maanantai 30. marraskuuta 2015

Virkattu laukku ja muutama sananen pelosta (crocheted bag)


Maailmalla kuohuu ja tapahtuu. Uutisvirta on täynnä surullisia uutisia. Sitä välillä kuvittelee elävänsä lintukodossa, pienessä omassa turvallisessa maassa. Tänne ei maailman pahuus yllä. Vai yltääkö sittenkin? 



Oikeasti en ole koskaan pelännyt kovin paljoa maailmalla tapahtuneiden juttujen vuoksi. Eurooppa on ollut kohtuullisen rauhallista aluetta. Viime aikaiset tapahtumat saivat ensimmäistä kertaa kunnolla minutkin miettimään. Mies on käytännöllisesti katsoen tämän syksyn ollut viikot ulkomailla. Euroopassa. Juuri niissä maissa, joissa tällä hetkellä pyydetään olemaan varovaisia. Kiertänyt suuria tapahtumia, joista tällä hetkellä varoitetaan uutisissa. Nyt sillä joka iltaisella puhelinsoitolla on suurempi merkitys. Sitä odottaa kellon kanssa ja huolestuu, jos mitään ei kuulu.




Asumme rauhallisella alueella, tänne ei yleensä eksy ketään ohikulkijoita. Varoitukset lähialueilla kiertävistä ryöstäjistä eivät juuri koskettaneet. Tänne ei ihan helpolla löydä, eikä taloja juuri näy isolle tielle. Sitten alkoi liikenne lisääntyä, outoja autoja vailla päämäärää (umpitie ja vähän asukkaita). Myönnän, että entistä tarkemmin tarkistan ovia. Yöllä säpsähtää pienimpäänkin ääneen ja jää kuulostelemaan, mistä se kuului.




Pelolle ei pitäisi antaa valtaa. Se rusentaa, vie voimia ja stressaa. Ja mitä siitä hyötyy? Ehkä sen, että on valppaampi? Tarvitseeko ihmisen elää jatkuvassa pelossa, valmiina kaikkeen mahdolliseen? Löytyisikö sisälle rauha ja onni? Tällä hetkellä kaikki on ihan hyvin. Tällä hetkellä olemme koko perhe olemassa, saamme viettää aikaa yhdessä ja elää elämäämme.


Älä elämää pelkää

Älä elämää pelkää, 
älä sen kauneutta kiellä. 
Suo sen tupaasi tulla 

tai jos liettä ei sulla, 
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää. 
Älä haudoille elämää lymyyn kulje: 
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.


Kuin lintu lennä, 
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä. 
Suo jääneen jäädä, 
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä. 
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin: 
On kuoleman portti aina avoin.


Älä koskaan sano:
"Tämä on iäti minun."
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano. 
Elä pelotta varassa yhden kortin: 

Näet aina avoinna kuoleman portin.
Kaarlo Sarkia


Kaarlo Sarkian runon tapasin ensimmäistä kertaa konfirmaatio-päivänäni. Kummini sen minulle oli kirjoittanut ohjenuoraksi tulevaan elämään. Se kosketti silloin ja koskettaa vieläkin. Älä elämää pelkää, siitä on hyvä lähteä liikkeelle.



Tämän laukun virkkasin pari vuotta sitten. Halusin kokeilla siksak-kuviota johonkin ja virkkasin sen kummemmin miettimättä, mitä tästä valmistuu. Langat loppui, virkkaus oli valmis. Ja se jäi pyörimään ja etsimään omaa suuntaansa tuotteena. Vihdoinkin ennen Tampereen messu-reissua (kiitokset mukavasta päivästä ihanat VillaPipo, Helmoja ja Hepeneitä, Pizzicato sekä lukuisat muut mahtavat blogikaverit) sain virkkauksestani inspiraation. Tarvitsin pienehköä olan yli tulevaa laukkua, helpoin kantaa mukanaan. Vuoritin laukun puuvillalla. Hihnoiksi ompelin nahasta pitkät nauhat, jotka letitin ja kiinnitin käsin ompelemalla laukkuun.


