DIY lahjakassit / gift bags

Scroll down for English. Hommahuoneen helmikuun haaste (<- klik) on pastelli-värit. Valkoisella taitetut sävyt ovat toki kauniita, niitä on joskus löytynyt hieman omastakin vaatekaapistani. Ja olettehan te nähneet jo minun ompeluhuoneeni herkät värit (<-klik). Mutta aika vähän näitä sävyjä enää vaatekaappiini olen laittamassa. Sisustuksessa pieninä annoksina pidän näistä sävyistä paljonkin, keväisin vaihdan aina keittiön verhon sekä kaitaliinan että sohvalle tyynyn päälliset hempeän pastellisiksi.

Kevään tullessa on aina myös joitain juhlia, tai ainakin kyläilyjä. Tein tällä kertaa muutaman erilaisen lahjapussin/kassin. Näihin on mukava sujauttaa vieminen tai lahja. Ja kankaiset pussit kestävät todennäköisesti tavallisia lahjakasseja pidempään.

Kankaat on ostettu Eurokankaasta, tosin vuosia sitten. Keskikokoisten pussien ohjeen löysin netistä (<- klik). Muut tein sitten soveltaen kaikkea omaa. Näitä olisi kiva tehdä vielä lisääkin eri kankaista. Ja niitähän tietenkin löytyy kaapeista. 

Kaikki pussit on vuoritettu. Vaaleanpunaisessa pienessä pussissa kiinnityksenä on perhosnappi, johon satiininauha sidotaan. Turkoosiin pussiin ompelin kaksi napinläpeä, joiden läpi nauhan voi pujottaa ja solmia.

Kahvoilla varustettuun kassiin sujahtaa vaikka villasukat lahjaksi. Kuvan villasukkia neuloin tällä viikolla. Pastellisia sävyjä niissäkin, mutta vielä toinen on vaiheessa.

Suurin lahjapussi sai kiinnittämiseen perhosen, jonka takana on hakaneula. Perhosen vartalon taivutin rautalangasta. Vanhoista halpishelmistä tuntosarviin pallurat.

Perinteinen lomaviikko Levillä on takana. Instagramin seuraajat huomasivatkin varmaan pojalle neulomani pipon. Se syntyi menomatkalla ja tulomatkalla neuloin noita täällä vilahtaneita villasukkia. Muuten pidin lomaa aika tavalla sekä somesta että käsitöistä. Hiihdimme paljon ja kylpylässä toki tuli myös käytyä. Parasta oli perheen kanssa vietetty yhteinen aika. Varsinainen hiihtoloma alkaa vasta ensi viikon jälkeen, ja sitä vietämme pojan kanssa kahdestaan. Miten teillä on hiihtolomia vietetty, pidättekö lomaa käsitöistä? Osalla ne varmasti on vielä edessäpäin. Leppoisaa lauantai-iltaa!

In English: Spring is coming. And there's always Mothers Day and other celebrations in spring and summer. So I sewed some gift bags from cotton. This beautiful rose fabric is from Eurokangas. Butterfly button and satin ribbon for fastening the bag. Satin ribbon and buttonholes in turquoise one. Big gift bag got butterfly with safety pin. Body is made from wire.

I had holiday this week, and I only knitted one beanie and woolen socks. Not much :). But I had most wonderful time with my husband and son. Skiing and swimming in Levi. In Finland we have one week skiing holiday from schools in winter. There's only one week to that holiday. So only one week working between holidays :D. Have a nice weekend!

Ompeluhuoneeni (My sewing room)

Olen oikein onnellisessa asemassa. Minulla on oma huone, johon voi jättää ompelunsa tai muut käsityönsä keskeneräisinä odottamaan. Lapsena haaveilin prinsessa-huoneesta, katos-sänkyineen. Sänkyä katoksella ja ihanilla verhoilla en sentään toteuttanut ompeluhuoneeseen, mutta aikalainen prinsessahuone tästä tuli.

Kahdeksan vuotta sitten muutimme tähän itse rakennettuun taloomme. Silloin ompeluhuoneeni tuntui hulvattoman suurelta ja säilytystilaa oli enemmän kuin riittävästi (3kpl 60cm leveitä kaappeja, joista yksi tangollinen). Ompelukone ja saumurikin mahtuivat kaappiin säilytykseen. Tarvitsin vain yhden pöydän. (yllä olevat kuvat on otettu kahdeksan vuotta sitten joulun aikaan, joten laatu on sen mukainen).

