Virkattu pupu-unirätti vauvalle lahjaksi

On hetkiä jolloin yksi lähtee ja toinen syntyy. Siinä pienessä hetkessä, kun aika on lähteä ja toisen saapua, on käsinkoskeltava tunnelma. Ihmetys siitä, miten elämä aina jatkuu. Tulee uusi päivä. Aurinko nousee sittenkin. Syntyy uusi elämä; pienen ihmisen, jolla kaikki on vielä edessä. Koettavana ja nähtävänä. Pienin käsin etsii tiensä elämään, koskettaa ja katsoo. Oppii koko ajan uutta. Ei vielä osaa ajatella sitä hetkeä, kun elämä päättyy ja käden ote hellittää. Eikä tarvitse. Ja parempi niin.

Kevään myötä olemme saaneet ihailla uutta elämää, lähipiiriin on syntynyt vauvoja. Olemme myös hyvästelleet rakkaan, jonka elämän tie oli nyt kuljettu. Elämän monimuotoisuus, surun ja onnen yhtäaikaisuus, on ihmeellistä. Olen sen monta kertaa kokenut. Samaan aikaan, kun joku lähtee, syntyy joku uusi. Ehkä sen toisen oli annettava tilaa uudelle. Tai sitten se on vain sattumaa. Silti se aina pysäyttää, ja sitä jää pohtimaan. Kun toinen irroittaa, toinen tarttuu kiinni. Tulee osaksi tätä maailmaa ja etsii siitä oman paikkansa. 

Vauvalahjaksi virkkasin pienen unirätin, vauvan käsille sopivan kokoisen. Suloisen pupun pään ohjeen löysin Kauneimmat käsityöt lehdestä numerosta 2/2017. Lehdessä oli myös ohje rättiosaan, mutta tein tällä kertaa tällaisen mekkomaisen "musta tuntuu" ohjeella käyttäen viuhkoja, kiinteitä silmukoita ja pylväitä. Virkkasin pupulle myös pienen rusetin ja kädet kiinteillä silmukoilla. Käsiin on pienenkin vauvan helppo tarttua kiinni. Silmät ja nenä on kirjottu. Pupun pään ja kädet täytin vanulla.

Lankana käytin ihanan pehmeää Viking of Norwayn Bambino -lankaa (50% bambua, 50% puuvilla). Harmaa väri numerolla 413 ja vaaleanpunainen 465. Herttaiset värit, eiköstä vaan? Harmaata lankaa meni 50g ja vaaleanpunaista n. 30g. Näissä puuvilla/bambu langoissa on se hyvä puoli, että ne kestävät kuumempia pesulämpötiloja, mitä keinokuituiset. Ja vauvaperheessähän ei koskaan tiedä, mitä likaa leluihinkin ehtii tulla ;). 

Onneksi elämä tarjoaa ihania juttujakin! Surukin ajan kanssa helpottaa ja muuttaa muotoaan. Lempeämmäksi. Välillä on hyvä pysähtyä ja huomata se kaikki ihana ympärillään. Keväällä se on yleensä aina hieman helpompaa, kun luontokin herää elämään "uutta" elämää. Nautitaan näistä keväisistä päivistä, meilläkin aurinko vihdoin paistaa. Ehkä jo lumetkin alkavat sulaa pikkuhiljaa pois.

Minulla onkin seuraavassa postauksessa vuorossa kirjaesittely! Niitä en olekaan ennen tänne kirjoittanut, joten uutta on siis tiedossa :). Nähdään toivottavasti pian!

Käsityöt auttavat jaksamaan arjessa

Onni on pienissä hetkissä. Juuri niin. Niissä hetkissä, kun huomaa ettei siihen onneen tarvitse mitään suurta ja maata mullistavaa. Huomaa vain sen, että oma elämä on ihan hyvä. Ympärillä on rakkaat, ne, jotka tietävät minut sellaisena kuin olen. Ja silti, ja sen vuoksi, rakastavat.