Lanka/Yarn Novita Kelo koukku/hook 10
Kangas/Fabric Kangas ja Sisustus In
Nahka/Leather vanhasta nahkatakista/from old leather jacket
Napit/Buttons Mummon vanhasta takista/from my granny's old jacket



Huomenna alkaakin joulukuu! Ja samalla alkaa myös Onni-blogien joulukalenteri (tästä linkistä pääset kalenteri-sivulle, johon ilmestyy uusimman luukun linkki. Löydät kalenterin myös blogini sivupalkista joulukuun ajan). Joka päivä jouluaattoon saakka joku Onni-blogisteista julkaisee jouluun liittyvän postauksen. Torstaina 3.12 on minun vuoroni, joten pysykäähän linjoilla :). Inspiroivaa, rauhallista ja ennen kaikkea pelotonta viikkoa teille!



Short summary in English: This crocheted bag is small enough for the most essential things. My wallet, cellphone, keys and lipstick fits there and some room is still left. I sewed three leather straps and plaited them together. Strap is attached in to bag with hand stitches. And I just love this bag <3! Have a nice week!


24 kommenttia:

  1. Minunkin pitäisi joskus kokeilla tuota siksak-virkkausta. En ole koskaan kokeillut.

    Tuosta pelosta pari sanaa. Minusta tieto lisää tällä hetkellä älyttömästi tuskaa. Jos seuraa uutisia monta kertaa päivässä, pelko saa helposti vallan. Toki on hyvä tietää, mitä maailmalla tapahtuu, mutta itse ajattelen, että kun asun täällä älyttömän syrjässä, melkein "tiettömän taipaleen takana", niin ne pelottavat asiat tuntuvat oikeasti olevan aika kaukana. Olen sanonut Miehellenikin, että en halua, että sota ja hyökkäykset tulevat kotiimme ja olohuoneeseemme joka ilta. Uutiset voi katsoa sitten, kun lapset ovat nukkumassa. Ja Pikku Akka kans. Haluan vaalia turvallisuuden tunnetta. Se tunne on yksi tärkeimmistä. Turvallista Joulun odotusta meidän molempien koteihin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Pikku Akka! Turvallisuuden tunnetta tulee vaalia, pelko on siitä kurja tunne, että se tarttuu helposti. Minäkään en juuri katso uutisia, enkä ole nähnyt tarpeelliseksi että poika niitä katsoo. Toki maailman tapahtumilta ei voi välttyä, eikä se ole tarkoituskaan. Haluan itse määrittää, minkä verran tiedän ja mitä lapsi tietää niistä. Minulle riittää, että tiedän pääpiirteissään uutiset, yksityiskohdilla mällääminen ja niiden tutkiminen eivät luonteelleni sovi. Uutisista ahdistuminen ei auta ketään, on parempi, että voin tuntea turvallisuutta ja jakaa sitä lapselle.

      Poista
  2. Aivan mielettömän kaunis laukku.

    Itse en tunne olevani turvassa missään muualla kuin Kazimierzissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkin paikat luovat turvallisuuden tunnetta. Minulle on oma koti ollut tähän asti se turvasatama. Vanhempieni koti on toinen ja samoin enoni koti, entinen mummolani. Kiitos Nelli!

      Poista
  3. Kiva ja rento laukku, sinne mahtuu sopivasti kaikki tarpeellinen. Vuorikin on nättiä kangasta.
    Kyllä maailman tapahtumat mietityttää. Voi kun saisimme olla täällä rauhassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivon minäkin! Kiitoksia Saija!

      Poista
  4. Levottomaksi on tosiaan maailma mennyt ihan pienellä ajalla (tai sanotaanko, että levottomuus koskettaa nyt meitäkin jollakin tapaa, ainahan levotonta on valitettavasti jossakin päin maailmaa). Kyllä sitä miettii lastenkin kannalta ja yrittää heitä suojella uutisilta. Itse olen sellainen, että huolestun hyvin herkästi, jos annan sille tunteelle vaan vallan ja nuo sinun tunteet tärkeistä puhelinsoitoista ovat kovin tuttuja.

    Laukkua sainkin jo ihastella messupäivänä :). Onpa kiva myös lukea ja katsella, mitä olet tehnyt joulukalenteriin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Krista! Kun pitää itsensä kiireisenä, ei ehdi niin paljoa murehtimaan :). Helposti ne ajatukset alkavat pyöriä, jos niille antaa liikaa valtaa. Onneksi on keinoja siihen, että saa ajatukset muualle. Käsityöt ovat siinä kyllä iso apu :D. Ja lapset ❤

      Poista
  5. Kiva laukku, tuollaiset pikkuruiset ovat ihan parhaita. Hyvä postaus pelosta, jolle en juurikaan itse anna valtaa, mutta huoli hiipii ajatellessa lapsia ja lapsenlapsia- millaisen maapallon heille jätämme? Toivottavasti esim. Ranskan ilmastokokouksessa tehdään viisaita sopimuksia. Nämä idea joulkalenterit on ihan huippukivoja <3 Joulumieltä ja rauhaa kaikille !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsen myötä asioita ajattelee hieman eri tavalla. Toivottavasti he saavat terveen ja turvallisen maailman meiltä aikuisilta ❤ . Kiitoksia Milmajohanna!

