Pään lämmittimiä

Pari pikaista ompelua. Kypärämyssyille oli kova tarve, näillä -20 asteen pakkasilla. Olen yrittänyt kovasti etten ostele kankaita, vaan käytän mahdollisuuksien mukaan kaapista löytyviä (tilaa olisi kaappeihin saatava). Joten tähän riitti vielä dinokangasta ja trikoota, joista aiemmin tein pipoja (<-klik). Tein samalla tästä kääntömyssyn, on ainakin riittävän lämmin.

Toisen kypärämyssyn värkkäilin äitini vanhasta trikoopaidasta, äiti oli ensin heittämässä vanhoja trikoisia paitojaan kirppikselle. Onneksi ehdin väliin, näitä on kiva käyttää esimerkiksi myssyjen vuorissa tai tehdä ihan varsinainen myssykin. Tai mitä nyt ikinä vaan keksiikin! (Siis jos paidan trikoo on laadukasta. ) Tämä musta myssy on ihanan ohut.

Poika halusi tämän mustan kypärämyssyn nurjan puolen näkyviin (teksti alkuperäisenä "ne on munat, jotka vanhenee, ei kanat"). Sisäinen pilkun viilaaja minussa ei haluaisi kanaa näkyviin, mutta oikeasti… onko sillä väliä, vaikka kaikki vaatteet eivät ole äidin maun mukaisia, jos lapsi on onnellinen ja iloinen vaatteestaan? Ei niin mitään väliä, pitäköön poika myssyä miten tykkää :D. Kaavan piirtelin vanhasta kypärämyssystä (vähän sinnepäin), ja tuli oikein hyvin istuva. Itse asiassa tein mustan kypärämyssyn ensin vain sovitusmielessä, että näkisin miten kaava istuu. Viimeistelin sen sitten ihan varsinaiseen käyttöön, kun istui niin passelisti pojan päähän.

Vielä kääntömyssyn toinen puoli, ihan yksiväristä trikoota:

Vilukissan piparitossut

 

Suuresta Käsityö-lehdestä (6-7/2006) huomasin tällaisten pitkävartisten virkattujen tossujen ohjeen (virkatut nyöripolvisukat nimellä).

 

Ohje oli sinällään helppo, virkataan vain pylväitä kaitaleen malliin. Kärki ommellaan yhteen ja toisella värillä tehdään tarvittavat kavennukset sekä napinlävet nyörille.

 

Virkkasin itse näistä ohjetta pidemmät, sain kivan käänteen yläreunaan. Omat pohkeet sattuvat olemaan hitusen paksumpaa sorttia, joten tein myös levennyksiä valkealla langalla, siitä ruskean ja valkean langan reunassa oleva epätasaisuus johtuu..

 

Lisäksi piparkakku- reunusta (tai millä nimellä kukin tykkää sitä sanoa) ohjeesta poiketen. Nyöriksi valitsin näihin ihan kaupan tavaraa, kestää paremmin käytössä. Nyörin päähän vielä hupsut tupsut. Kivat mekkojen kanssa käytettävät tossut näistä tuli! Itsekseen näyttävät höpsöiltä, mutta istuvat kauniisti jalassa. Lankana ihan 7veljestä.  

 

Kameran nappia oli ystävällisesti painamassa 4v poikani. Jalustan kanssa helppoa, kuvia olikin 100 yksistä tossuista! Poika tykkää kuvata :).

Takkavälineitä

Mies pyysi tulitikuille säilytyspussia. Olemme molemmat lähestulkoon yhtä pitkiä, ja tulitikkuja säilytettiin takan päällä (turvallisuussyistä, ettei poika niihin yllä). Aina sai pomppia, että tulitikkurasian sai käteensä. Virkkasin ensin pussin, mutta en siitä tykännyt yhtään itse. Tarvitsimme myös uuden patakintaan takkaa varten, sillä entinen kärähti. Tähän mies ehdotti farkkukankaista rukkasta, joten luonnollisesti myös tulitikkujen säilytyspussiin valikoitui samaa farkkua.

Ratkoin säilytyspussiin kaksi vyölenkkiä sekä farkkujen viidennen taskun (jonka alkuperäistä käyttötarkoitusta on arvailtu mm. täällä <-klik). Nyt tulitikut roikkuvat takkapellin varressa, sopivasti käden ulottuvilla.

Rukkasta varten tikkasin farkkujen takataskujen suut kiinni. Sisälle työnsin valmiin patakintaan, joku mainosrukkanen jostain joskus saatu. Tikkasin vain rukkaset suusta yhteen. Nyt kinnas roikkuu rautalangasta pikaisesti vääntelemässäni koukussa (en kuvannut sitä koukun rumuudesta johtuen), tarkoitus on löytää kauniimpi kiinnityskoukku sitä varten.

Saunahaalari

…eli jumpsuit. Saunan jälkeen on ihana saada jotain vaatetta ylle, joka ei varmasti kiristä ja purista. Ompelin itselleni jumpsuitin tähän tarkoitukseen.  