Ne rakkaat, joiden kanssa istutaan sohvalla illalla. Ei ole kiire mihinkään. Pysähdytään hetkeksi ja kuunnellaan, mitä toisella on sanottavana. Sillä arjen kiireessä sen voi helposti unohtaa. Sen, että sillä rakkaalla on myös sanottavaa. Kokemuksia, tapahtumia, omassa elämässään tärkeitä. Pikaiset kuulumisen vaihdot, ja päivän tapahtumien kuuntelu kotitöiden lomassa, eivät ehkä anna sitä, mitä haluan antaa. Jakamatonta huomiotani. Että kuuntelen myös sydämelläni ja mielelläni, en vain korvillani.

Jotta voisin olla paremmin läsnä, tarvitsen myös hetken omaa aikaa. Sen pienen hetken, kun saan kasattua omat ajatukseni. Tehdä sitä, mistä nautin. Ottaa esille kirjontalangat, neulan, kirjontakehyksen. Istua hetken kuunnellen omaa sisäistä ääntäni. Nauttien siitä, että käteni tekevät uusia pistoja, uusia kuvioita. Etsien niistä voimaa arjen keskelle.

Tai sitten kaivaa käsityökorista neuleen. Tikuttaa menemään muutaman kierroksen. Jotta perheen ei tarvitsisi kulkea kylmin varpain. Eikä minunkaan. Nautin puikkojen kilkatuksesta samalla tietäen, että jokainen silmukka on matka. Matka siihen sisäiseen rauhaan, omaan itseeni, omiin ajatuksiini, omiin tunteisiin. Siihen kuka minä olen. Joskus unohdan myös itseni ja kaiken muun. Katoan hiljaiseen hetkeen, langan kulkuun kankaalla tai puikolla. Ei ole aikaa eikä paikkaa. Ei minuakaan. Olen lanka, neula, puikko, väri. Kuljen ylös ja alas, eteen ja taakse. Jättäen kuitenkin jäljen itsestäni. Muiston. Ehkä se viipyilee vielä vuosikymmenien päästä, nousee esiin jossakin, ja saa aikaan jotain liikahdusta katsojassaan.

Tarvitsen sen hetken vain. Sellaisen sopivan pituisen. Vaikka koko viikonlopun, jos olisi mahdollista. Mutta edes sen kymmenen minuuttia. Sitten minä taas jaksan. Jaksan kuunnella rakkaita. Olen siinä. Heitä ja itseäni varten.

Mitä sinä mietit tehdessäsi käsitöitä? Oletko koko ajan tietoisesti läsnä tekemisessä, vai harhailevatko ajatuksesi jossain muualla? Tuovatko käsityöt sinun arkeesi iloa?

Kooste Instagramissa julkaistuista kuvista. Keskeneräisistä käsitöistäni, joista osa on jo valmistunut tai osa odottaa valmistumista. Ihanat Isagerin langat on hankittu Kässäkerho Pompomista. Minun ja pojan villasukat on neulottu (joku muu tällä kertaa kuin minä), miehen tossut virkattu ja julkaistu blogissa kaksi vuotta sitten.

Ommellen iloa: mitä siitä syntyikään osa 1.

Ommellen iloa kampanja veti mukaansa. Sain ilon ja kunnian ommella vaatteita sekä tytölle että pojalle. Toiveissa oli mekko ja legginsit sekä pojalle huppari ja collegehousut. Pojan vaatteista postaus on tulossa hieman myöhemmin. Sain tytön itse piirtämän taidokkaan mallipiirroksen mekkoon, jonka pohjalta hieman soveltaen toteutin lopullisen mekon. Selvää tulevaisuuden vaatesuunnittelijan taitoa, niin upea piirros oli :). 

Kankaaksi tyttö valitsi kauniin herkän perhos- ja kukka-aiheisen kankaan. Lisäväriksi hän toivoi kaunista kauluskoristetta. Näiden elementtien ympärille tein mekkoon väriä tuomaan leimasimella perhosia helmaan liihottelemaan ja virkkasin vielä ruusuisen vyön. Helmaan ja hihansuihin lisäsin Eurokankaasta löytämääni pitsiä. Täysin kauluskoristeen kanssa samaa sävyä olevia pitsejä tai lankoja en löytänyt mistään, mutta ihan hyvin nämäkin sopivat kuitenkin kokonaisuuteen.