      Poista
  6. Hyvältä näyttää laukku niin kuvissa kuin livenäkin :) Kovin huolestuttavaa on tosiaan meno maailmalla ja täällä Suomessakin. Asian kanssa on vain yritettävä elää ja niin kuin sanoit, ei pelkokaan auta tai muuta mitään.

    Ihanaa, että joulukuu vihdoin alkoi ja pääsee ihastelemaan niin monia upeita joulukalentereita :) Tulen kurkkaamaan sinun kolmannen päivän luukkusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Pizzicato! Asioita on turha liikaa murehtia, se tosiaan vie vain voimia. Joulu onneksi tuo mukanaan aina myös paljon iloa ja valoa sydämiin. Kun sen vaan löytäisi aina sinne ❤ . Tervetuloa huomenna kurkkaamaan :).

      Poista
  7. Kyllä maailma.on hulluksi mennyt. Mun ei tule mitenkään aktiivisesti seurattua maailman tapahtumia, vaikka enemmänkin voisi. Ei nykyään kokonaan pimennossa voi kuitenkaan elää, mutta niin se on että tieto lisää tuskaa. Kauniin laukun olet tehnyt, siksak kuvio on nätti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan tiedolta voi nykyään välttyä, mutta onneksi sitä voi itse säännöstellä minkä verran siihen paneutuu. Kiitoksia Raisa!

      Poista
  8. Ihana laukku, kertakaikkisen kaunis ja tyylikäs! Tykkään kovasti. Varmastikaan et ole ainoa, joka noita samantyyppisiä ajatuksia on pyöritellyt. Maailma on kyllä kovin kiikkerässä tilassa tällä hetkellä ja nuo aiemmin kaukaisilta tuntuneet asiat ovat nyt ihan erilailla lähellä. Meilläkin on tässä ihan suht lähietäisyydellä yksi vastaanottokeskus. Itselläkin on noita pelon tunteita välillä tullut. Etenkin kun aika tiuhaan tuntuu tuossa vieressä, Santahaminassa tykit pauhuavan. Siitä tulee vielä jotenkin aika konkreettisesti sellainen uhkaava tunnelma. Koitan kuitenkin pysytellä irti pelosta. Se kun ei kuitenkaan auta mitään. Minusta on tärkeää tietää, missä maailma menee, mutta pelottavilla ja uhkaavilla asioilla mässäily tai niissä vellominen ei sekään ole sitten enää oikein hyväksi. Sellainen keskitie siinäkin asiassa on paikallaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskitie, se on kaikkein paras :). Täälläkin suunnalla kyllä huomaa maailman epävakauden, mutta silloin on tärkeää keskittyä niihin hyviin asioihin ja tehdä sen minkä voi. Kaikkia maailman suruja ei saa pois omalla murehtimisella, päinvastoin. Kiitoksia Sanna!

      Poista
  9. Söpö laukku! Olen ihaillut ennenkin noita siksak-kuviollisia virkkauksia. Pitäisi joskus kokeilla sitä itsekin.

    Kyllähän tämä maailmantilanne saa miettimään enemmän turvallisuutta. Omassa kodissa tunnen turvallisuutta, mutta osaan myös lietsoa itseni vainoharhaiseksi ja pelokkaaksi. Ilman mitään todellista syytä. Laste puolesta pelkäisin varmasti enemmän, elleivät he olisi enää näin pieniä, että kulkevat äidin mukana joka paikkaan. Menetyksenpelko on itselläni suurin pelko, mutta en anna sille ajatukselle valtaa. Samalla tavalla se on varmasti monella muullakin. Ensimmäistä kertaa oman elämäni aikana olen tässä viime aikoina miettinyt sodan mahdollisuutta Suomessa. Vaikka pyrin olemaan sitäkin miettimättä, niin eihän sitä ajatusta pysty välttämään, kun päivittäin lukee uutisista maailman tapahtumia. Tieto lisää pelkoa, mutta toisaalta myös osaa varautua asioihin paremmin ja olla joissain asioissa itsekin varovaisempi. Meillä päin esim. pysäytettiin juuri auto pimeällä keskelle tietä seisomalla autotiellä ja sen jälkeen yritetty päästä autoon sisään useamman miehen voimin. Ei päässeet, koska naisautoilijan ovet olivat ajaessa lukossa. Tämän jälkeen olen taas itsekin ollut tarkempi ovien lukitsemisen kanssa. Kotona meillä onkin aina olleet ovet lukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 9-10! Ajat muuttuvat aika paljon. Lapsena ollessani ovet eivät koskaan olleet kotona lukossa. No ehkä sitten, jos lähdettiin jonnekin matkalle. Nyt ei tulisi mielenkään jättää ovea lukitsematta, edes kotona ollessa. Kyllähän se tuntuu kurjalle, ettei missään voi täysin tuntea olevansa turvassa. Sillä siihen yrittää panostaa, ettei liikaa miettisi asioita. Toki perusasiat kun pitää kunnossa, niin sillä pitäisi pärjätä. Ovet lukittuina ja puhelimen kunnossa.

