Rakkaudella tehty, ylpeydellä pidetty - omat suosikkini itsetehdyistä vaatteista

Ensimmäisenä haluan esittää syvimmät anteeksipyyntöni teille kaikille lukijoille. Blogi on ollut kovin hiljainen, vaikka aiheita blogata olisikin PALJON :). Elämäni on kokenut jonkin sortin muutoksia tänä syksynä, ja siitä on luvassa teille lisää tietoa myöhemmin. Mennään kuitenkin nyt aivan ihanien naisten minulle heittämään haasteeseen: Kiitoksia teille DIY Storiesien Paulina ja Cause to Wearin Sinikka <3!

Ilokseni olen huomannut, että omassa vaatekaapissani suurimmat suosikkini ovat niitä itsetehtyjä vaatteita. Harvoin nykyään edes ostan mitään valmista vaatetta, takinkin ompelin viime kesänä itselleni (ni-i-in kyllä se tänne blogiin joskus tulee). Suurimmat suosikkini omissa vaatteissani ovat klassisia, simppeleitä, mukavia käyttää. Värimaailma saa olla hillitty, vaikka tunnustan nykyään kaipaavani hieman väriä elämään.

Ensimmäisenä esittelen teille tämän kestosuosikin. Tein sen pari vuotta sitten Helmoja ja Hepeneitä -blogin haasteeseen. Juhlavuus, yksinkertainen malli sekä itse tehdyt kirjonnat ovat edelleen minun mieleeni. Paita on monet kerrat ollut käytössä esimerkiksi ravintola illallisilla ja muutamassa konsertissa.

Tämän vuoden tammikuussa vietimme pitkän viikonlopun mieheni kanssa Roomassa. Reissuun ompelin mukaan tunikan, ponchon sekä legginsit. Huippumukava, siisti asu sujahtaa usein päälleni. Neuloskangas on miellyttävän lämmin, ja olen vielä pärjännyt tällä asukokonaisuudella syksyn kylmenevissä säissä.

Hoikemmassa olomuodossani vuonna 2014 tein itselleni myös ihastuttavan satiinipaidan, joka on vieläkin minusta kaunis. Monet juhlat on tälläkin paidalla juhlittu :). Tästä löytyy lisäksi sellaista väriä, joka viehättää minua. Turkoosit ja sinisen sävyt tuntuvat omimmille.

Blogissa on tainnutkin monta kertaa vilahtaa tämä pikkuinen laukku, jonka tein kravatista. Tykkään sen käytännöllisyydestä sekä tyylikkyydestä. Mukaan mahtuu vain kaikki todella tarpeellinen, eikä tarvitse kantaa selkä väärällään suurta laukkua.

Opettelin kaksi (?) vuotta sitten neulomaan. Siitä muodostui rakas uusi juttu. Sukkia on kiva tehdä, sillä käytän villasukkia paljon. Kotona viihdyn tunikoissa ja legginseissä, joten tarvitsin kylmemmille säille pitkävartiset villasukat. Palmikot ovat minun mieleeni :).

Viimeisenä vielä monen menon villatakkini. Paljon käytetty, suuresti rakastettu. Yksi minun turvavaatteistani. Siihen on hyvä kääriytyä, kun haluaa olla yksin. Suojella itseään. 

Tähän haasteeseen voi osallistua kuka vain, mutta haluaisin haastaa erikseen Helmojen ja hepeneiden sekä Villa Pipon bloggaajat mukaan tähän :). Kertokaahaan ystäväiset omista rakkaudella tehdyistä ja ylpeydellä pidetyistä jutuistanne :). Kiitän vielä lämpimästi sekä Sinikkaa, että Paulinaa (haasteen alulle laittajaa) haasteesta!

Syksy on pitkällä. Rakastan syksyä valtavasti! Aina alkaa uusia kursseja, joilla voi oppia uutta. Ajan puutteen vuoksi tosin en tänä vuonna ehtinyt kuin yhdelle päivän kurssille, jossa opettelin pirtanauhan tekoa. Mielenkiintoista puuhaa :). Instagramissa voi käydä kurkkaamassa, mitä minä olen viime aikoina puuhaillut. Löydät sieltä minut @hannamiblog nimellä :). Mukavaa viikonjatkoa!

ps. olen kyllä käynyt katselemassa teidän muiden bloggaajien blogeja ahkerasti, mutta en ole ehtinyt entiseen tahtiin kommentoimaan.

