillä), kannattaa muuten tutustua rautakauppojen valikoimiin myös askartelu- ja ompelumielessä. Sieltä saa monesti hauskoja koristeita ja välineitä näihin erilaisiin töihin.

Esiliina syntyi mummoni vanhasta tyynyliinasta. Sydämeen kokeilin ompelukoneen pykäpistoa muistuttavaa ommelta. Ihan kivoja nämä koneiden koristeompeleet ovat, vaikka suosinkin enemmän perinteistä käsinkirjontaa. Ainakin näin kiireiseen aikaan pelastavat pulasta :).

Pitkät aluspöksyt tietysti, onhan talvi kylmää aikaa. Housut on tehty minun vanhasta paidasta, jonka hihoissa nämä pitsit komeilivat.

Pallot huovutin kauan sitten huovutusvimman ollessa suurimmillaan. Neulalla siis styroxpallon päälle, liimailin muutamia koristeita sekaan. Suurin osa koristeista on jo ehtinyt vuosien saatossa tippua ja kadota. Nämä pallot koristivat monta vuotta ikkunoitamme, mutta ovat nyt olleet vain laatikoiden pohjalla. Tänä vuonna kaivelin osan koristeeksi pöydälle.

Jouluisen kukka- .. no, asetelma on ehkä liian hieno sana, joten sanotaan vain suoraan: Tökin valkoisia ruusuja havujen kanssa sinkkiämpäriin ja kietaisin edellisten vuosien tapaan satiininauhan ja enkelikoristeen ympärille.

Meillä oli lapsuuden kodissani näissä kuvissa vilahtelevia erilaisia ihania vanhoja julisteita, kaksi niistä on kotiutunut minullekin. Äiti ei ollut varma, milloin nämä on hankittu. Mutta ovat olleet olemassa iät ja ajat, kuten teippien jäljet kulmissa kertovat. Näitä julisteita on otettu uudelleen tuotantoon ja niitä saa mm. Askartelukulmasta.

Ihanaa joulun odotusta teille kaikille! Näemme taas joko kovin jouluisissa tunnelmissa tai sitten hieman yllättävissä ;). Pysykäähän kuulolla! Blogia voitte nyt myös seurata Facebookin kautta, tervetuloa mukaan!

In English: Christmas time is filled with joy and excitement, was that noise from pixie's jingle bell? Kids wait for Santa to come. I was wondering if it's proper to tell the truth about Santa straight away or just wait and see when truth comes out. I decided to tell the half truth: Most gifts are bought by parents but every kid gets few gifts from Santa too. 

This lovely pixie was waiting half finished several years. This Christmas I decided to sew her ready. And here she is! Red wool with little twist from my lovely Bernina Aurora, decoration stitches in my sewing machine are just so beautiful. Apron is made from my granny's old pillowcase.

Those snowballs are needle felted with some twinkle on them. Roses and spruce twigs looks nice together or what to you think about it?

You can follow my blog now in Facebook. Have a nice day!

Käsityökirjahaasteen tiimoilta ommeltua

Kristan Helmoja ja Hepeneitä-blogin (klik) käsityökirjahaaste on tuonut blogeihin mielenkiintoisia töitä ja muutamia uusia kirjojakin on jo tullut vastaan, joista jotkut varmasti päätyvät kokeiluun minullakin. Haasteblogeihin linkit löytyvät tuolta oikealla sivupalkista löytyvästä haastekuvakkeesta.

Tunnustan! Vaikea oli valita tähän kirjaa. Rakastan (käsityö)kirjoja, niiden selailua ja niistä inspiroitumista. Harva kirja kuitenkaan päätyy omaan hyllyyn, sillä pidän vaihtelusta käsitöissäkin. Omat kirjat ovat lähinnä perusteoksia, joista saa tarpeellisia ohjeita tekniikoista ja niistä pääsee sitten helpommin soveltamaan erilaisia töitä. Muutamia kirjoja olen saanut lahjoina, kuten kaikki Tone Finnangerin Tilda-kirjat. Kaavallisia vaatteiden ompelukirjoja hyllystäni ei löydy yhtään. Lainaan niitä mielelläni kirjastosta ja jotkut niistä päätyvät useamman kerran lainattavaksi.