Legginseihin painoin lisäksi valkoisella perhosia. Toiseen lahkeeseen sivua pitkin ylöspäin useamman ja toiseen lahkeeseen muutamaan lahkeensuun lähelle. Lahkensuiden pitsit yhdistävät legginsit vielä mekkoon. 

Kaavan pohjana mekkoon käytin Ottobren 6/2013 26. Pumpkin pie mekkokaavaa, josta lyhensin hihoja 3/4 hihoiksi. Yläosan helmaosuutta lyhensin myös ja lisäsin mekon helman aika suorana kappaleena poimuttaen. Legginsien kaava Ottobre 6/2013 38. Thousand dots. Mekon kangas ja kauluskoriste Majapuulta, legginsien Eurokankaasta.

Vyön virkkasin musta tuntuu - ohjeella :). muoks. Kiinteät  silmukat Pylväät joustavat hyvin, joten vyö menee pidempään käytössä. Solmimisnauhat ovat ihan ketjusilmukoita. Ruusun virkkasin erikseen ja kiinnitin ompelemalla. Parasta oli nähdä ihastuttava kuva tytöstä mekko ja legginsit päällä sekä saada kiitosviesti perheeltä, taisin viestin perusteella saada tuotua edes hieman iloa lapsille :).

Pojan asusta ja muista mukana olleista taitavista ompelijoista tulee erikseen postaus viimeistään ensi viikon alussa. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Juhlan aika (mekko ja neuletakki)

Vuosien kuluessa ovat myös kevään ja kesän juhlat vähentyneet. Ystävät ja sukulaiset ovat jo menneet naimisiin, ylioppilaita tai valmistuneita ei vielä kovin montaa ole, koska lapset ovat sen verran pieniä. Sieltä ne kasvavat, uuden sukupolven juhlan aiheet. Meillä on viime vuosina ollut hiljaiseloa juhlasaralla. Syntymäpäiviä vietetään harvoin, lähinnä lasten. Pyöreät vuodet ohitetaan kahvitteluilla lähimpien kanssa. Muistan vielä lapsuuden ja nuoruuden kesät, kun joka viikonloppu oli vähintään yhdet häät, lakkiaisia kierrettiin useammat saman päivän aikana ja mukaan mahtui tottakai myös syntymäpäiviä sekä hautajaisia. Suuren suvun ja maalla asumisen etuja :). Sittemmin tahti rauhoittui yksiin-kaksiin häihin/kesä.

Yllätyin iloisesti, kun kevät toi mukanaan kutsun serkkuni tytön lakkiaisiin. Mukavaa päästä näkemään rakkaita ja ihania ihmisiä. Asunkaan kanssa ei tällä kertaa tullut suurta ongelmaa. Ompelin itselleni trikoisen tunikan/mekon pojan kevätjuhlaan, ajatuksella, että käyttöä löytyisi sitten arjesta juhlien jälkeen. Lakkiaisiin halusin kuitenkin asustaa tämän mekkosen hieman juhlavammaksi.

Eurokankaan palalaarista löytyi juuri mekon vaalean värin sävyistä kimaltavaa kangasta. Samaa sävyä kuin mieheltä saamissani helmikoruissa. Väljä ja helppo takkinen sai helmaan pidentyvät etukappaleet, koska kankaan reuna oli valmiiksi vino :). Leikkasin vain toisenkin reunan samanmalliseksi. Sen verran kiirettä oli ennen juhlia, että en huolitellut takkisen reunoja mitenkään. Rullapäärmeen säätämiseen en ehtinyt, joten sen vielä teen, jotta kangas ei lähde purkautumaan.

Ja olikin niin mukava juhlia kaunista ylioppilasta. Nauttia sukulaisten seurasta ja todella maistuvista herkuista! Lahjaksi veimme takuuvarman "kylmän" käteisen, tosin Kaikki paketissa blogin ohjeella sydämen muotoon taiteltuna. Kiva erilainen, persoonallisempi idea antaa raha lahjaksi. Korttiin virkkasin ruusun, molemmat lahjakuvat on tällä kertaa otettu kännykällä :).