Ommellen iloa: mitä siitä syntyikään osa 1.

Ommellen iloa kampanja veti mukaansa. Sain ilon ja kunnian ommella vaatteita sekä tytölle että pojalle. Toiveissa oli mekko ja legginsit sekä pojalle huppari ja collegehousut. Pojan vaatteista postaus on tulossa hieman myöhemmin. Sain tytön itse piirtämän taidokkaan mallipiirroksen mekkoon, jonka pohjalta hieman soveltaen toteutin lopullisen mekon. Selvää tulevaisuuden vaatesuunnittelijan taitoa, niin upea piirros oli :). 

Kankaaksi tyttö valitsi kauniin herkän perhos- ja kukka-aiheisen kankaan. Lisäväriksi hän toivoi kaunista kauluskoristetta. Näiden elementtien ympärille tein mekkoon väriä tuomaan leimasimella perhosia helmaan liihottelemaan ja virkkasin vielä ruusuisen vyön. Helmaan ja hihansuihin lisäsin Eurokankaasta löytämääni pitsiä. Täysin kauluskoristeen kanssa samaa sävyä olevia pitsejä tai lankoja en löytänyt mistään, mutta ihan hyvin nämäkin sopivat kuitenkin kokonaisuuteen.

Legginseihin painoin lisäksi valkoisella perhosia. Toiseen lahkeeseen sivua pitkin ylöspäin useamman ja toiseen lahkeeseen muutamaan lahkeensuun lähelle. Lahkensuiden pitsit yhdistävät legginsit vielä mekkoon. 

Kaavan pohjana mekkoon käytin Ottobren 6/2013 26. Pumpkin pie mekkokaavaa, josta lyhensin hihoja 3/4 hihoiksi. Yläosan helmaosuutta lyhensin myös ja lisäsin mekon helman aika suorana kappaleena poimuttaen. Legginsien kaava Ottobre 6/2013 38. Thousand dots. Mekon kangas ja kauluskoriste Majapuulta, legginsien Eurokankaasta.

Vyön virkkasin musta tuntuu - ohjeella :). muoks. Kiinteät  silmukat Pylväät joustavat hyvin, joten vyö menee pidempään käytössä. Solmimisnauhat ovat ihan ketjusilmukoita. Ruusun virkkasin erikseen ja kiinnitin ompelemalla. Parasta oli nähdä ihastuttava kuva tytöstä mekko ja legginsit päällä sekä saada kiitosviesti perheeltä, taisin viestin perusteella saada tuotua edes hieman iloa lapsille :).

Pojan asusta ja muista mukana olleista taitavista ompelijoista tulee erikseen postaus viimeistään ensi viikon alussa. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Juhlan aika (mekko ja neuletakki)

Vuosien kuluessa ovat myös kevään ja kesän juhlat vähentyneet. Ystävät ja sukulaiset ovat jo menneet naimisiin, ylioppilaita tai valmistuneita ei vielä kovin montaa ole, koska lapset ovat sen verran pieniä. Sieltä ne kasvavat, uuden sukupolven juhlan aiheet. Meillä on viime vuosina ollut hiljaiseloa juhlasaralla. Syntymäpäiviä vietetään harvoin, lähinnä lasten. Pyöreät vuodet ohitetaan kahvitteluilla lähimpien kanssa. Muistan vielä lapsuuden ja nuoruuden kesät, kun joka viikonloppu oli vähintään yhdet häät, lakkiaisia kierrettiin useammat saman päivän aikana ja mukaan mahtui tottakai myös syntymäpäiviä sekä hautajaisia. Suuren suvun ja maalla asumisen etuja :). Sittemmin tahti rauhoittui yksiin-kaksiin häihin/kesä.

