Jouluinen tervehdys teille kaikille! Stressitön joulun odotus on sujunut vallan mainiosti. Joulukorttien teon aloitin hyvissä ajoin ja sain kuin sainkin kaikki matkaan ajoissa. Huomasin, mikä minua on aiempina vuosina stressannut korttiaskartelussa; en tykkää tehdä yhtä ja samaa korttia monta kappaletta. Nyt tein juuri niin monta samanlaista kuin innosti, ja vaihdoin sitten aihetta. Ja korttien tekeminen olikin todella hauskaa :)!
Saatte tyytyä tällä kertaa nopeisiin kännykkäkuviin, oma puhelimeni ei ole varustettu hyvällä kameralla, mutta kyllä näistä nyt selvän saa. Kuvaamiseen minulla ei valitettavasti ole ollut aikaa. Tai toki olisi, jos sen vaan järjestäisi. Tänä syksynä nimittäin olen huomannut entistä paremmin sen, että haluan oikeasti antaa omalle perheelle enemmän aikaa, enkä pelkästään hautautua harrastamaan omiani. Meidän perheen elämä kun on sitä, että olemme todella harvoin koko perheellä kotona. Mies on oikeastaan melkein kaikki viikot jossain reissussa ja viikonloppuisin sitten on meillä yhteistä aikaa. Tänä syksynä pitkien mantereen ylittävien reissujen takia muutama viikonloppukin jäi väliin, ne olivat pitkiä viikkoja ne :). Tähän elämään me olemme tottuneet jo vuosien saatossa ja se on se elämä, jota me elämme. Syksyn aikana olen kuitenkin tehnyt enemmän itsekin töitä, joten vapaa-aika käytännössä tietenkin menee ihan kodin ja lapsen hoitoon. Blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Elämän realiteetteja, kaikkea ei voi aina saada :).
Toki harrastukset ovat tärkeitä, enkä niistä luovu. Käsityöt tuovat paljon mielihyvää. Teen vaan vähemmän ja keskityn enemmän perheen hyvinvointiin. Sillä se on kantava voima. Ja se on myös se asia, mikä tekee joulusta ihanan ja stressittömän. Perheen lämpö ja rakkaus. Niiden asioiden huomaaminen, mitkä ovat elämässä oikeasti tärkeitä. Vaikka haluaisin kommentoida entiseen tahtiin teidän blogeja, niin silti se aika oman miehen kainalossa on kultaakin arvokkaampaa ja oman lapsen huomioiminen. Läsnäolo. Sillä siinä me saamme luoda pohjan koko loppuelämällemme, kuten myös meidän poikamme elämään.
Ehkä meillä jäisi enemmän aikaa harrastaa, jos työ ei säätelisi perheen yhdessäoloa. Mutta tällä me menemme nyt ja pyhitämme vapaa-ajan omalle perheelle. Sen vähäisen ja harvan. Ja ennen kaikkea minua ilahduttaa se, että miehelläni on työ, josta hän nauttii ja jota tekee mielellään. Sillä se ei ole aina itsestäänselvää. Ikävä on tietenkin meillä kaikilla, mutta miksi sitä sen kummemmin suremaan ja valittamaan? Elämä on valintoja, hyväksymistä, sopeutumista. Mutta ennen kaikkea on elämä on nyt, eikä muutaman vuoden päästä. Ja tätä minä eniten haluan: antaa omaa aikaani läheisille. Koskaan ei tiedä onko aikaa liikaa vai vähän. Yhtenä aamuna voi olla niin, ettei se läheinen ole siinä enää. Silloin on myöhäistä.
Blogia en hautaa, kirjoitan, kun ehdin. Ja kuvaankin vielä kyllä. Milloin, sitä en tiedä? Ennen kaikkea haluan sanoa teille, että nauttikaa elämästä ja sen moninaisuudesta. Ja nauttikaa joulun odotuksesta! Oman perheen kanssa, rauhassa, tai miten teistä kukin haluaa joulua vietettävän. Minä toivotan teille ihanaa joulun aikaa!
ps. Jotta ei nyt mentäisi liian vakavaksi, niin poikani ilahdutti tänä vuonna tekemällä hauskoja poro-kortteja. Hänen tekemissä korteissa seikkailee tänä vuonna kakkaava poro.
