Elämän suuntaviivat

Tuleeko teille jostain kuosista tai vaatteen mallista mieleen vahvasti jokin tarina, laulu tai tunnetila? Minulle käy aina niin. Syynä voi olla sekin, että opiskeluaikoina kaikille suunnitelluille tuotteille rakennettiin tarinat, kohderyhmään sopivat ja mainontaa tukevat. 

Tämä kuosi sai pohtimaan elämän suuntaviivoja, onko niitä ja tuleeko niitä seurattua?  Joskus suuntaviivat kulkevat ristiin toistensa kanssa, katkeavatkin. Mutta tilalle tulee aina uusia viivoja, joita seurata. Joskus viivat sotkeentuvat ja tulee mustia hetkiä, kun tuntuu ettei mikään etene. Välillä on vain tyhjiä hetkiä. Elämä voi tuntua myös tyhjälle taululle, uudelle alulle, johon voi aloittaa uusien viivojen piirron. Näitä pohdiskelin tätä kangasta käsitellessäni, ja sen viivoja ja valkeita alueita katsellessani.

Trikoopaidan kaava Burdasta 1/2014, malli 122. Jälleen kerran huomasin, etteivät valmiit kaavat istu minulle. Raglansauma ei ole siellä mainkaan missä pitäisi. Jotain positiivista tässä kaavassa muihin valmiskaavoihin verrattuna; kerrankin hihoja ei tarvinnut pidentää! Minulla on leveät hartiat ja pitkät kädet, joten kaupankin paidoissa saa hihojen kanssa olla tarkkana. Rakastan tätä nykyistä muotia, kun ylipitkät hihat ovat se juttu. Kerrankin minun käsiini hihat eivät näytä naperoilta! 

Viivakangas Kangas ja sisustus IN:n alesta, musta trikoo Eurokankaan palalaarista. Vaikka itsestä tämä paita ei tuntunut istuvan, tuumasi mies, että tosi kiva! Ja sehän tarkoittaa suomeksi yhtä kuin todella upea.

Koivumäki-enkeli

Koivumäki, äitini lapsuudenkoti, minun mummolani. Mummola, jossa asui rakas mummoni. Käsitöitä ahkerasti tehnyt suurperheen äiti, joka jossain näki kaunista ruusukangasta, ja ajatteli siitä tehdä neljälle tyttöselleen mekot. Mekoista jäi yli kangasta, joka 50 – 60 vuotta myöhemmin pääsi uudelleen mekoiksi. 

Pieniksi, kauniiksi enkelien mekoiksi. Neljän enkelin ylle. Jokainen enkeli sai käteensä sydämen, jonka nimi kertoo enkelin saajan.  Äiti ja kolme tätiäni. Kiitoksena siitä, että olen saanut 2000 – luvun alussa edesmenneen mummoni aarteita itselleni. Toinen toistaan ihanampia nappeja, nauhoja, kankaita ja pientä tilpehööriä.

Tone Finnangerin jonkin Tilda- kirjoista pohjalta tehdyt enkelit. Mekkokangas 1950 – 1960 luvulta (mietin aika monta kertaa ennen leikkaamista... onneksi tätä ihanuutta jäi vieläkin), lakanakangas siivissä ja vartalossa jonkin verran nuorempaa, mummoni peruja sekin. Pellava ja pitsit ihan tältä vuosituhannelta, kirpputorilöytöjä. Sydämien silkkikangas Eurokankaasta. Helmet ja koristeet jo edesmenneestä Tiimarista. Tossut ja silmät tehty kangasväreillä. Hiukset villalangasta, satiininauhat mummon peruja. Näissä oli tietenkin näpertäminen, mutta voitte uskoa, että tein sen suurella sydämellä. Kiitos rakkaat tätini, enoni ja äiti!

Näin teen sen – aikuisten farkuista farkut lapselle

Konsteja on monia, itse olen toteuttanut housuja lapselle seuraavalla tavalla. Nämä farkut ovat helppo ja nopea tehdä. Olen käyttänyt tätä tekniikkaa farkkuihin täällä (<- klik, farkut tekstin lopussa) ja samettihousuihin täällä (<-klik).

Tarvitset:

- aikuisten farkut (miesten koot yleensä ovat parhaat, haarasauma jää helposti vajaaksi naisten farkuissa. Tässä tuumakoko 32'' 32'' riitti 122cm kokoisiin lasten farkkuihin)

-farkkuneulan koneeseen

- ompelulankaa, tikkauslankaa (jos haluat tehdä tikkauksia)

- kuminauhaa vyötäröön (itselläni 25mm leveää, pituusmitan saa lapsen vyötäröön mallaamalla) ja halutessa lahkeisiin (siihen riittää kapeampi kuminauha, esimerkiksi 10mm)

-lapsen housujen kaava (tässä voi käyttää periaatteessa mitä vain kaavaa, kunhan kaavassa on riittävästi väljyyttä. Itse käytin collegehousujen kaavaa. Leikkaamista helpottaa, jos kaavoissa on saumanvarat valmiina, muista varata vyötärölle kuminauhakujaa varten käännevara)

Leikkaa (tai jos intoa riittää, pura ratkojalla) sisäsauma farkuista auki.

Avaa lahkeet.

Aseta etu- ja takakappaleen kaavat sivusaumasta vierekkäin lahkeen päälle. Vyötärölle jäävät ylimääräiset sentit eivät haittaa, kuminauha kuroo ne ja housut on helpompi pienen pukea. Leikkaa housut. Tee samoin toiselle lahkeelle.

Leikkaa farkkujen takataskut irti. Jos haluat tehdä housut viimeisen päälle siististi, pura taskut. Tällä minun konstilla taskujen reunoihin jäävät ylimääräiset farkkukaistaleet purkautuvat ajan saatossa, saaden farkut hauskan näköisiksi roikkuvilla langanpätkillään. Leikkaa taskun takakappale irti kuvan osoittamalla tavalla.

Aseta taskut farkkujen sivusaumoihin ja neulaa kiinni.

Tikkaa taskut, muista jättää taskunsuu avoimeksi.

Taita lahkeet oikeat puolet vastakkain, neulaa sisäsauma.

Ompele ja huolittele sisäsauma. Huolitteluna käy myös ompelukoneen siksak, jos ei omista saumuria.

Käännä toinen lahje oikein päin. Pujota se nurinpäin olevan lahkeen sisälle. Aseta siis suomeksi sanottuna oikeat puolet vastakkain ja neulaa haarasauma.

Ompele ja huolittele haarasauma.

Vedä lahje toisen sisältä. Huolittele vyötärö, ellet halua tehdä kaksinkertaista käännettä.

Käännä kuminauhakuja, tee käänne n. 0.5 – 1 cm kuminauhaa leveämmäksi.

Jos lahkeen suut ovat kääntämättä, käännä nekin. Tässä esimerkissä lahkeen käänne sattui sopivasti alkuperäiseen käänteeseen, joten en tehnyt tähän kuminauhakujaa. 

Ompele kuminauhakuja, muista jättää kuminauhan mentävä aukko.

Pujota kuminauha kujaan hakaneulaa apuna käyttäen. Aseta kuminauhan päät päällekkäin ja ompele yhteen. Työnnä kuminauha kokonaan kujaan. Ompele aukko umpeen.

Valmis.

 Ensimmäinen ohjeeni! Mielelläni kuulen, saako siitä mitään selkoa. Mieluusti otan vastaan palautetta, ja vinkatkaa jos jotain ohjeesta puuttuu. Ja enemmän kuin mielellään kuulen, jos olet käyttänyt ohjetta!