Juhlitaanko teillä tänä kesänä paljon?

Tällä kertaa kuvat on hieman ylivalottuneita :D. Sain vihdoin asennettua kuvankäsittelyohjelman myös uudellekin läppärille ja vaatii vielä hieman opettelua, että käyttö alkaa sujua. Hyväntekeväisyys ompeluun on vierähtänyt aikaa, joten blogi on hieman hiljentynyt viime aikoina. Nyt on kuitenkin kuvattuna muutamia juttuja, joten eiköhän niitä tänne blogiin ala tipahdella hieman tiiviimpään tahtiin. Instagramin puolella (@namihan) voitte seurata käsitöitäni vähän nopeampaan tahtiin, blogiin tulee sitten kaikki aikanaan :).

Inspiroivaa viikkoa kaikille!

Molempien vaatteiden kaava oma

Mekon trikoo Majapuulta

Takin neulos Eurokankaasta

Yllättikö pääsiäinen? DIY vinkkejä nopeasti valmistuviin pääsiäisen koristeisiin

Text only in Finnish. Aikatyhjiö. Sellaisessa minä elän. Kuvittelen, että minulla on aikaa vaikka kuinka paljon. Ja sitten havahdun taas siihen, että hups se menikin jo. Aikatyhjiöni liittyy puhtaasti harrastamiseen. Säännöllisesti katson kyllä kalenteria ja tiedostan, että tietyt juhlapyhät ovat taas tulossa. Silti aloitan tekemään jotain ihan muuta ja huomaan aivan liian lähellä tulevaa tapahtumaa, että en ole vieläkään aloittanut niitä varsinaisia juttuja. Joulu on toki vahvasti aina mukana tässä. Samoin pääsiäinen. Joka vuosi suunnittelen, että ensi vuonna minä aloitan ajoissa. Ja joka vuosi havahdun liian myöhään siihen, etten ole aloittanut taaskaan niitä, mitä olin suunnitellut edellisenä vuonna. 

Tämäkään pääsiäinen ei tehnyt poikkeusta. Haahuilin omassa aikakuplassani. Kyllä tässä vielä ehtii! Sitten herään taas siihen aamuun, jolloin se iskee. Apua! Palmusunnuntai jo samalla viikolla. Poika haluaa virpomaan. Asu? Vitsat? Miten kodin koristelu? Sovittu koko viikolle menoja ja tapaamisia. Työt puskee kanssa päälle. Eikä. 

Onneksi kaupasta saa. Vaikka ei oikeasti haluaisi maksaa mistään, minkä voisi tehdä itsekin. Pojan kanssa neuvotellaan asusta, kerron ettei tänä vuonna tehdä uutta. Lupaan ostaa kaupasta valmiin noitahatun ja puen lapsen päälle oman mustan villatakin. Eihän sitä muuta tarvitakaan. Itse saa lapsi vitsansa koristella, ja ne on aika värikkäitä. Samalla väsään pari vitsaa sillä suunnitelmalla, mitä edellisenä vuonna olin ajatellut. Laitetaan ne kotia koristamaan. Munia oli nopea virkata (ohje virkattuihin muniin) ja lautasliinoista saa näppärästi kivoja kukkasia.

Kotiin nopsasti uusi kranssi edellisen rikkoutuneen tilalle. On se helppoa, kun valmiita kranssipohjia saa kaupasta. Tökkii vähän hyöheniä koristeeksi ja liimaa pari munaa.

Tuhraan tussien kanssa, onneksi olin sentään miehen pyytänyt ruuan laiton lomassa tyhjentämään kananmunia (herääkö minussa kuitenkin harrasteitakin organisoiva ihminen?). Narsissi sinne sekaan, pajunkissoja ja huovutusvillaa. Voiko asetelmien teko olla näin helppoa?

Rairuohot ja ohrat itävät nopeasti. Päälle vaan elmukelmua pienillä rei'illä varustettuna ja tadaa, pari päivää siihen meni. Munankuoret ruohoineen, narsissi ja huovutusvilla vaan ruukkuun. No niin, se on siinä.