Haasteeseen valitsemani kirja kuuluu itseasiassa kirjasarjaan, jonka hankin sen ilmestyttyä. Tämän Kädentaidot -kirjasarjan avulla olen opetellut muutama vuosi sitten mm. virkkaamaan. Voitte lukea kirjasarjasta enemmän täältä (klik). Kirjasarjaa ei ole siis myytävillä, mutta pikaisella googlauksella paljastui, että sitä liikkuu paljon kirpputoreilla sekä monista kirjastoista se löytyy myös. Perinteiset käsityöt ovat kirjasarjassa hyvin edustettuina, ja niiden tekniikat sekä perusteet neuvottu mielestäni selvästi ja hyvin. Kirjasarjasta löytyy paljon erilaisia kankaan ja vaatteiden kuviointitapoja värjäyksestä erilaisiin pomituksiin/laskoksiin ja kirjontoihin. Tämän vuoden ensimmäisenä itseni haastamisena olikin oppia/palauttaa mieleen perinteisiä käsitöitä. Halusin kuitenkin tuoda niitä nykypäivään ja siitä ajatus tästä työstä lähtikin.

Olen kirjonut kovin vähän, lähinnä opiskeluvuosina 2000-luvun alussa muutamia koetöitä sekä kovin pieniä yksityiskohtia mm. Tilda-enkeleihin. Valitsin kirjasta kokeiltavaksi varsin erikoisen nimisen kirjontaornamentin, pyllypäiden aitoja. Suurensin kuvion ruutupaperin avulla ja jäljensin jäljennyspaperilla puseroon. 

Paitaan valitsin Eurokankaasta palalaarista pukuvillaa. Halusin kokeilla tällaista helppoa mallia, johon en piirtänyt etukäteen kaavoja. Olat ovat taitteelta, ja käytin vanhaa t-paitaa apuna piirtäessäni suoraan kankaalle sivusaumojen ja pääntien muodon. Aika hauska tästä tuli, vaikka toimisi varmasti paremmin joustavasta kankaasta, jolloin istuvuuden saisi suoraan paremmaksi.

Paidan toinen hiha on kangas kaksinkertaisena, sivusauma on ommeltu vain kainaloon saakka ja reunat käännetty.

Kuvio jatkuu myös takakappaleella samanlaisena kuin etukappaleella. 

Kuvion olisi voinut vielä jatkaa liehukkeeseenkin, mutta jätin asian vielä hautumaan. (ja no, en yksinkertaisesti ehtinyt tehdä tämän enempää :D).

Haasteena oli saada kirjonnan nurjapuoli näyttämään samalta kuin oikea. Taitavat kirjojat kun osaavat päätellä langatkin huomaamattomasti. Aika hyvin kuitenkin onnistuin! Valitsemani kirjontalanka DMC:n mouline metallihohtoinen (E317) oli haastava työstettävä. Säikeet lähtivät helposti purkautumaan ja solmuuntuivat todella helposti. Lankaa täytyi siis ottaa kovin lyhyitä pätkiä, jotta se säilyi hyvänä. Pääteltävää siis oli paljon! Kuvassa osa langoista on jo päätelty.

Itseasiassa olen tyytyväinen lopputulokseen. Kirjonnan valmistuminen oli hidasta ja muutama hieman erikokoinen ruutukin tuli, mutta pääsin tavoitteeseeni: harjoitella pistojen järjestyksiä, jotta nurja puoli näyttää siistiltä sekä tuoda perinnemalleja uudemmassa muodossa esille. Nyt onkin hyvä jatkaa seuraavaan itseni haastamisen parissa :).

Mukavaa loppuviikkoa!