 

 

Kaavassa yhdistin itselleni aikoinaan kaavoittamani hiippahupullisen hupparin ja collegehousujen kaavan. Tietenkään housujen ja hupparin vyötärö eivät leveydeltään täsmää, joten piirsin hupparin vyötärön leveyden jatkumaan housuihin. Reilut resorit sekä hihoihin, että lahkeisiin.

 

 

Resorikaitale hupun ja vetoketjun reunoissa. Samaa kaitaletta löytyy myös taskun suusta ja reunasta. Pituudet riittävät hyvin venyttelyihin.

 

Kangas on Eurokankaan palalaarista pengottua trikoo/froteeyhdistelmää. Eihän tämä mikään aikuisen naisen asu taida olla? Mutta kun aletaan söpöilemään, niin söpöillään nyt kunnolla vielä kankaan kuosillakin.

 

Nyt vain lauantai-illan saunaan!

Lelupussi-söpöilyä

 

 

Olen joskus vuosia sitten tehnyt näitä samanlaisia lelupusseja viemisiksi/lahjoiksi. Nyt ompelin muutaman varastoon, jos tulee kyläilyjä lapsiperheisiin tai sattuu syntymään pieniä vauvoja (joille kyllä yleensä ehtii tehdä ihan rauhassa täysin heille tarkoitettuja juttuja). Kerrankin näin päin! Yleensä viemisiä näpertää viime tingassa juuri ennen lähtöä.

 

Painoin kirjaimet ensin lakanakankaalle ja ompelin tekstipalkin kiinni pussiin. Sitten vain pussin ompelu ja nauhan kiinnitys. Pilkulliset kankaat ovat alelaarista löytynyttä pussilakanaa, muut hankittu joskus Eurokankaasta.

 

Äiti pyysi itselleen käsityöpussia. Ei kuulemma tarvinnut varsinaista käsityölaukkua, mutta jonkin pussin, johon sujauttaa käsityönsä. Ruusukankaasta tehty pussi siis hänelle.

Hipsuli

 

Hipsuli ja Pipsuli ovat syntyneet eräässä maatalossa. Pienet hiirulaiset ovat tehneet kaikenlaisia tuhojaan; syöneet maanviljelijän villasukat, vieneet juustoja jääkaapista, purreet traktorin renkaita, jättäneet papanoita puhtaisiin lakanoihin. Maanviljelijä päätti eräänä päivänä, että oli hiirien aika lähteä. Niin hiiristä Hipsuli muutti meille, ja jatkoi edelleen tuhojen tekemistä.

 

Ensimmäisenä maisteltiin omenoita ja appelsiineja. Outoja makuja, tuumasi Hipsuli. Ja mahakin vähän sekaisin.

 

Sohvalle aiottiin jättää haiseva muisto, mutta onneksi kova karjaisu keskeytti touhun. Hipsuli säikähti, ja jatkoi matkaansa sydän pamppaillen. Ehkä ääni kuitenkin kuului ulkoa?

 

Huh, helpotuksen paikka löytyi kummallisen suuren kukan juurelta. Maha tuntuu jo paremmalle, alkaa oikeastaan vähän nälkäkin olla.

 

 

En nyt tiedä, voittaako tämä kummallinen laatikko maatilalla syötyjä viljoja, ajatteli Hipsuli. Jotain parempaa tarvitsisin.

 

Lukutaitoisena, maailmaa nähneenä hiirenä Hipsuli huomaa suuren laatikon ruokapöydällä. Rusinoita, ihanaa. Pettymys on valtava, kun hiiri kapuaa laatikkoon. Näitä samanlaisia lehtiä, mitä silppusin lumisateeksi maatilallakin. Osan kuvista taisin viedä pesääni ilahduttamaan Pipsulia. Kuuluu uusi karjaisu. Hipsuli hyppää lattialle ja lähtee juoksemaan hädissään.

Vihdoin ja viimein karjunnan syy selvisi. T-rexille kelpasi pieni hiirulainen välipalaksi.

Lankana Novitan kelo, kiinteillä silmukoilla kuonosta alkaen virkattu. Häntä ketjusilmukoilla. Silminä ja nenänpäänä hama-helmiä, korvat fleeceä. Sormileluksi tehty, samalla mallilla voi tehdä lukuisia eläimiä väriä ja kuonon terävyyttä vaihtamalla. Suunnitelmissa on kyllä ollut, mutta jäänyt toistaiseksi tekemättä. Vaikka nopeahan tämä on tehdä, kun lanka on paksua.

Rusinalaatikko on ihana vanha löytö lapsuuden kodistani, käsittelin sen puuvahalla ja maalasin kuluneet kirjaimet uudelleen. Halkolaatikko on myöskin lapsuuden kotini peruja, kuvassa ei sen enempää sitä tosin näy. Vanha puulaatikko sekin, alle laitoimme pyörät.

Poika rakastaa tarinoita ja pyytää usein kertomaan jonkun lapsuusmuistoni tai keksityn tarinan. Hipsuli ja Pipsuli tarinat ovat viihdyttäneet poikaani lukuisia kertoja. Välillä tosin vaatii aikalaista pohdintaa, mitä hiiret olisivat voineet tuhota, niinpä ne ovat myös matkustelleet variksen selässä maailmalla.