Pääsiäiskortteja ei enää monikaan taida lähettää? Me olemme liittäneet kortit virpomavitsoihin, sillä poika käy virpomassa vain lähimmät. Tässäkin lähikauppamme pelasti. Kuvioteippiä, valmiit pupukuviot ja pari hyöhentä. Kortit ehtii vielä huomenna tiistaina 22.3 lähettää, jos se on jäänyt tekemättä.

Ja aikaa ei sitten mennytkään kovin kauaa. Viime vuonna tekemäni pompom-pupuset ovat jo nauttimassa ohrasta. Pöydälle heitän vielä aiempina vuosina tehtyjä pupuja (ohje nopeisiin pupuihin) ja nyt saa pääsiäinen tulla. Koristeista ei kyllä ehdi nauttia niin kauan mitä olisin halunnut, mutta onpahan edes jotain. Edellisien vuosien pääsiäisaskarteluihin ja puuhiin pääsette kurkkaamaan myös pääsiäinen tunnisteella.

Elätkö sinä omassa ihanassa aikakuplassa, jossa ehtii aina tehdä vaikka mitä superhyperhienoa hyvissä ajoin? Vaikka todellisuudessa havahtuu aina liian myöhään? Vai oletko sinä niitä ihmisiä, joilla on kaikki valmiina kuukautta ennen?

Ystävänpäivälahja / Valentine's Day gift DIY

Scroll down for English. Tämä on ystävälle! Ihmiselle, johon voi luottaa. Joka jaksaa kuunnella. Joka tietää, että ajattelen häntä, vaikka en soitakaan usein. Sillä elämä olisi aika köyhää ilman ystäviä. (tällä postauksella osallistun Viipula Vaapula Vot-blogin ihanaan ystävänpäivähaasteeseen, klikkaile tutkimusmatkalle Mandan taidokkaisiin käsitöihin ja katselemaan muiden haasteeseen osallistuvien töitä)

Niitä on itselläni vain muutama, mutta sitäkin rakkaampia. Tapaamme harvoin. Soitamme harvoin. Silti he ovat joka päivä ajatuksissani. Asuvat sydämessäni. Saavat oloni mukavaksi, kun vain ajattelen, miten he kuuntelevat tämänkin asiani. Luovat ympärilleen lämpöä ja rakkautta. Iloja ja suruja. Elettyä elämää. Kukaan heistä ei ole ylitse muiden. He ovat omia itseään ja siksi niin rakkaita.

Heistä yksi on tämä nainen. Ihminen, jonka tahdon voiman ja lempeyden yhdistelmää jaksan ihailla. Nainen, joka on rohkea ja samalla herkkä. Jaksaa antaa aikaansa lapsille ja eläimille. On rakastava äiti ja ihana ystävä. Ihminen, joka jaksaa kuunnella. Ja joka uskaltaa olla oma itsensä. Kaunis nainen, jonka sydän on suuri. (Varmasti kaikkia minun ystäviäni voisi kuvailla näillä sanoilla.)

Ystävyytemme alkoi hitaasti. Kumpikaan ei halunnut pakkopulla-ystävyyttä vain sen takia, että miehemme ovat parhaita ystäviä. Hieman varoen tutustuimme toisiimme, ehkä vähän kapinoidenkin miehien toiveita vastaan (tottakai he toivoivat, että me olisimme ystävystyneet heti). Ja minä ainakin huomasin ajan saatossa (luulen, että ystäväni myös), että meillä onkin paljon puhuttavaa. Paljon yhteistä, vaikka olemmekin niin erilaisia. On itketty suruja, naurettu, iloittu, purettu pahaa mieltä, ratkottu väärinkäsityksiä, halattu, juhlittu.