Yllätyin iloisesti, kun kevät toi mukanaan kutsun serkkuni tytön lakkiaisiin. Mukavaa päästä näkemään rakkaita ja ihania ihmisiä. Asunkaan kanssa ei tällä kertaa tullut suurta ongelmaa. Ompelin itselleni trikoisen tunikan/mekon pojan kevätjuhlaan, ajatuksella, että käyttöä löytyisi sitten arjesta juhlien jälkeen. Lakkiaisiin halusin kuitenkin asustaa tämän mekkosen hieman juhlavammaksi.

Eurokankaan palalaarista löytyi juuri mekon vaalean värin sävyistä kimaltavaa kangasta. Samaa sävyä kuin mieheltä saamissani helmikoruissa. Väljä ja helppo takkinen sai helmaan pidentyvät etukappaleet, koska kankaan reuna oli valmiiksi vino :). Leikkasin vain toisenkin reunan samanmalliseksi. Sen verran kiirettä oli ennen juhlia, että en huolitellut takkisen reunoja mitenkään. Rullapäärmeen säätämiseen en ehtinyt, joten sen vielä teen, jotta kangas ei lähde purkautumaan.

Ja olikin niin mukava juhlia kaunista ylioppilasta. Nauttia sukulaisten seurasta ja todella maistuvista herkuista! Lahjaksi veimme takuuvarman "kylmän" käteisen, tosin Kaikki paketissa blogin ohjeella sydämen muotoon taiteltuna. Kiva erilainen, persoonallisempi idea antaa raha lahjaksi. Korttiin virkkasin ruusun, molemmat lahjakuvat on tällä kertaa otettu kännykällä :).

Juhlitaanko teillä tänä kesänä paljon?

Tällä kertaa kuvat on hieman ylivalottuneita :D. Sain vihdoin asennettua kuvankäsittelyohjelman myös uudellekin läppärille ja vaatii vielä hieman opettelua, että käyttö alkaa sujua. Hyväntekeväisyys ompeluun on vierähtänyt aikaa, joten blogi on hieman hiljentynyt viime aikoina. Nyt on kuitenkin kuvattuna muutamia juttuja, joten eiköhän niitä tänne blogiin ala tipahdella hieman tiiviimpään tahtiin. Instagramin puolella (@namihan) voitte seurata käsitöitäni vähän nopeampaan tahtiin, blogiin tulee sitten kaikki aikanaan :).

Inspiroivaa viikkoa kaikille!

Molempien vaatteiden kaava oma

Mekon trikoo Majapuulta

Takin neulos Eurokankaasta

Mukavat matkavaatteet (comfy travelling clothes)

Scroll down for English, please. Loma, niin ihanaa ja niin mukavaa lomailla! Meillä koko perhe rakastaa matkustamista, mieskin, vaikka tekee sitä työn puolesta paljon. Vietimme miehen kanssa pitkän viikonlopun Roomassa, josta kotiuduimme eilen. Ensimmäinen kerta pojan syntymän jälkeen, kun olimme kahdestaan hieman pidemmällä matkalla (kokonaiset 4 yötä kahdestaan!). Syykin oli hyvä, tammikuussa tuli täyteen 16 vuotta yhdessäoloa ja 10 vuotta naimisissa. Matkaan tarvitsin tietenkin uutta vaatetta. Kaupunkilomailuun sopivaa.

Syksyllä Barcelonasta ostamistani neuloksista syntyi tällä kertaa mekko ja paita. Ja tämä kangas osoittautui ehdottomaksi suosikikseni matkustaessa. Ei rypisty, kuivuu nopeasti, on riittävän lämmin, muttei liian kuuma ja kuosikin juuri sopivan tyylikäs. Ihan vastaavia neuloksia muuten löytyy Eurokankaasta pakalta, paidan neulosta tosin hieman isommalla kuviolla. Paidan kaveriksi ompelin mustasta pellavasta suorat housut. Ei mitään ihmeellisiä kommervenkkejä niissä.

Mekkoon tein poolokauluksen sekä taskut. Taskut onkin tarpeelliset niille lipuille ja lapuille, joita jokaisessa nähtävyydessä tarvitsee kaivaa esille. Paitaan kaavoitin raglanhihojen lisäksi hieman löysemmän kauluksen, joka asettuu aika hauskasti hieman mutkille.