Kahdeksan vuotta hamsterointia ja sukulaisilta saatuja lahjoituksia. Uusia käsityökursseja joissa oppi uusia juttuja ja tottakai niihin piti myös tarvikkeita hankkia. Kirjoja, käsityölehtiä, kaavoja, kansioita, kankaita, nappeja, helmiä, rautalankoja, huovutusvillaa, maton kuteita, lankoja, nauhoja, kaikkea pientarviketta ompeluun jne.jne.. Karmivaa. Kaapit pursusivat, ompelukonetta ei ollut toivoakaan saada enää sinne takaisin. Pöytätila loppui aina kesken, kun toisessa päässä oli jokin keskeneräinen projekti.

Ensimmäisenä hankin Jyskistä lipaston, siellä majailee nauhani, kuvioleikkurit, leimasimet, liimat, teipit, askartelutarvikkeita. Seuraavaksi muutin tangollisen kaapin hyllylliseksi (itseasiassa kaikissa kaapeissa on nyt Ikeasta hankitut ulosvedettävät korit). Mies teki lisää hyllyjä seinille, jotta saan käden ulottuville eniten tarvitsemani tarvikkeet. Vuosien saatossa säilytystilan tarve taas kasvoi, joten Ikeasta hankin kaksi kaappia. 

Mies teki minulle koko seinän mittaisen pöytälevyn viime vuonna ja ompelukoneelle oman pöydän (jonka jalat ovat menossa lyhennykseen). Lisäksi sain häneltä joululahjaksi lankatelineen, jonka hän teki. Onnea on puutyötaitoinen mies! Pöydän alla olevat laatikot ovat myös hänen käsialaansa. Ne olivat alkujaan edellisessä asunnossa eteisessä istuinjakkaroina sekä säilytyslaatikkoina (kansi avautuu). Siellä säilön huovutusvillat sekä täyttö- että levyvanut.

Siivoan kaapit kunnolla n. 2krt vuodessa ja aina lähtee isot läjät tavaraa kierrätykseen tai suoraan roskiin. Ja jostain ihmeestä niitä tulee aina lisää. Tunnustan etten ole niitä ihmisiä, jotka osaavat ostaa kankaita vain ja ainoastaan tarpeeseen. En voi vaan kävellä kirppiksellä edullisen kangaslöydön ohi, jos kyseinen kangas vaikuttaa käyttökelpoiselta. Aina on mielessä jokin projekti, johon voin tämänkin kankaan käyttää.

Kaappien päälle on toki myös laitettu tavaraa. Ikean säilytyslaatikot ovat ompelun pientarvikkeille oivia paikkoja, tällä hetkellä niissä on myös saumurilangat, jotka odottavat uutta telinettä itselleen. Koreista löytyy lankoja, matonkuteita, pahveja.

Huoneeseen olen jemmaillut rakkaimmat lapsuusajan muistoni sekä muutamia muistoja muuten vuosien varrelta. Ensimmäisiä pieniä vaatteita (äidin ja tädin tekemiä), leluja, kortteja. Ukin tekemän nuken kehdon, kummitytön ompeleman ketun, vanhoja (ja uudempia) rasioita, lasipurkkeja joissa oli ukkini partavaahtoa ja enojeni hiusvahaa, mummolta perittyjä vanhoja lankarullia, jotka toimivat somisteena (eihän niitä raaski käyttää).

Tuolin näittekin jo aiemmin pojan vaate-postauksen (<-klik) yhteydessä, mutta tässä se on ennen kuvanakin (ensimmäinen kuva veljeni luota). Päällystin istuinosan uudelleen ja käsittelin puuosat. Niin ihana kuin tämä ukkini tuoli onkin, niin ompeluhuoneeseen on hankintalistalla uusi pyörällinen tuoli. Helpottaa siirtymistä ompelukoneelta saumurille ja pöydän toiseen päähään.

Itseasiassa huone on vieläkin keskeneräinen, hankin sinne uusia laatikoita ja yhtenäistän ilmettä pikkuhiljaa. Innostuin kuitenkin kuvaamaan sen, kun huomasin Majapuun facebook-sivulla arvonnan, jossa voi voittaa 50€ lahjakortin julkaisemalla kuvan ompeluhuoneestaan tai -tilasta, jossa ompelee. Käykää ihmeessä osallistumassa kisaan (perjantaihin 17.7 saakka on vielä aikaa osallistua) ja inspiroitumassa sekä tykkäämässä ihanista kuvista!

Millaisissa tiloissa te ompelette? Mikä teille on tärkeää ompelu/käsityöhuoneen toimivuuden kannalta? Mukavaa alkanutta viikkoa ja innostavia hetkiä!

Tonttuheviä ja ompelun ihanuutta

”kun pukki on poissa, niin tontut bailaa” Tätä laulua olemme saaneet kuunnella marraskuusta saakka. Silloin meillä on lupa ottaa joululevyt esille, ja poika laittaa ensimmäisenä Hevisauruksen Räyhällistä Joulua – levyn.