Ystäväni kanssa olemme myös käyneet kansalaisopiston kursseilla, Tilda villityksen ollessa suurimmillaan ompelimme pehmoja ja sisustustuotteita sekä kokeilimme neulahuovutusta. Hän on taitava punomaan pajuista ja risuista. Saimme häneltä ihanat pajutähdet eräänä jouluna, ne koristavat joka joulu kotiamme. Yhdessä aloitimme myös reilut kymmenen vuotta sitten neulomaan kaulahuiveja, omani on vieläkin vaiheessa :D. Toivottavasti ystävä on saanut huivinsa valmiiksi. Käsitöistä emme muuten loppujen lopuksi kovin paljoa juttele nähdessämme, sillä meillä on niin paljon kaikkea muutakin juteltavaa :).

Yleensä emme anna ystävänpäivänä lahjoja, mutta tänä vuonna teen poikkeuksen. Joskus on mukava muistaa ystäviä, edes pienesti. Virkatut mukin/lasinaluset Blend Bamboosta (ruskea) ja Novitan Bambu-langasta (valkoinen), ohjeen niihin löydät täältä. Lisäksi kestotiskirätti joustofroteesta. Tykkään itse käyttää näitä rättejä ja olen monet kerrat miettinyt, miten niistä saisi vielä kauniimpia. Jouluksi testasin kotiin muutaman rätin kanttinauhalla ja tykästyin. Paljon mukavampi ulkonäkö, mitä pelkällä saumuriompeleella.

Käsipyyhe/astiapyyhe/leivinliina/tassupyyhe, mihin tarkoitukseen nyt sitten päätyykään :). Ruskea pellava sai hennot perhoset leimasimella, jonka ostin aikoinaan Tiimarista. Samat perhoset seikkailevat myös lahjapussissa, johon aikoinani koneella kirjottu Ystävälle-teksti vihdoin pääsi. Lahjapussiin ompelin myös pitsiä koristeeksi. Ystäväni oli tehnyt poikamme joululahjaan niin kauniin lahjapussin pitseillä, että halusin minäkin tehdä vastaavan :).

Korttiin käytin jonkin askartelulehden (Ihana tai Taika) mukana tullutta koristepaperia, jossa lukee hyöhenen keveää oloa. Hyöheniä ja kirppikseltä löydetty perhoskoru vielä lisäksi. Herkkää.

Millaisia ystäviä teillä on? Jaatteko samat kiinnostuksen kohteet, vai onko teissä suuriakin eroja? Tarvitseeko ystävän olla samanlainen itsesi kanssa?

Lopuksi haluaisin vielä kiittää teitä ihania lukijoita ja kommentoijia, on ilahduttavaa saada teiltä viestejä. Lämpimästi tervetuloa myös uusille lukijoille, jättäkää rohkeasti kommenttia, niin osaan paremmin tulla vastavierailuille blogeihinne :). 

Short summary in English: I made gift for my lovely friend. Crocheted covers from Blend Bamboo (brown) and Novita Bambu (white). Brown linen towel with stamped butterflies. Dishcloth from terry with trim. All these in simple gift bag. Ystävälle is For my friend in English. Have a nice week!

Virkattu laukku ja muutama sananen pelosta (crocheted bag)

Maailmalla kuohuu ja tapahtuu. Uutisvirta on täynnä surullisia uutisia. Sitä välillä kuvittelee elävänsä lintukodossa, pienessä omassa turvallisessa maassa. Tänne ei maailman pahuus yllä. Vai yltääkö sittenkin? 

Oikeasti en ole koskaan pelännyt kovin paljoa maailmalla tapahtuneiden juttujen vuoksi. Eurooppa on ollut kohtuullisen rauhallista aluetta. Viime aikaiset tapahtumat saivat ensimmäistä kertaa kunnolla minutkin miettimään. Mies on käytännöllisesti katsoen tämän syksyn ollut viikot ulkomailla. Euroopassa. Juuri niissä maissa, joissa tällä hetkellä pyydetään olemaan varovaisia. Kiertänyt suuria tapahtumia, joista tällä hetkellä varoitetaan uutisissa. Nyt sillä joka iltaisella puhelinsoitolla on suurempi merkitys. Sitä odottaa kellon kanssa ja huolestuu, jos mitään ei kuulu.

