keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Keittiön väripilkku


Pitkä tauko, ja nytkin hyvin pieni juttu tänne :).

Keittiöön virkkailin vähän väriä, kesäisin sitä kaipaa (mikä tuntuu muuten hassulle; syksyllä valitsee tummia sävyjä ja kesällä raikkaita. Ehkä värit voisivat tuoda syksyn pimeyteen iloa?). Tiskiliina siis valmiina vihdoinkin. Tiskipöydällä on aina pesuainetta suihkepullossa ja rätti hyvin kuivuu siinä päällä. Välitila"laatoituksena" meillä muuten toimii tuollainen liitutaulumaalilla maalattu metallilevy. Kauppalistaa kirjoittelen siihen ja magneetilla saa tarvittaessa lappusia kiinni.


Pylväitä, ketjusilmukoita, pitkiä pylväitä. 

Ei huvittanut virkata ohjeiden mukaan, joten tein mitä mieleen juolahti. Kunhan nyt kohtuullisen pyöreänä pysyi. Neliöitä ja suorakaiteita keittiössä näkyy tiskiliinoissa, samoin mustaa ja valkoista. Nyt siis tämä väripilkku hieman piristää.

Iittalan Satumetsä-muki sopii nyt rätin kanssa yksiin.

Olen minä oikeasti ommellut hurjan paljon valmiiksi juttuja, mutta kameran kanssa ei olla ehditty tehdä niiltä osin treffejä. Tällä viikolla toivottavasti saan nekin kuvattua.

Kylmästä säästä (ainakin täällä + 7 ei kovin lämmitä) huolimatta ihania päiviä teille kaikille!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Farkkulaukku, jälleen kerran


Vihdoinkin pojan ikä riitti kauan toivotun harrastuksen aloittamiseen. Jo viime kesänä hän haaveili aloittavansa jalkapallon, mutta silloin ei ikä riittänyt oman kaupungin joukkueeseen. Nyt on päässyt pallon perässä juoksemaan ihan urakalla!

Paria tuntia ennen harjoitusten alkamista poika tuumasi tarvitsevansa varusteilleen laukun. Ja tottakai äiti sen ompelee :D. Laukku oli siis todellinen pikaompelus, en muista kauan tähän meni, mutta ei kauaa. Jalkapallon maalasin summamutikassa kangasväreillä (ja sen se on näköinenkin!). Kangas on pojan kummienon vanhoista farkuista saksittu.

Toiselle puolelle maalasin pikaisesti pojan nimen (sutattu piiloon, siitä tuhrut kankaassa). Poika tykkäsi laukusta, siihen mahtuu sopivasti pelikengät, juomapullo ja vaihtovaatteet.

Ompelurintamalla tapahtuu koko ajan, mutta hitaammat projektit eivät tunnu millään valmistuvan. Oma juhla-asu kevään juhliin otti ja meni pilalle (ihan omaa syytä, kun en saanut hihoista millään mieleisiä ja kangas loppui muutaman kokeilun jälkeen). Saa nähdä saanko paitaa enää pelastettua hätäratkaisuilla, sillä samaa kangasta ei enää löydy (kirppikseltä ostettu palanen). Isot purkamiset olisi edessä. Äidilleni on tulossa mekko ja hame, jahka kankaat tuolla kuivuvat ja pääsemme sitten ompeluiden välissä sovittelemaan. Välimatkan vuoksi sovittelut voivat venyä, joten hiljaista voi olla jonkin aikaa blogissa.

Hellekelit houkuttelee pihahommiin, aamulla pesimme jo pahimmat siitepölyt terassilta. Lisää tosin pöllyää koko ajan, koivut ja kuuset kilvan tupruttavat keltaisia pilviään! Poika ei allergian vuoksi tosin ulkona kauaa viihdy, eikä tuo siitepöly tunnu itsellekään hyvää tekevän.

Mutta nautitaan kesästä sen minkä voimme!

maanantai 19. toukokuuta 2014

Hämä-hämä-häkki...