Roomassa sää oli miellyttävän lämmin, siinä +15 asteen tietämillä. Iltaisin ja aamuisin tietenkin hieman viileämpää. Ompelin elämäni ensimmäisen ponchon, joka osoittautui oivaksi lämmikkeeksi reissussa. Ponchon kangas on villakangasta, jonka ostin vuosia sitten kirpputorilta huimaan 0,50€ hintaan. Kangasta oli sen verran vähän, etten ollut oikein keksinyt mihin sen käyttäisin. Legginsit ompelin syksyllä Jyväskylän kangaskaupasta ostetusta leggins trikoosta (denim look). Tämä asu onkin reissun pelastus, mukava, siisti sekä väljä. Se on nimittäin kumma juttu, että aina matkoilla tulee syötyä liikaa. Ja tottakai Italian ruokakulttuurista löytyy maistuvia ruokia kokeiltavaksi niin paljon, että napa vain paukkui. Ja molemmista asuista kyllä tykkäsin kaikkineen paljon. Juuri sitä, mitä pukeutumiselta haluankin. Siistiä, rentoa ja tyylikästä. Kerrankin muistin asian vaatteiden ompelua miettiessäni!

Blogikuvien ottaminen matkoilla on muuten aika haastavaa. Milloin ei muista, milloin kuvaaja tympääntyy parin otoksen jälkeen, milloin on sopivassa kuvauspaikassa liikaa ihmisiä. En todellakaan ole vielä niin sinut kuvattavana olemisessa, että osaisin olla luonteva, jos lähistöllä pyörii kasapäin tuiki tuntemattomia henkilöitä. Sitten saattaa pukata niin toivoton hiki, että iho kiiltää kuvissa. Ja kun ei itse näe otoksia, on tyydyttävä niihin, mitä siellä kamerassa sattuu olemaan :). Mekosta ei sitten tullut kuvia. Sitä se teettää, kun liehuu upeiden nähtävyyksien äärellä ja unohtaa koko asun kuvaamisen. Ja se on kieltämättä se asia, miksi matkaan tulee lähdettyä. Kaiken uuden näkeminen ja kokeminen. Pidän enemmän kaupunkilomista, siinä saa kierrellä kävellen katuja ja istua välillä viehättävissä kahviloissa seuraamassa paikallisten arkea. Poiketa ihaniin kauppoihin, löytää jotain aivan uutta ihmeteltävää arkkitehtuurista tai milloin mistäkin.

Ja koska olimme kahdestaan liikkeellä, illat venyivät pidemmiksi. syömään mentiin vasta siihen aikaan, kun pojan mukana ollessa yleensä tulemme hotelliin (ja siinähän jää sitten aikaa vähän nettiä tutkia). Paljon ei ehtinyt vilkaista blogeja tai muitakaan some-kanavia, joten nyt onkin odottamassa paljon ihania juttuja teidän muiden blogeissa! 

Mukavaa loppuviikkoa teille kaikille!

In English: 16 years together and 10 years married, it was time to celebrate it with my husband. We had a lovely longer weekend in Rome. Of course I needed new clothes for our holiday. Shirt and dress are made from knit fabric I bought from Barcelona (Ribes & Casals) last autumn. And this fabric was right choise for Rome's weather. Warm but not too, it doesn't wrinkle, drys out quickly and it sure feels nice. Black trousers are made from linen.

There was quite windy weather in Rome so woolen poncho was enough for making me feeling warm in mornings and evenings. This fabric is one of my (many) flea market founds. And leggings, most comfy for travelling. There is plenty of room for those fabulous foods that Italy offers. No need to worry about buttons that fall off. Leggings jersey is from Jyväskylän kangaskauppa (Jyväskylä fabric store) and it has denim look. Tidy clothes for city days or what to you think about?