Pieniä ompeluksia

Pellavainen sydän lapsen kädenjäljellä (kädenjälki painetaan ensin kankaalle, sitten asetellaan kaava ja leikataan), siipien kangas minun lapsuuden aikaisesta pitsipaidasta, sydännappi mummoni peruja.

 

Tildan nalle, n. 15cm korkuinen päästä varpaisiin (pienensin kaavoja aika reilusti). Oli aika näpertäminen. Tämä pikkuinen nalle koristaa pojan huoneen ovea.

Aloitin sitten viikonloppuna sellaisen projektin, jonka valmistuminen kestää! Nimittäin työhuoneen kaappien siivoamisen. Joka vuosi tämän teen, ja silti tuntuu, ettei kaikki mahdu minnekään!  Nyt on jo jätesäkillinen roskiin menevää tavaraa! Lisäksi löytyy muovipussillinen tilkkuja, jotka vien pojan kerhoon askartelutarpeiksi.  Vähän kyllä tällaisen hamsterin mieltä kiehtoisi pitää ne tilkut vielä omassa kaapissa, mutta osa oli sellaisia, jotka ovat jo 10 vuotta pyörineet siellä eikä vieläkään käyttöä! Tuskin seuraavana 10 vuotenakaan niitä tulee käytettyä.

Rakkautta ja piikkilankaa

Uniklubin laulun sanat eivät tosin sovi tämänhetkiseen elämääni, mutta otsikoksi mainiosti. Ruosteisesta piikkilangasta kuuluu suuri kiitos serkulleni! Olen itsekin maalaistalosta lähtöisin, mutta vanhempani olivat jo kauan ennen eläkeikäänsä hävittäneet kaikki piikkilankakasat. Onneksi serkkuni varastosta tätä sai.

Vaikka piikkilangalla on myös erittäin epämiellyttäviä mielleyhtymiä vuosikymmenien taakse, eikä se koskaan ole ollut eläinystävällistä, sopii se sisustukseemme tällaisina tuotteina. Vääntelin jokunen vuosi sitten näitä sydämiä viemisiksi monellekin taholle, ilman koristeita.

Anopille tein lahjaksi ylimmän punaisilla ruusuilla olevan sydämen. Itselleni väsäsin ruokatilan ikkunaan lusikallisen version. Kokeilin yhteen sydämeen myös höyheniä. Itse asiassa näitä höyhennippuja saisi laittaa vaikka useamman. Mukavan pehmeää ja rosoista yhdessä!  Keittiön ikkunaan vääntelin tällaisen neliön mallisen riippuvan koristeen. Ja koristeiksi ei tietenkään kelvanneet mitkään uudet jutut tai kiillotetut hopeat, vaan kunnolla aikaa nähneet.

Näiden teko on todella mukavaa, joskin sotkuista ja voimia vaativaa. Onneksi saan väsäillä näitä miehen puutyöpajassa, sisällä ei onnistuisi. Kunnon käsineet ja paksut vaatteet tarvitaan myös, eikä hengityssuojaimista ainakaan haittaa ole (ruostepöly ei ehkä ole kovin terveellistä)!

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Kuvattuna ei nyt ole valmiita juttuja (odottavat kiltisti sitä kuvausintoa), mutta aloitankin vuoden pohdiskelemalla mitä seuraavaksi. Varsinaisia keskeneräisiä töitä ei ole tällä hetkellä, pojalle on tulossa virkattu takki, mutta muuten vuoteen lähden käsitöiden suhteen aika tyhjältä pöydältä.

 

Pää pursuaa luonnollisesti ideoita, ja tänään vietin pitkän tovin käsityölehtiä ja – kirjoja selaamassa. Levitin myös suuren osan kankaita työhuoneen lattialle ja mittasin ja tuumailin. Lankavarastojakin pengoin. Se kuningasidea kuitenkin jäi puuttumaan, lamppu syttymättä. Näitä tyhjiä hetkiä on välillä, ja silloin tuntuu, ettei pääse eteenpäin, ei millään.

 

Vaikka tietää, että ei siihen kauaa mene, kun jokin kangas huutaa ompelemaan, rautalanka vääntelemään tai lanka virkkaamaan. Jokin vaate vaatii päästää valmiiksi tai sisustusidea toteutettavaksi. Ilman näitä tyhjiä hetkiä ei voisi syntyäkään mitään uutta, ehkä jo viikonloppuna jokin idea pääsee toteutukseen. Materiaali ja malli kohtaavat ja syntyy jotakin, mistä saattaa tykätä hullun lailla.

 

Onko teillä muilla tyhjiä hetkiä, hetkiä jolloin haluaisi kyllä tehdä jotain, mutta mikään ei tunnu etenevän ja/tai materiaali tai malli ei inspiroi?

Kuvaustaitoni eivät ole mitenkään huiman hyvät, sen näkee näistä ilotulituskuvista, joista tämä jälkimmäinen on epäonnistumisessaan aika hauska!