Hämähäkin tarkoitus on punkkien karkoitus.


(kuvan paidan poika on saanut lahjaksi, joten alkuperää en tiedä)


Punkkeja on meidän seudulla valtavasti. Jokaisen ulkoilun jälkeen on tehtävä punkkitarkastus. Kyllähän niitä on löytynyt pojan hiuksista, onneksi vain vipeltämässä. Pitkälahkeiset housut ovat siis tarpeen. Kesäkuumalla collegehousut hiostavat (ja hiki ei tee hyvää pojan atooppiselle iholle), joten tein nämä housut ohuesta trikoosta (kirppislöytö 0,2e, palasta riitti juuri näihin housuihin). 


Lahkeensuuhun laitoin samaten ohutta trikoota, ja jälleen ihan vain kuminauhavyötärö.



Hämähäkin tein silitysarkilla, silitysarkki tilattu Pikku Piltistä. Ompelin ihan suoraompeleella, mahdollisimman löysillä langankireyksillä, hämähäkinseitin takakappaleelle. Poika tykästyi housuihin, ja ne tuntuivat kuulema tämän päivän helteessä ihanilta jalassa.



Toinen kesäsetti sisäkäyttöön kotona. Harvoin näitä tällaisia kotivaatteita tulee blogiin laitettua. Nyt pääsette siis näkemään, mitä vaatteita yleensä jätän blogin ulkopuolelle :). Salamakangas shortseissa ohutta puuvilla ja hihattomassa trikoota. Molemmat kankaat kirppislöytöjä. Kuminauhavyötärö, lahkeensuut vain käännetty tuplasti.


Kesä tuli sitten ihan kunnolla, mittari kilkuttelee 30 asteen tietämissä. Mukavia helteisiä päiviä ja tervetuloa uudet lukijat! Ihana saada teidät mukaan!

lauantai 17. toukokuuta 2014

Oman elämän aakkoset ja kesäkoristeet


Sain tämän oman elämän aakkoset haasteen Mialta Willa Olivia–blogista, kiitoksia. Aluksi ajattelin keksiä näihin puhtaasti käsitöihin liittyviä sanoja. En ole kuitenkaan itsestäni kovin paljoa täällä kertonut, joten toimikoon tämä samalla jonkinlaisena pienenä kurkistuksena minun elämään. Vierasperäiset kirjaimet olivat kieltämättä vaikeita, ja heitinkin sinne sekaan englantia.

Aviomies, reilut 14 vuotta (joista 8 naimisissa) olemme yhteistä matkaa kulkeneet. Välillä on tietenkin ollut alamäkiäkin, mutta rakkaus on kestänyt.

Blogi. Suhteellisen uusi, mutta hauska harrastus. Olen kyllä vuosia selaillut netissä ihania käsityöblogeja, mutta hitaana tuumailijana omani laitoin vasta viime syksynä pystyyn.

Chocolate. Heikkouteni.

D-vitamiini. Muistamme pojan kanssa tämän aamuisin napata.

Elämä. Itsessään. Kaunista, ihanaa!

Fyysinen hyvinvointi. Liikunta, ravinto ja uni, kaikki ovat tärkeässä roolissa omassa jaksamisessani.

Gourmet. Olen herkkusuu. Hyvää ruokaa on ihana syödä, arkisin mennään kovin arkisella linjalla, mutta viikonloppuisin ruokaan panostetaan.

Hassuttelu. Olen se äiti, joka saa pitkiä katseita (joskus myös ihania hymyjä), kun tanssii lapsen kanssa kaupan käytävällä, heittäytyy puistossa lehtikasaan jne . Toki on niitäkin päiviä etten vaan jaksa hassutella, mutta tämä kuuluu perusluonteeseeni.

Isäni. Tuki ja turva. Peruskallio elämässäni.