Joulu, minulle vuoden ihanin juhla. Lämpöistä tunnelmaa, läheisten kanssa vietettyä aikaa ja rakkaiden muistamista lahjoilla. Olen jo vuosia pyrkinyt siihen, etten stressaa joulusta. Joiltakin osin se on onnistunut; olen oppinut tuntemaan omat toimintapani ja tekemään asiat siten, ettei viime hetken paniikkia synny. Oranssia-blogin Veera haastoi minut mukaan viettämään stressitöntä joulua ja tänä vuonna aion siihen panostaa vielä enemmän :). Yllä oleva kuva on Veeran omaisuutta ja luvalla käytössäni.
Tärkein vinkkini rauhalliseen joulun viettoon on omien toimintatapojen tunteminen. Mieti, mitkä asiat sinua stressaavat, mikä aiheuttaa kiireen tunnun? Miten voisit toimia toisella tapaa, ettei stressiä synny? Mistä sinun oma joulufiilis syntyy? Itselleni tärkeimmät asiat olen listannut alle.
1. Suunnittelu. Veeran blogista löytyy mainio suunnittelupohja tähän hommaan! Listaan itse kaiken mahdollisen vessan pesuja myöten, joten tiedän tarkkaan, minä päivänä "pitää" tehdä mitäkin. Varaan jokaiselle hommalle useamman mahdollisen toteutuspäivän, jolloin mikään yllättävä este ei kaada joulun valmisteluja. Jaan tehtävät pieniin osiin pitkin joulun alusaikaa; joka päivä kun tekee jonkun pienen jutun valmiiksi, ei tarvitse viettää öitään puuhatessa. Pyrin aina siihen, että kaikki on tehtynä paria päivää ennen aattoa. Ruokia toki tehdään vielä senkin jälkeen, mutta muuten voi keskittyä rauhoittumaan. Pikainen imurointi riittää ennen aaton juhlintaa, kun perusteellisempi siivous on tehty aiemmin.
2. Tehtävien jakaminen. Yksin ei tarvitse tehdä kaikkea. Jos joulun viettoon osallistuu muitakin, voi huoletta esimerkiksi ruuan valmistelut jakaa useammalle. Joku tuo piirakat, joku laatikot. Ensimmäiset joulut tässä kodissamme vietimme suurella porukalla, ja silloin oli erityisen mukavaa, ettei kaikkea tarvinnut tehdä itse. Nykyään olemme kutsuneet vain omat vanhemmat, jolloin pääsääntöisesti olemme itse vastanneet ruokatarjoilusta.
3. Ruokapöytä ei kaipaa miljoonaa eri sorttia. Välillä voi myös kokeilla uusia juttuja. Meidän joulupöytään valitaan vain ne jutut, jotka meidän mielestä pitää ehdottomasti olla tarjolla. Lisäksi kokeilemme joka joulu jotain uutta. Riisipiirakat, kinkku, jokin kala ja porkkana- sekä lanttulaatikko ovat ne, jotka meidän perhe haluaa ehdottomasti pöytään. Keitetyt perunat, palapaisti, rosolli ovat mm. tippuneet pois omasta herkkutarjonnastamme. Niitä toki voi tuoda vieraat tullessaan, jos ne ovat heidän herkkujaan. Tee itsellesi lista, mitkä herkut kukin perheenjäsen joulupöytään tahtoo ja toteuta vain ne. Helppoa?
4. Lahjalistat. Maailman paras keksintö! Aikuinenkin voi kirjoittaa joulupukille. Me itse haluamme ostaa/tehdä lahjat myös sille omalle rakkaalle puolisolle. Lahjalistan avulla on helppo löytää toiselle tarpeellisia juttuja, jos ei ole vuoden aikana ollut viisas ja kirjoittanut kaikkia toisen kertomia haaveita ylös. Kysyn myös mielelläni lahjatoiveet ennalta muilta lahjottavilta, tällä vähentää huomattavasti niiden ns. kaapintäyte lahjojen määrää. Lahjakortit toimivat myös aina niille, jotka eivät osaa/uskalla toiveitaan ääneen sanoa. Teatteriliput, hieronnat, liput urheilutapahtumiin, kauppojen lahjakortit. Näppäriä lahjoja, joilla lahjansaaja saa varmasti mieleistä tavaraa tai kivan elämyksen.