Asumme rauhallisella alueella, tänne ei yleensä eksy ketään ohikulkijoita. Varoitukset lähialueilla kiertävistä ryöstäjistä eivät juuri koskettaneet. Tänne ei ihan helpolla löydä, eikä taloja juuri näy isolle tielle. Sitten alkoi liikenne lisääntyä, outoja autoja vailla päämäärää (umpitie ja vähän asukkaita). Myönnän, että entistä tarkemmin tarkistan ovia. Yöllä säpsähtää pienimpäänkin ääneen ja jää kuulostelemaan, mistä se kuului.

Pelolle ei pitäisi antaa valtaa. Se rusentaa, vie voimia ja stressaa. Ja mitä siitä hyötyy? Ehkä sen, että on valppaampi? Tarvitseeko ihmisen elää jatkuvassa pelossa, valmiina kaikkeen mahdolliseen? Löytyisikö sisälle rauha ja onni? Tällä hetkellä kaikki on ihan hyvin. Tällä hetkellä olemme koko perhe olemassa, saamme viettää aikaa yhdessä ja elää elämäämme.

Älä elämää pelkää

Älä elämää pelkää, 

älä sen kauneutta kiellä. 

Suo sen tupaasi tulla 

tai jos liettä ei sulla, 

sitä vastaan käy tiellä,

älä käännä sille selkää. 

Älä haudoille elämää lymyyn kulje: 

Ei kuolema sinulta oveaan sulje.

Kuin lintu lennä, 

älä viipyen menneen rauniolla

nykyhetkeä häädä. 

Suo jääneen jäädä, 

suo olleen haudassa olla,

tulevaa koe vastaan mennä. 

Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin: 

On kuoleman portti aina avoin.

Älä koskaan sano:

"Tämä on iäti minun."

Elon maljasta juovu,

taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.

On maailman rikkaus sinun,

kun mitään et omakses ano. 

Elä pelotta varassa yhden kortin: 

Näet aina avoinna kuoleman portin.

Kaarlo Sarkia

Kaarlo Sarkian runon tapasin ensimmäistä kertaa konfirmaatio-päivänäni. Kummini sen minulle oli kirjoittanut ohjenuoraksi tulevaan elämään. Se kosketti silloin ja koskettaa vieläkin. Älä elämää pelkää, siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

Tämän laukun virkkasin pari vuotta sitten. Halusin kokeilla siksak-kuviota johonkin ja virkkasin sen kummemmin miettimättä, mitä tästä valmistuu. Langat loppui, virkkaus oli valmis. Ja se jäi pyörimään ja etsimään omaa suuntaansa tuotteena. Vihdoinkin ennen Tampereen messu-reissua (kiitokset mukavasta päivästä ihanat VillaPipo, Helmoja ja Hepeneitä, Pizzicato sekä lukuisat muut mahtavat blogikaverit) sain virkkauksestani inspiraation. Tarvitsin pienehköä olan yli tulevaa laukkua, helpoin kantaa mukanaan. Vuoritin laukun puuvillalla. Hihnoiksi ompelin nahasta pitkät nauhat, jotka letitin ja kiinnitin käsin ompelemalla laukkuun.

Lanka/Yarn Novita Kelo koukku/hook 10
Kangas/Fabric Kangas ja Sisustus In
Nahka/Leather vanhasta nahkatakista/from old leather jacket
Napit/Buttons Mummon vanhasta takista/from my granny's old jacket

Huomenna alkaakin joulukuu! Ja samalla alkaa myös Onni-blogien joulukalenteri (tästä linkistä pääset kalenteri-sivulle, johon ilmestyy uusimman luukun linkki. Löydät kalenterin myös blogini sivupalkista joulukuun ajan). Joka päivä jouluaattoon saakka joku Onni-blogisteista julkaisee jouluun liittyvän postauksen. Torstaina 3.12 on minun vuoroni, joten pysykäähän linjoilla :). Inspiroivaa, rauhallista ja ennen kaikkea pelotonta viikkoa teille!

Short summary in English: This crocheted bag is small enough for the most essential things. My wallet, cellphone, keys and lipstick fits there and some room is still left. I sewed three leather straps and plaited them together. Strap is attached in to bag with hand stitches. And I just love this bag <3! Have a nice week!