Joulu! Kyllä, olen jouluihminen henkeen ja vereen. Pitkin vuotta mietin lahjoja, ja toivottavasti ehtisin joskus niiden toteutuksenkin aloittamaan ennen marraskuuta :D.

Koti. Viihdyn kotona, nykyinen talomme on muodostunut tärkeäksi paikaksi. Koti on siellä missä sydän, olen kieltämättä tuntenut kaikki asuntomme kodeiksi. Jopa sen pienen yksiön, jossa asuin yhdessä sokeritoukkien kanssa miehen tavatessani.

Lukeminen. Iltaisin loistava keino saada ajatukset pois päivän touhuista, ja rentoutua. Luen laidasta laitaan kaunokirjallisuutta, tietokirjoja, lehtiä. Ja lastenkirjoja, niitä meillä luetaan paljon yhdessä pojan kanssa.

Matkustaminen. Maailmassa olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa. Myös Suomessa on paljon kiehtovia paikkoja, joissa en ole käynyt. Kotiin on aina ihana palata, vaikka voisin kuvitella asuvani jonkin aikaa ulkomaillakin.

Nukkuminen. Nukun kipujen vuoksi äärimmäisen huonosti, joten nukkuminen tuntuu aina ihanalta.

Ompelu. Ei varmasti selityksiä kaipaa!

Poikani. Elämäni valo ja ilo.

Q tämän jätän väliin, mikään ei tuntunut sopivalta :D.

Rakkaus, tämä ei selityksiä kaipaa.

Sukulaiset. Olen saanut ihania sukulaisia! Ihmisiä, jotka jaksavat omienkin vaikeuksien keskellä ajatella toisten hyvää. Yhtä pyyteetöntä rakkautta saa harvoin kokea.

Tunteet. Olen tunneihminen, ja näytän tunteeni liiankin helposti. Mutta koen ne myös äärettömäksi rikkaudeksi.

Usko. Sen enempää omaa uskontoani tai näkemyksiäni uskosta en avaa, mutta on minulle tärkeä asia.

Veli. Emme veljen kanssa juurikaan soittele tai viestittele, mutta välimme ovat silti läheiset ja lämpimät.

Water. Paras juoma, jota menee päivän aikana paljon.

Xylitol. Purkka, pastillit. Jompikumpi ruuan jälkeen.

Ystävyys. Minua on hemmoteltu ihanilla ystävillä. Emme välttämättä näe kovin usein, mutta ystävyyshän ei laske kohtaamisia tai tunne välimatkoja.

Zzzz kts. kirjain N.

Å. Tähänkään ei tule itselleni mitään erityisen tärkeää mieleen.

Äitini. Ystäväni, tukeni, turvani. Suurisydäminen ihminen, jolta olen oppinut mm. ettei rakkaus ja perheeseen kuuluminen ole vain biologisista sukulaissuhteista riippuvaista.

Örinä - Örkki ja Pörinä – Pertti. Kuuluvat keksimiini tarinoihin pojalle, nämä kaksi jaksavat naurattaa poikaa aina. Meillä tarinoidaan paljon, oma mielikuvitus pääsee valloilleen keksiessä uusia juonenkäänteitä. Tarinoiden kertominen on peräisin isältäni, joka jaksaa viihdyttää kaikkia lapsia omilla mielikuvituksellisilla jutuillaan.

Haastan Kristan Helmoja ja hepeneitä-blogista
sekä Kannelin Kanneli-blogista vastaamaan tähän haasteeseen. Jos joku muu kiinnostuu, niin napatkaa ihmeessä haaste mukaanne.

Kuvien perhoset ovat meidän kevät/kesäkoristeet. Isot perhoset on leikattu kuviopaperista ja liimattu kartongille, pienissä käytimme leimasinta apuna (leimailu on yksi pojan lempiaskarteluista). Satiininauhoihin poika pujotteli helmiä.