5. Lahjojen hankinta ajoissa. Ostan itse kaikki lahjat yleensä marraskuussa. Varaan erikseen shoppailupäivän, jonne lähden valmiiden listojen kanssa. En haahuile ja etsi lahjoja enää kaupassa, vaan tiedän, mitä olen ostamassa. Jos kaupasta ei löydy, niin vielä ehtii tilata netistäkin, ja ei tarvitse stressata paketin ajoissa saapumisen kanssa. Lapsen lahjamäärä on onneksi pysynyt kohtuullisena. Pyrimme toteuttamaan sen kaikkein mieleisimmän toiveen joko itse tai sitten minun vanhempani, pojan varaisovanhemmat ja veljeni ostavat yhteisen lahjan. Kimppalahjana jokin suurempi toive on järkevämpää toteuttaa.
6. Joulukortit voi ostaa valmiinakin. No okei, voisi, jos ei olisi minä. Tämä on yksi oma kompastuskiveni, pieni stressin aiheuttaja. Joka ikinen vuosi olen päättänyt, etten tee itse joulukortteja. Ja joka vuosi löydän itseni askartelemasta hiki hatussa muutamaa päivää ennen joulupostimerkillä lähetettävien korttien lähetyspäivää. Huh. Tänä vuonna aion panostaa tähän osioon ja tehdä kortit hyvissä ajoin. Jos sinä haluat askarrella tänä vuonna kortteja, niin kurkkaa viime vuotinen postaukseni, josta löytyy monta kivaa ja helppoa askartelumallia.
7. Tee itse lahjoja vain, jos niiden tekeminen ilahduttaa sinua. Varaa niille aikaa kalenterista, ole realisti. Parempi, jos lahjojen tekoon on varattu liikaa aikaa. Ota huomioon myös se, että aina koneet eivät toimi toivotulla tavalla. Tilaa tarvikkeet tai osta ne hyvissä ajoin, tee myös varasuunnitelmat valmiiksi. Itse tilasin viime vuonna lahjakankaat marraskuun alussa, enkä silti saanut kaikkia jouluun mennessä. Paniikki iski, sillä kaikkein eniten tarvitsemani tuotteet puuttuivat. Kannattaa siis tilata vain sellaisesta yrityksestä, jonka tunnet, ja tiedät olevan luotettava. Pieniä jouluviemisiä olen listannut 28 DIY vinkkiä jouluviemisiksi/lahjoiksi -postaukseen. Myös viime vuonna tehdyt koristellut tuikut ja tulitikkurasiat ovat kivoja pieniä muistamisia, jotka eivät toivottavasti jää kenenkään kaapin perälle pyörimään.
8. Tee joulusta sellainen, että voit nauttia. Jätä tekemättä ne asiat, joilla ei ole merkitystä. Keskity siihen, miksi joulua vietät ja mikä saa sinut onnelliseksi. Kun mielessä on selkeä visio joulun vietosta ja siihen liittyvistä asioista, on helpompi löytää se ihana rauhaisa joulunfiilis.
Lähtekää tekin ihanat lukijat mukaan, tehdään jo tästä joulun odotuksesta rauhallinen ja seesteinen :).
Tällä kertaa haastaisin vielä erikseen hurmaavat naiset Kanneli-blogin Kannelin että Cause to Wearin Sinikan kertomaan stressittömän joulun viettoon oman näkemyksensä.