Turvapaikka (tunika ja villasukat)

On hetkiä, jolloin haluaa käpertyä omaan itseensä. Olla tavoittamattomissa, hiljaa, ilman mitään teknistä vimpainta, ylimääräistä ääntä paossa. Paossa sitä kuva- ja ideatulvaa, mitä sosiaalinen media tuottaa omaan päähäni. Silloin hakeutuu omaan turvapaikkaan. Siihen paikkaan, jossa aika pysähtyy ja pääsee kokoamaan itsensä, ajatuksensa ja tunteensa taas kasaan.

Niinä hetkinä haluaa ettei mikään ärsytä aisteja tarpeettomasti. Pukee päälleen sen kaikkein mukavimman asun, lämpimimmän, värittömimmän. Istahtaa alas ja antaa turvapaikan parantaa oman mielen. Minulle paras turvapaikka on metsä. Luonto ja sen kauneus parantaa mieltä kaikkein parhaiten. Jos metsään ei sillä hetkellä pääse, istun mielelläni kiikussa lukemassa kirjaa. Tai katselen ulos, metsää sielläkin näkyy. Luonnon keskellä asumisessa on se hyvä puoli, että mieltään saa parannettua helposti. Minulla aivot käyvät usein ylikierroksilla, ideoiden ja päivän tapahtumien, tekemättömien ja tehtyjen töiden ja kotitöiden vuorottainen pyöriminen päässä tekee koko kehonkin levottomaksi. 

Metsäretken korvaa myös jooga ja illalla sängyssä jonkun kirjan lukeminen. Koskaan en ota liian jännittävää kirjaa tai kielellisesti/ajatuksia haastavaa, niitä luetaan sitten illalla sohvalla. Sänkykaverikseni kelpuutan hömppää tai muuten hyvän mielen tuovaa lukemista. Minulle on äärimmäisen tärkeää pysähtyä välillä. Kunnollisen rauhoittumisen jälkeen tuntuu, että oma luovuus ja ideat pääsevät parhaaseen loistoonsa. Pystyn paremmin käsittelemään uutta ideaa ja työstämään ajatusta oikeaan suuntaan. Kuuntelemalla omaa sisintään saa myös yllättävän paljon voimaa toteuttaa unelmiaan.

Mitkä teidän konstinne aivojen rauhoittamiseen ideoiden ja kuvien runsaudessa ovat? Tarvitsetteko ollenkaan hetkiä rauhoittumiseen, vai pystyttekö olemaan ilman hiljaisia hetkiä? Mistä teidän luovuutenne ja ideanne saavat voimaa kasvaa?

Tahdoin ensimmäistä kertaa kokeilla Ottobren naisten kaavoja, ostin oikein viimeisimmän lehden sitä varten. Vaatteiden mallit vaikuttivat mielenkiintoisilta ja kaava oli ihan ok. Valitsin hieman liian suuren koon itselleni, enkä ole vieläkään jaksanut pienentää tätä. Taskupussi on liian pieni, sinne ei mahdu nenäliinaa ja kotiavaimia kummempaa (ja saa koko ajan pelätä, että se avain tippuu taskusta).

Kaava/Pattern Ottobre Woman 5/2015 1.Twig
Kangas/Fabric MiszkoMaszkon Suomut trikoo Käpyseltä

Tällaisista pitkistä palmikkosukista olen haaveillut kauan. Ja kauan näiden teossa menikin. Aloitin sukkien neulomisen juhannuksena. Tavoitteena oli saada nämä valmiiksi syksyyn mennessä ja tadaa, 31.8 päättelin viimeisen langan. Tavoite saavutettu :). Välissä oli tietenkin aikoja, jolloin en puikkoihin koskenut ollenkaan. Se toisen sukan tauti vaivasi. Minulle nimittäin iskee tylsyys toista sukkaa neuloessa, kaipaan jo jotain uutta :).

Mallista kyllä tykkäsin, vaikka alun pienet palmikkorivit olivatkin aika työläitä. Yritin neuloa niitä ilman apupuikkoa (videon opastuksella), mutta eihän siitä mitään tullut. Hidasta oli touhu. Joten apupuikon kanssa tein sitten vanhalla tutulla tavalla.

Sukkien ohje/Pattern for woolen socks Drops 103-10
Lanka/Yarn Novita 7 veljestä
Puikot 3,5

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Näemme taas ensi viikolla!

