Täällä satoi eilen laukkuja meidän pihakiville. Monta herkullista yksilöä.
Laukkujahan naisella ei voi koskaan olla liikaa, kuten
ei kenkiäkään. Kun painoa tippuu 23kg, niin auttamatta näihin laukkuihin on
materiaaleja löytynyt omasta kaapista. Surutta olen silpunnut, samoihin
farkkuihin en enää aio mahtua. Samassa perheessä asustaa myös
kauluspaitoja päivittäin käyttävä mies, ja jostain syystä niihinkin tulee
ajoittain pientä vikaa, jota ei voi korjata. Ihaninta on, kun paidoissa on usein tasku. Juuri sopivan kokoinen minun kännykälle! Vyötkin kuluvat käytössä, ja vanhat
vyöthän nyt tietysti ovat minulle liian pitkiä. Siinä on resepti näihin
laukkuihin. Näissä laukuissa on näppärintä se, että vaatteiden mukaan voi vaihtaa hihnan väriä. En ole vöitä siis kiinnittänyt mitenkään laukkuihin, pujottanut vain vyönlenkkeihin. Toimii!
Se ihan ensimmäinen jättikokoinen laukkuni. Lahkeet poikki -menetelmällä tehty. Sisätaskut toisista farkuista napsittu. Takataskuissa on myös tarranauhat. Pidän itse eniten vetoketjullisista laukuista, siksipä näissä kaikissa niitä on käytetty.
Sama resepti kuin ensimmäisessä laukussa.
Musta laukku on tehty farkkujen takakappaleesta. Metallinen vyö päätyi pihtien kautta hihnaksi.
Muutama virkattu kukka koristeeksi, ja tämä yksilö matkasi tädilleni kiitokseksi mustaherukoista!
Farkkujen lahkeista syntynyt kauppakassi. Tämä päätyi äidilleni, hän on kartuttanut farkkukokoelmaani muutamilla kirpputorilta löytyneillä herkuilla.
Ps. täytyy tunnustaa, että ihan oikeaa tarvetta näin monelle farkkulaukulle ei minullakaan ole.
