torstai 23. maaliskuuta 2017

Käsityöt auttavat jaksamaan arjessa



Onni on pienissä hetkissä. Juuri niin. Niissä hetkissä, kun huomaa ettei siihen onneen tarvitse mitään suurta ja maata mullistavaa. Huomaa vain sen, että oma elämä on ihan hyvä. Ympärillä on rakkaat, ne, jotka tietävät minut sellaisena kuin olen. Ja silti, ja sen vuoksi, rakastavat.




Ne rakkaat, joiden kanssa istutaan sohvalla illalla. Ei ole kiire mihinkään. Pysähdytään hetkeksi ja kuunnellaan, mitä toisella on sanottavana. Sillä arjen kiireessä sen voi helposti unohtaa. Sen, että sillä rakkaalla on myös sanottavaa. Kokemuksia, tapahtumia, omassa elämässään tärkeitä. Pikaiset kuulumisen vaihdot, ja päivän tapahtumien kuuntelu kotitöiden lomassa, eivät ehkä anna sitä, mitä haluan antaa. Jakamatonta huomiotani. Että kuuntelen myös sydämelläni ja mielelläni, en vain korvillani.




Jotta voisin olla paremmin läsnä, tarvitsen myös hetken omaa aikaa. Sen pienen hetken, kun saan kasattua omat ajatukseni. Tehdä sitä, mistä nautin. Ottaa esille kirjontalangat, neulan, kirjontakehyksen. Istua hetken kuunnellen omaa sisäistä ääntäni. Nauttien siitä, että käteni tekevät uusia pistoja, uusia kuvioita. Etsien niistä voimaa arjen keskelle.




Tai sitten kaivaa käsityökorista neuleen. Tikuttaa menemään muutaman kierroksen. Jotta perheen ei tarvitsisi kulkea kylmin varpain. Eikä minunkaan. Nautin puikkojen kilkatuksesta samalla tietäen, että jokainen silmukka on matka. Matka siihen sisäiseen rauhaan, omaan itseeni, omiin ajatuksiini, omiin tunteisiin. Siihen kuka minä olen. Joskus unohdan myös itseni ja kaiken muun. Katoan hiljaiseen hetkeen, langan kulkuun kankaalla tai puikolla. Ei ole aikaa eikä paikkaa. Ei minuakaan. Olen lanka, neula, puikko, väri. Kuljen ylös ja alas, eteen ja taakse. Jättäen kuitenkin jäljen itsestäni. Muiston. Ehkä se viipyilee vielä vuosikymmenien päästä, nousee esiin jossakin, ja saa aikaan jotain liikahdusta katsojassaan.




Tarvitsen sen hetken vain. Sellaisen sopivan pituisen. Vaikka koko viikonlopun, jos olisi mahdollista. Mutta edes sen kymmenen minuuttia. Sitten minä taas jaksan. Jaksan kuunnella rakkaita. Olen siinä. Heitä ja itseäni varten.

Mitä sinä mietit tehdessäsi käsitöitä? Oletko koko ajan tietoisesti läsnä tekemisessä, vai harhailevatko ajatuksesi jossain muualla? Tuovatko käsityöt sinun arkeesi iloa?

Kooste Instagramissa julkaistuista kuvista. Keskeneräisistä käsitöistäni, joista osa on jo valmistunut tai osa odottaa valmistumista. Ihanat Isagerin langat on hankittu Kässäkerho Pompomista. Minun ja pojan villasukat on neulottu (joku muu tällä kertaa kuin minä), miehen tossut virkattu ja julkaistu blogissa kaksi vuotta sitten.

18 kommenttia:

  1. Kyllä käsityöt tuovat iloa ihan jokaiseen päivään, jos ei tekemällä niin katselemalla jo aikaisemmin tehtyjä töitä. Kyllä ne ajatukset välillä harhailee ja silloin on ratkojalla töitä :) Suloinen tuo kirjontatyösi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Saija! Tuo on totta, että ajatusten ollessa muualla, tulee helposti tehtyä myös virheitä. Ja tosiaan, käsityöt ilahduttavat myös katselemalla :).

      Poista
  2. Käsityöt ovat juuri tuota. Meditaatiota. Rauhoittumista. Omaa aikaa. Hengähdystauoko. Ajatusten kaaoksen järjestymistä käsillä tehden. Silloin kun eivät käsityöt huvita, olenkin jo aika väsynyt. Oikeasti. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama minullakin, että silloin on todella väsynyt, jos ei huvita pätkääkään tehdä käsitöitä :). Kiitoksia kommentista LeenaS!

      Poista
  3. Käsityöt tuovat suurta iloa! Niin se tekeminen kuin valmis tuotoskin ❤ Parasta on saada omassa rauhassa kuunnella musiikkia ja keskittyä flown vallassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentista Hanna! Flown saavuttaminen on käsitöissä se paras hetki :).