Tässä minä olen. (ja mekko myös)

Tässä minä olen. Minä. Kaikkine kiloineni ja iloineni. Virheineni, hyvine puolineni. Eletty elämä näkyy kasvoissa, ryppyinä, muutoksina. Hiuksissa jo harmaatakin. Minä. Nainen. Ihminen. Äiti. Puoliso.

Lihottuani melkein takaisin entisiin mittoihini olen useasti miettinyt, saavatko isommat ihmiset iloita olemuksestaan? Saanko olla tyytyväinen siihen mitä olen, vai onko minun mukauduttava johonkin muuhun? Voinko julkisesti tunnustaa kantavani liikakiloja ja tuntevani itseni edes jossain määrin kauniiksi? Voiko suuri olla kaunista? Kaikki eivät näe sitä, mitä kannan sisälläni. Kaikki eivät näe sitä, millainen sielu minulla on, mitä ajattelen tai tunnen. Minä voin olla kaunis myös ulkoisesti. En ole mallinmitoissa (paitsi Ninja Sarasalon, huikean Excuse My BonBonin* mallin), mutta moniko meistä on? 

Sorrun usein selittämään kilojani. Mietin kehtaanko laittaa enää itsestäni kuvia blogiinkaan, kun on maha ja tissit ja takamus ja paksut pohkeet. Toki niihin kiloihin on selkeä syy. Mutta enää en pyytele anteeksi sitä, mitä olen. En vedä kuvissa mahaa sisään näyttääkseni hoikemmalta, en käsittele kaksoisleukaa pois. Sillä minne minä silloin katoan? Minä. Tämä nainen tässä. 

Jos minä en hyväksy itseäni, ei sitä tee kukaan muukaan. Miksi halusin kirjoittaa tästä? Siksi, että haluan meidän olevan armeliaampia itsellemme. Itsekriittisyydessä on hyvät ja huonot puolensa. Se saa meitä ehkä suorittamaan enemmän ja ylittämään rajojamme, mutta se voi myös lamauttaa. Meissä jokaisessa on paljon kauneutta, sen myöntäminen on vaikeinta juuri itselle. Hyväksyminen, ehdoitta rakastaminen.

Ja mekko. Tämän myöhäisen kesän vilpoisin mekkoni. Niin mukava. Hihan suissa ja pääntiellä kuminauhat. Vyötäröllä myös päällitikkauksella. Pitsisen vyön olen ostanut vuosia sitten jostakin. Hihoissa halkiot, kuten helmassa. Ja ne taskut! Ihan ykköset kaikissa vaatteissa. Mitä siitä, jos mekko saa minut näyttämään vieläkin suuremmalta? Minä pidän siitä ja viihdyn siinä.

Kangas/Fabric Eurokangas palalaari (viskoosia)

Kaava/Pattern Burda Style 4/2015 Mekko 112B, helmaa pidennetty, lisätty kuminauha vyötärölle

Ehkä jonakin päivänä olen taas hoikempi. 'Normien' mukaan. Nyt olen tässä. Pysähdyn nauttimaan elämästä. Olemme kaikki upeita naisia, jokaisella jotakin, joka tekee meistä omanlaisensa.

Tänään katson itseäni peilistä ja muistan, ettei ole olemassa ketään toista minua. Rakastaen itseäni.

Katsotko sinäkin?

*Excuse My BonBon on kuopiolaisen vaatesuunnittelija Sari Hirvosen vaatemerkki. Sari haluaa herätellä meitä muuttamaan käsitystämme kauneudesta suhteessa kokoon. Tämä ei ole mainos eikä yhteistyö, vaan omasta mielenkiinnosta pohjautuva maininta :).

Back in the 1980s, clothes for me (takaisin 1980-luvulle, vaatteita itselleni)

Jenkkisukat, kreppirauta, Guns N' Roses, Europe, Dingo, Samantha Fox, Sabrina, Van Halen, Madonna, tupeeraukset, glam metal, hair metal, neon värit, olkatoppaukset, Levi´s 501, Konnankoukkuja kahdelle, Aikahyppy, Häräntappoase, Ihmemies MacGyver, Matlock, Ritari Ässä jnejne. Oi niitä aikoja! 