Ommellut olen, mutta en vaan ole saanut (taaskaan) kuvattua mitään. Koetan saada aikaa järjestettyä siihen puuhaan, niin ei jää kaikki esittelemättä.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Hyvät yöt ja enkelit!


Näillä sanoilla lopetamme äidin kanssa tekstiviestit iltaisin. Tapanamme on ollut lähettää edes lyhyesti päivän kuulumiset viestillä, sillä välimatkan vuoksi emme näe edes viikoittain (paitsi nyt olen näitä pentuja ajellut useammin katselemaan pojan kanssa). 


Olen niin onnellinen, että minulla on läheinen suhde äitiini. Ja että äiti ylipäätänsä on olemassa. Paljon on kaikkea, mitä haluaisin äidillekin ommella, jos vaan aikaa saisi miljoonasti lisää. Rakastan antaa läheisille lahjoja muulloinkin kuin juhlapäivinä, mutta tämän yöasun tein äidilleni äitienpäivälahjaksi. Toki asua voi käyttää myös oloasuna, jos haluaa.





Ihan simppeli t-paita ja capripituiset housut. Kaavana käytin samaa kuin joululahjaksi (klik) äidille tehdyssä yökkärissä. Hihoja ja lahkeita pidensin ja hieman kavensin lahkeita. 



Housuihin tein pieneksi yksityiskohdaksi rusetit ja kanttaukset paidan kankaasta. Kangas Eurokankaan Radiant Rabbit, yksivärinen trikoo myös Eurokankaasta. 


Kiitos Rakas Äiti mallina olosta ja kaikesta muustakin! Olet tärkeä ja rakas minulle!

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäivälahjoja ja kortteja lapsen kanssa


Vietimme aivan ihanaa äitienpäivää vanhempieni ja appivanhempieni luona. Molemmille mummoille teimme pojan kanssa yhdessä kortit ja pienet lahjat. Kortteihin piirsimme pojan jalanjäljet perhosen siiviksi, käytin näihin erilaisia kuviopapereita, mitä nyt kaapista sattui löytymään. Poika liimaili sitten koristeita lisäksi. (kuvien ottaminen oli jälleen kerran pikaräpsy-linjalla, kiireessä ennen paketointia ja matkaan lähtöä). Omat korttinsa saivat myös postitse mieheni mummo ja poikani varamummo, ihana tätini.


Äitini kipeille nivelille omiaan kauratyyny, tätähän voi käyttää sekä kylmänä että lämpimänä. Käytän aina näihin kauratyynyihin sisäpussia ja tämä kangasväreillä koristeltu päällinen on irroitettava. En yhtään tiedä miten nuo kangasvärit käyttäytyvät esim. mikroaaltouunissa, niin parempi katsoa kuin katua. Lapsi kirjoitti tekstiilitusseilla Mummin pipiapu ja painoimme kädenjäljet. 

Anopille kesämökille pyykkipoikaessu. Olen aiempina vuosina tehnyt näitä useita viemisiksi muihin paikkoihin eri väreillä. Viime kesänä huomasin, miten anopilla oli pyykkipojat narussa kaulassa, ja ajattelin hänelle ommella vihdoinkin oman essun. Kankaat puuvillaa, violetti jokin vanha aluslakana ja kuviollinen kangas on itseasiassa anopilta saatua hänen vanhaa verhokangastaan.

Poika painoi kirjainleimasimilla tekstin mummon pyykkipojat. Tämä essu tuli tehtyä jo talvella valmiiksi, ja sain vasta viikkoa ennen äitienpäivää huikean ajatuksen, jota en ehtinyt toteuttaa. Olisin ommellut yksi värisen essun, johon poikani olisi isänsä, setänsä ja serkkujensa kanssa saanut painaa kädenjäljet. Silloin tuo mummon (pyykki)pojat olisi ollut täydellinen tekstiä myöten, lapset ja lapsenlapset kun ovat poikia. 

Sitten asia, josta en ole vielä täällä huudellut, kun menee ohi käsityöaiheesta. Ne, joita koira-asiat eivät kiinnosta, voivat siis jättää lopun lukematta :D. 