      Poista
  4. Käsityöt on kyllä niin terapiaa. Niitä olisi hyvä ehtiä tehdä joka päivä jonkin verran. Itseäni huvittaa monesti töissä, kun oppilaat odottavat käsityötuntia päivän parhaana tuntina. Itsellä niin sama tunne. Ja sitten kun päästää vauhtiin, joku toivoo aina "laita musiikkia tai satu samalla kuulumaan". Moninkertainen nautinto! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin ihan parasta, että olet saanut innon tartutettua myös oppilaisiin <3! Toivottavasti eivät liikaa karsi käsityötuntien määrää, minun mielestäni lapset tarvitsevat niitäkin taitoja. Ja onhan käsitöissä paljon sellaista, mikä auttaa myös muissa oppiaineissa. Kiva, kun kävit kommentoimassa Pikku Akka :)!

      Poista
  5. Näinhän se on! Silloin kun on käsitöissä syystä tai toisesta taukoa, on perheellä kyllä kestämistä. Ompeluun ei tällä hetkellä kyllä valitettavasti ole niin paljon aikaa kuin haluaisin, mutta onneksi on niitä sohvakäsitöitäkin, kuten kirjominen, virkkaaminen, neulominen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kommentista Raisa P! Onneksi käsitöissä on niin paljon erilaisia vaihtoehtoja, joita voi tehdä siellä sohvallakin. Minullakin ompeluaika on ollut kovin vähäistä, joten on ihanaa, kun voi edes jotain tehdä :).

      Poista
  6. Kauniita kuvia ja sanoja ♥ Pystyn samaistumaan hyvin ajatuksiisi. Minulle käsityöt ovat terapiaa, keino toteuttaa itseäni, purkaa luovuutta ja rauhoittua. Joskus vain muutaman silmukan neulominen voi muuttaa mielialan. Varsinkin illalla ennen nukkumaanmenoa on tärkeää, että saa edes pienen hetken uppoutua omaan harrastukseen ja siirtää ajatukset pois kiireestä. Kauniita käsitöitä sinulla näissä kuvissa! Aurinkoa viikonloppuusi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan, aina ei tarvitse kovin pitkän aikaa edes tehdä käsitöitä, kun tuntee jo olonsa paremmaksi :). Varmasti myös muista harrastuksista saa voimavaroja, kunhan jokainen löytää itselleen sen sopivimman. Kiitoksia Pizzicato!

      Poista
  7. Kauniisti kirjoitettu käsityön merkityksestä ja vaikutuksesta. Minunkin kokemukseni kulkee noita samoja polkuja. Käsityö on mindfullnessia parhaimmillaan :)

    VastaaPoista
  8. Vau olihan kaunis kirjoitus! <3 Pystyn niin samaistumaan tuohon oman ajan tarpeeseen. Viime vuoden aikana tein vahingossa itse kaikesta tekemisestäni, myös ompelusta ja blogista suorituksen. Silloin tuo kaikkein tärkein, käsityö terapia ja oma aika unohtuu.. Nyt pikku hiljaa olen pyrkinyt tietoisesti pois suorittamisesta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Unelmallinen <3! Helposti varsinkin bloggaajilla voi mennä se käsitöiden tekeminen suorittamiseksi, itse nimittäin sairaistuin samaan tautiin :D. Katosi se oikea ilo ja into tehdä. Onneksi se kuitenkin on taas palannut takaisin. Enää ei ole pakottava tarve tehdä jotain "että saisi blogiin jutun", vaan voi tehdä sen takia, kun haluaa. Ja sitten blogata, kun siltä tuntuu.

      Poista
  9. Oletpa Hanna taas kerran niin osuvasti osannut ilmaista meidän monen käsityöharrastajan ajatuksia. Olen kanssasi täysin samaa mieltä, käsitöistä on niin moneksi, ne tuovat iloa, rauhaa, poistavat stressiä, opettavat luovuutta ja ongelmanratkaisua. Niiden seuraan käperryn silloin, kun tarvitsen aikaa olla yksin, levoton mieleni kaipaa rauhoittumista, haluan vain saada aikaan jotain käsillä tehtyä tai opetella uutta. Pieni käsityöhetki päivässä todellakin pitää oman pääkopan kunnossa :). Leena S kanssa olen samaa mieltä siitä, että jos ei käsityöt huvita niin silloin olen todella väsynyt. Silloin on tauon ja lepäämisen paikka ja aika pian se käsityöinto on sitten jälleen nostanut päätään. Minulla ainakin ommellessa monesti ajatukset harhailevat , jos on jotain murhetta tai stressiä. Niitä tilanteita sitten käyn läpi mielessäni ja samalla ompelen. Monesti se mielikin siinä tulee sitten paremmaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtuullisen halpaa terapiaa tämä käsitöiden tekeminen :). Tai en tiedä, jos alkaa laskea kaiken tähän käytetyn rahan :D. Ompelussa minullakin helposti ajatus karkaa kaikkiin muihin juttuihin, mutta kirjonnoissa ja neulonnoissa se pysyy ehkä paremmin siinä hetkessä. Riippuen tietysti myös työn vaikeustasosta. Helppoja juttuja tehdessä sitä tulee käytyä vaikka mitä mielessään läpi, vaikeammissa sitten on helpompi keskittyä vain siihen, mitä on tekemässä. Kiitoksia Krista!

      Poista

Pieni kommentti sinulta, iso ilo minulle :).