      Onneksi meillä autossa ovet menevät automaattisesti lukkoon. Pelasti minutkin kerran. Olin kaupan parkkipaikalla, hiljainen hetki, ei paljon muita autoja. Englantia puhuva mies keksi peitetarinan, että on menossa lentokentälle ja haluaa myydä ostamansa veitsen, koska ei voi sitä ottaa koneeseen mukaan. Hälytyskellot soivat päässä jo heti, ulkomaan rekkareilla varustettu auto ja muka kentälle menossa. Tiesin ettei siihen aikaan meidän kentältä edes lähde lentoja, myöhään illalla seuraava. Pienestä ikkunan raosta kieltäydyin. Mies aloitti uhkaavan käyttäytymisen, repi ovea auki, pui nyrkkiä jnejne. Poliisit eivät ehtineet paikalle, koska mies onneksi lähti, kun ei saanut ovea auki. Kieltämättä sydän pamppaili aika pitkään ja joka kerran saman maan rekkareilla varustettu auto saa olon varovaiseksi. Toivottavasti osaisin kaikesta huolimatta luoda omalle lapsen turvallisen olon, koska pelon kanssa eläminen on nin syövyttävää.

      Poista
    2. Niinpä :(. Kyllä sitä haluaisi kaupassa ihan rauhassa käydä. Tosin en enää edes mieti asiaa, joskus jos ulkomaalaisia autoja on samaan aikaan olen varovaisempi. Mutta ei täällä nyt niin usein niitä näy :).

      Poista
  10. Mihinkä tämä maailma on oikein menossa..miksi kaikki ei vain voisi elää sulassa sovussa keskenään? Kyllähän tässä on väkisinkin alkanut ajattelemaan enemmän turvallisuus asioita, ennen kaikkea lasten vuoksi. Monesti olen televisiostakin vaihtanut kanavaa tai laittanut kiinni, kun tuutin täydeltä tulee sota ja rikos juttuja, ettei lapset niitä näkisi, koska ovat niin pieniä. Täytyy vain keskittyä tähän hetkeen ja olla onnellinen, että perheessä asiat hyvin:) ihanaa joulun odotusta Hanna<3 kaunis laukku, messuilla sitä ihastelinkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä hetkessä eläminen on tärkeää, hyvä kun muistutit siitä! Minä en itsekään nykyään enää tykkää katsoa kovin sotaisia leffoja, saati uutisia. Luen mieluummin annostellusti netistä. Mutta nyt on kaikki hyvin, ja ihana joulu tulee. Mukavaa joulun odotusta sinullekin ja kiitos kommentista Villa Pipo <3!

      Poista
  11. Tyylikäs laukku! Hyvä ja ajankohtainen kirjoitus. Maailman tilanne varmasti huolestuttaa monia. Minä tietoisesti välttelen uutisten lukemista, olen vältellyt jo kauan. Yritän murehtia vain asioita joihin voin vaikuttaa. Samoin kuin Villa Pipo, pyrin keskittymään tähän hetkeen kun kaikki on hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Unelmallinen! Onneksi on asioita, joihin voi vaikuttaa. Mutta murehtiminen on sellainen, joka ei tunnu auttavan yhtään. Lähinnä tulee paha olo. Minä olen yrittänyt tehdä sen minkä voin asioille, joille jotain voin ja jättää murehtimisen kokonaan (helpommin sanottu kuin tehty).

      Poista

Pieni kommentti sinulta, iso ilo minulle :).