Nimittäin tällaiset ihanuudet putkahtivat maailmaan 4 viikkoa sitten. 5 ihanaa harmaanorjanhirvikoiran pentua, joista 4 on jo kodin saanut (yksi narttu vielä kaipailee kotia, kun uroksia olivat varailleet enemmän). Minun kaikki aikani vanhempieni luona (ja sinne on kyllä tullut ajateltua viime aikoina tiheään) on mennyt näiden pienokaisten parissa, ja tietenkin pentujen vanhempia lenkittäessä, hoidellessa ja rapsuttaessa. Yleensä ehdin vanhempieni luona virkkaamaan tai neulomaan ison kasan kaikkea muiden kanssa jutustellessa, mutta kuvan nähdessään ymmärtää, ettei käsityöt inpiroineet. Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä piti käydä toivottamassa pienille emonsa kanssa hyvät huomenet ja yöt. Jottei ihan kokonaan mennä ohi aiheen, on taustalla näkyvä paita tulossa piakkoin esille blogiin, kunhan saan kuvat kuntoon ;).

torstai 8. toukokuuta 2014

Ohii-ohoi! Merimiesasu pojalle.



Merikapteeni Ankkuri lähdössä matkaan Mainio-laivallaan (joka on valitettavasti vielä keskeneräinen, jospa sitä taitava kapteeni osaa ohjata ilman ruoria)!



Hei hei rakas, älä sure palaan pian.


Ohiiohoi, maata näkyvissä! Laskekaa ankkurit.


Kaikki lähti shortseista. Ja sitten homma karkasi.

Poika tarvitsee shortseja (käytössä sisällä kesät talvet, isänsä poika). Kyselin toiveita; siniset lötköt. Kaapissa oli onneksi kirppikseltä löytynyttä trikoota, taisi 2metrin pala maksaa 0,5e. Jotain yksityiskohtaa halusin kehitellä, ja kaapista löytyi äitini vanha t-paita, jossa oli ankkurikuvioita etukappaleella. Kiva yhdistelmä sinisen trikoon kanssa! Siitä leikkasin taskut ja paidan helmasta kaitaleet lahkeensuihin.

Shortsien valmistuttua tuli ajatus, että paita nyt tarvitaan kaveriksi. Äitini t-paidasta riitti vielä kangasta hihattomaan paitaan, sinisestä trikoosta loput. Pääntiet suoraan äitini vanhasta paidasta, yksi ankkuri vielä helmaa koristamaan.

Koska näistä tuli kiva pari, ajattelin että poika voi pitää näitä ihmisten ilmoillakin. Kesällä kuitenkaan ei voi jättää käsivarsia paljaaksi, pojan iho ei kestä kovin hyvin aurinkovoiteita. 

Takki siis kanssa. Kirppikseltä joskus viime vuonna löytynyt valkea trikoo (1e/3m) oli ihanan ohutta hellepäiviä ajatellen. 


Taskuun riitti vielä ankkurikangasta äitini t-paidasta ja kaitaleet leikkasin samasta sinisestä trikoosta kuin shortsit ja hihattoman. Ihana ankkurinappi on mummoni peruja, laitoin vielä sen kaveriksi nepparin kiinnitykseksi. Muuta kiinnitystä en takkiin halunnut, kevyt kesäinen takki oli hakusessa.


 Shortsien ja hihattoman paidan leikkasin tällä kertaa summassa… En voi uskoa, että olen lähtenyt tälle kaavattomalle linjalle! Takin kaavana käytin samaa kuin aiemmin tekemässäni talvitakissa (klik). Pienensin kaavaa jonkin verran ja jätin vetskarin pois. Vuoria en laittanut kuin huppuun, tein alavaran etukappaleelle ja muotokaitaleen pääntielle (unohdin näköjään kuvata).