Tämä tonttu taitaa olla tutkimusmatkoilla, katselemassa miten kiltteinä lapset ovat olleet, eikä vielä bailaamassa. Laulussakin tonttujen bileet alkavat vasta, kun pukki lähtee aaton lahjakierrokselle. Mitenkähän kovat bileet tällä tontulla mahtaa olla tiedossa aattoiltana?

Tonttuhattu oli ajankohtainen saada, entinen oli tietenkin liian pieni ja ensimmäiset pikkujoulut häämöttelevät ovella. Aluksi suunnittelin tekeväni vihreän hevihatun, mutta tarpeeksi ohutta kangasta ei kaapeista löytynyt. Ajatuksena mahdollisimman ohut kangas tuntui parhaalle, tonttuhattua tulee eniten käytettyä sisällä. Kaapista löytyi mummoni vanha trikoomekko! Onneksi se oli edes punainen. Ikean huovasta leikkasin kolmiorivin, täytyyhän joulussakin jotain dinoihin ja hevisauruksiin viittaavaa olla (jos pojalta kysytään). Sisälle aivan hatun kärkeen kiinnitin kulkusen. Mieleinen, kovin mieleinen oli  tontulle tämä hattu. (Mummon trikoomekko päätyi myös kuvaustilanteeseen päälle. Jos vuorokauteen saa lisää tunteja, muokkaan siitä itselleni joulumekon)

Ja asiasta kukkaruukkuun, tonttuilun lomassa, voi mitä ihanuutta tänään tapahtuikaan! Hurruuttelin ensimmäistä kertaa uudella Berninallani (aurora 450). Mikä unelma! Vielä kaikki vaiheet vievät aikaa, kun käyttö ei ole automaattista ja tule selkärangasta, kuten vanhalla koneella ommeltaessa. Mutta kyllä me vielä hyviksi kavereiksi tulemme, kunhan vähän tutustutaan! Vielä ei blogiin asti ole valmista esitellä, mutta luvataan luvataan!

Mutkia oli käyttöönotossa vähän matkassa, koneen sain tismalleen sovitusti, mutta reissussa ollessa en voinut sitä tietenkään tutkia. Apua, kotona huomasin että ohjekirja puuttuu! Piipahdin heti Kone-Minnassa, josta koneeni ostin, ja sovimme, että maahantuoja postittaa sen minulle suoraan kotiin. Tämän viikon odottelin, enemmän ja vähemmän kärsivällisesti, mutta ei Posti-Pate tuonut sitä. Itsenäisyyspäivänä ehdin vasta laitella sähköpostia, ja mitä tekee asiakkaistaan välittävä myyjä? No, soittaa tietysti heti samana päivänä ja lupaa minulle liikkeen kirjasen lainaan, kunnes omani tulee!!! Ja miten mahtaa toimia myyjä, joka ei itse ole paikalla kirjaa antamassa, vaan vapaa-päivän vietossa? Kyselee tietenkin puhelimitse sainko kirjan! Huippua palvelua, ei tarvitse miettiä, mistä koneeni jatkossakin ostan! Nyt vaan kone laulamaan, listalla onkin jos jonkinmoista ompelusta.

ps. mainitsen vielä, että tämä ei ole maksettu mainos! Halusin jakaa mahtavan asiakaspalvelukokemuksen teidän kanssa! Ja voin tosiaankin suositella Kone-Minnaa muillekin.

Ostoksilla

Huh, nyt se on vihdoin ja viimein tehty. Vuosia asia on pyörinyt mielessä, ja vuosia sitä olen siirtänyt. Tänään sitten uskalsin ostaa itselleni uuden ompelukoneen! Hurraa! Entinen koneeni on Husqvarna optima 190, joskus 1980 - 1990 äitini hankkima. Hyvin palvellut, ahkerassa käytössä ollut. Peruskoneena ihan toimiva, tosin alkaa jo vähän takkuilla ja säätöjä saa tehdä kesken ompelunkin. Tänä vuonna kone on surissut siihen tahtiin, että oman mielenterveyden kannalta oli jo järkevää hankkia uusi. 

 

 

 

 

Nyt investoin Berninan Aurora 450! Tarkkaan tätä tuli harkittua ja puntaroitua monien koneiden väliltä. Tiistaiksi kone luvattiin toimittaa, ja sitä odotetaan innolla. Tarkemmin koneesta sitten myöhemmin, kunhan pääsen uudella päryyttelemään. Poikakin tuumasi ostoksilla, että on se hieno! Tässä tosin ei ole päheetä vaaleanpunaista autotarraa, kuten vanhassa. Poika joskus sen liimasi, mutta äkkiäkös me tähän samanlainen koristus saadaan. Olkoon tämä synttäri- ja joululahja itselleni. Kuva Berninan sivuilta.