Weekend Chic-blogin (klik) Piia haastoi ompelemaan teemalla Muoti Muistoissani (klik). Olisihan niitä mielenkiintoisia muistoja paljonkin muodista, mutta vahvimmat niistä sijoittuvat 80- ja 90-lukujen vaihteeseen ja ennen kaikkea sinne rokimmalle puolelle. Mustat leveät kajalit koko silmään (huhhuh, miten kamalalta sitä näyttikään), maiharit, lyhyet skottiruutuiset hameet. Olin jo nuorena kaikenlaisien tyylien kokeilija, enkä suosinut vain yhtä. Fiiliksen mukaan väripläjäystä tai tummempaa vaatetta päälle. 

Omia kuvia en löytänyt inspiraation lähteeksi, mutta tästä kollaasista näette, mistä lähdin liikkeelle tätä asua suunnitellessa. Kuvien lähteet löytyvät täältä (klik). Varsinkin Madonnan rokahtavampi tyyli iski, kuten erilaiset punk/rock/metal tyylit, vaikka pukeuduin kuitenkin aika hillitysti itse.

Trikoosta ommeltuun takkiin laitoin kuvausta varten olkatoppaukset. Sellaisia en oikeasti juuri tarvitse, sillä leveät hartiat löytyy jo luonnostaan. Joten normaalissa käytössä niitä ei takissa ole. Ylipitkät hihat ja hyvin suoran mallinen takkinen.

Mekkonen on edestä lyhyempi, ylipitkät hihat siinäkin. Kaavan pohjana ihan perus paidan kaava, johon lisäsin helmaan pituutta. Helman kaaret leikkasin summassa suoraan kankaasta.

Ompelin ihan ekat legginsitkin, hieman paksummasta trikoosta näihin kohtuullisen kylmiin kesäpäiviin. Niitä kasari-hiihtareita en sentään tehnyt ;).

Kaikkien vaatteiden kaavat omat/ All patterns for these clothes are my own

Takki/Jacket kangas/fabric Eurokangas palalaari

Mekko/Dress kangas/fabric Eurokangas

Legginsit/Leggins kangas/fabric kirpputorilta/from flea market

Tämä meikki ja hiukset eivät tietenkään ole sellaisia, joita käytän, mutta kuvauksiin on hauska irroitella! Sain perheenjäseniltä aika, no, ei niin mairittelevia kommentteja. Ihana äitini avusti kuvauksessa ja meillä oli hulvattoman hauskaa. Äiti ei voinut katsoa minua ollenkaan ilman naurua... Omat maiharit on siirretty jo aika päiviä sitten kierrätykseen, miehen maiharit kestivät muutaman kuvan ajan. Sitten irtosi jo pohjat :D. Pari kaulakoruakin tuolta ajalta sattui löytymään vielä kaapeista.

Kuvauspaikkana toimi lapsuuden/nuoruuden kotikyläni nuorisoseuran talo, jossa joskus aikoinaan oli discojakin. Kovin suosittuja siihen aikaan. Talo ei mikään kaunistus ole, eikä täällä enää paljon taida toimintaakaan olla. Varsinkin 1980 - 1990 luvuilla tapahtumia oli jos jonkinlaista ja porukka todella aktiivista. Tämän talon rannassa opettelin uimaan, osallistuin ensimmäisiin hiihtokilpailuihin jne. Jos joku tunnistaa paikan, niin hihkaiskaa :D.

Vielä ehditte osallistua Piian haasteeseen! Palaaminen sinne lapsuuden ja nuoruuden tunnelmiin on niin hauskaa. 

Mitä muistoja teillä on omasta pukeutumisesta menneiltä vuosikymmeniltä? Olitteko ns. muodin orjia vai oman tien kulkijoita? Mukavia kesäisiä päiviä!

ps. pikkuhiljaa koetan tavoittaa teidän muiden kuulumisia, ihania uusia juttuja näyttäisi tulleen paljon pienen taukoni aikana.