Varmaankin arvaatte, mikä laulu soi päässäni näitä ommellessani? J. Karjalaisen Ankkurinappihan se koko ajan junnasi… oikea korvamato!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Lahjuksia ja kortteja mummoille

Koska tämän vuoden lahjoja ei vielä voi julkaista (tiedän, että mummelit käyvät kurkkimassa), tässä teille vinkiksi meidän parin vuoden kortit ja lahjat.



Ruukut poika maalasi ollessaan n.3,5v akryylimaaleilla. Lakkasin ruukut, ja lakan kuivuttua poika kiinnitti perhos- sekä kukkakoristeita. Lapsi sai valita istutettavan yrtin, laitoimme näihin lehtipersiljaa. Lisäksi kirjoitin mukaan persiljan käyttövinkkejä sekä hoito-ohjeet.


Ompelemaani kauppakassiin poika maalasi mielensä mukaan kangasväreillä, painoimme lisäksi kädenjäljet.


Kartongista leikattuun kukkakorttiin poika ruttaili silkkipaperia koristeeksi.


Perhoskortin teimme maalamaalla pojan käsiin akryyliväriä, käsi painettiin sitten korttiin. Peukalo ja peukalon puoleinen kämmenen osa (varmasti tälle on oikeakin nimi, mutta nyt pää lyö tyhjää) maalattiin mustalla, loput värisekoituksella. Lisäksi tuntosarvet siveltimellä ja kukka- sekä perhoskoristeita.

Olemme myös tehneet tiskirätit (valmiita rättejä ostin Askartelukulmasta Kuopiosta) painamalla lapsen kädenjäljet niihin, myös t-paidat lapsen kädenjäljillä on lahjoiksi edellisinä vuosina äitienpäivänä päätyneet.

Ompelurintamalla on menossa pojan kesäasuja, toivottavasti saan jotain valmiiksi tällä viikolla. 
Aurinkoista viikkoa!




perjantai 2. toukokuuta 2014

Mukavuusalueelta poistuminen...



... ja sekös nauratti... kuvassa kanssani ystävieni ihanat perropojat Boca ja Guapo.



Poistuin mukavuusalueeltani sitten kerralla ja kunnolla! Nimittäin tässä paidassa yhdistyy kaikki ne asiat, mitä omassa pukeutumisessani kaihdan: paljon suuria kuvioita (sinällään suuret kuviot ovat ok, mutta tällainen sillisalaatti ei kuulu omaan kaappiini), värikkyys, eläinkuosit, lepakkohihat, alaspäin kapeneva helma ja 100% viskoosi materiaalina. Lisäksi en käyttänyt mitään kaavaa tai suunnitellut mallia tarkemmin, mitä en myöskään yleensä tee.


Mikä lie hulluus iski vapun alla, ja Eurokankaasta nappasin mukaan tämän Leoni 2 nimisen kankaan. Taitoin kankaan kaksinkerroin (hihat ja olat siis taitteelta), leikkasin suoraan kankaalle summassa pääntien ja sivusaumat. 


Sivusaumojen ompelun jälkeen tein kaitaleet mustasta trikoosta pääntielle, hihoihin ja helmaan. 
Pikapaita yhdestä kappaleesta.


Ja kyllä, vedin sen päälleni vappuaattona. Tosin pakko tunnustaa etten tuntenut oloani niin kotoisaksi, joten päälle laitoin mustan jakun ja helman nostin ylemmäs.
Kiitos ystäville ihanasta vappuaaton illasta! Hyvää ruokaa ja seuraa, välillä ihan vain aikuisten kesken. Sitä tapahtuu harvoin.



Oletteko te muut poistuneet omalta mukavuusalueeltanne pukeutumisen suhteen, vai turvaudutteko aina itselle omimpiin vaatteisiin? Tämä taisi itselläni olla ihan ensimmäinen kerta, että näin ronskisti vedin yli oman mukavuusalueeni. Mutta tulipahan kokeiltua ja hengissä selvisin :).