Ensimmäisenä haluan esittää syvimmät anteeksipyyntöni teille kaikille lukijoille. Blogi on ollut kovin hiljainen, vaikka aiheita blogata olisikin PALJON :). Elämäni on kokenut jonkin sortin muutoksia tänä syksynä, ja siitä on luvassa teille lisää tietoa myöhemmin. Mennään kuitenkin nyt aivan ihanien naisten minulle heittämään haasteeseen: Kiitoksia teille DIY Storiesien Paulina ja Cause to Wearin Sinikka <3!
Ilokseni olen huomannut, että omassa vaatekaapissani suurimmat suosikkini ovat niitä itsetehtyjä vaatteita. Harvoin nykyään edes ostan mitään valmista vaatetta, takinkin ompelin viime kesänä itselleni (ni-i-in kyllä se tänne blogiin joskus tulee). Suurimmat suosikkini omissa vaatteissani ovat klassisia, simppeleitä, mukavia käyttää. Värimaailma saa olla hillitty, vaikka tunnustan nykyään kaipaavani hieman väriä elämään.
Ensimmäisenä esittelen teille tämän kestosuosikin. Tein sen pari vuotta sitten Helmoja ja Hepeneitä -blogin haasteeseen. Juhlavuus, yksinkertainen malli sekä itse tehdyt kirjonnat ovat edelleen minun mieleeni. Paita on monet kerrat ollut käytössä esimerkiksi ravintola illallisilla ja muutamassa konsertissa.
Tämän vuoden tammikuussa vietimme pitkän viikonlopun mieheni kanssa Roomassa. Reissuun ompelin mukaan tunikan, ponchon sekä legginsit. Huippumukava, siisti asu sujahtaa usein päälleni. Neuloskangas on miellyttävän lämmin, ja olen vielä pärjännyt tällä asukokonaisuudella syksyn kylmenevissä säissä.
Hoikemmassa olomuodossani vuonna 2014 tein itselleni myös ihastuttavan satiinipaidan, joka on vieläkin minusta kaunis. Monet juhlat on tälläkin paidalla juhlittu :). Tästä löytyy lisäksi sellaista väriä, joka viehättää minua. Turkoosit ja sinisen sävyt tuntuvat omimmille.
Blogissa on tainnutkin monta kertaa vilahtaa tämä pikkuinen laukku, jonka tein kravatista. Tykkään sen käytännöllisyydestä sekä tyylikkyydestä. Mukaan mahtuu vain kaikki todella tarpeellinen, eikä tarvitse kantaa selkä väärällään suurta laukkua.
Opettelin kaksi (?) vuotta sitten neulomaan. Siitä muodostui rakas uusi juttu. Sukkia on kiva tehdä, sillä käytän villasukkia paljon. Kotona viihdyn tunikoissa ja legginseissä, joten tarvitsin kylmemmille säille pitkävartiset villasukat. Palmikot ovat minun mieleeni :).
Viimeisenä vielä monen menon villatakkini. Paljon käytetty, suuresti rakastettu. Yksi minun turvavaatteistani. Siihen on hyvä kääriytyä, kun haluaa olla yksin. Suojella itseään.
Tähän haasteeseen voi osallistua kuka vain, mutta haluaisin haastaa erikseen Helmojen ja hepeneiden sekä Villa Pipon bloggaajat mukaan tähän :). Kertokaahaan ystäväiset omista rakkaudella tehdyistä ja ylpeydellä pidetyistä jutuistanne :). Kiitän vielä lämpimästi sekä Sinikkaa, että Paulinaa (haasteen alulle laittajaa) haasteesta!
Syksy on pitkällä. Rakastan syksyä valtavasti! Aina alkaa uusia kursseja, joilla voi oppia uutta. Ajan puutteen vuoksi tosin en tänä vuonna ehtinyt kuin yhdelle päivän kurssille, jossa opettelin pirtanauhan tekoa. Mielenkiintoista puuhaa :). Instagramissa voi käydä kurkkaamassa, mitä minä olen viime aikoina puuhaillut. Löydät sieltä minut @hannamiblog nimellä :). Mukavaa viikonjatkoa!
ps. olen kyllä käynyt katselemassa teidän muiden bloggaajien blogeja ahkerasti, mutta en ole ehtinyt entiseen tahtiin kommentoimaan.
