Tässä minä olen. (ja mekko myös)

Tässä minä olen. Minä. Kaikkine kiloineni ja iloineni. Virheineni, hyvine puolineni. Eletty elämä näkyy kasvoissa, ryppyinä, muutoksina. Hiuksissa jo harmaatakin. Minä. Nainen. Ihminen. Äiti. Puoliso.

Lihottuani melkein takaisin entisiin mittoihini olen useasti miettinyt, saavatko isommat ihmiset iloita olemuksestaan? Saanko olla tyytyväinen siihen mitä olen, vai onko minun mukauduttava johonkin muuhun? Voinko julkisesti tunnustaa kantavani liikakiloja ja tuntevani itseni edes jossain määrin kauniiksi? Voiko suuri olla kaunista? Kaikki eivät näe sitä, mitä kannan sisälläni. Kaikki eivät näe sitä, millainen sielu minulla on, mitä ajattelen tai tunnen. Minä voin olla kaunis myös ulkoisesti. En ole mallinmitoissa (paitsi Ninja Sarasalon, huikean Excuse My BonBonin* mallin), mutta moniko meistä on? 

Sorrun usein selittämään kilojani. Mietin kehtaanko laittaa enää itsestäni kuvia blogiinkaan, kun on maha ja tissit ja takamus ja paksut pohkeet. Toki niihin kiloihin on selkeä syy. Mutta enää en pyytele anteeksi sitä, mitä olen. En vedä kuvissa mahaa sisään näyttääkseni hoikemmalta, en käsittele kaksoisleukaa pois. Sillä minne minä silloin katoan? Minä. Tämä nainen tässä. 

Jos minä en hyväksy itseäni, ei sitä tee kukaan muukaan. Miksi halusin kirjoittaa tästä? Siksi, että haluan meidän olevan armeliaampia itsellemme. Itsekriittisyydessä on hyvät ja huonot puolensa. Se saa meitä ehkä suorittamaan enemmän ja ylittämään rajojamme, mutta se voi myös lamauttaa. Meissä jokaisessa on paljon kauneutta, sen myöntäminen on vaikeinta juuri itselle. Hyväksyminen, ehdoitta rakastaminen.

Ja mekko. Tämän myöhäisen kesän vilpoisin mekkoni. Niin mukava. Hihan suissa ja pääntiellä kuminauhat. Vyötäröllä myös päällitikkauksella. Pitsisen vyön olen ostanut vuosia sitten jostakin. Hihoissa halkiot, kuten helmassa. Ja ne taskut! Ihan ykköset kaikissa vaatteissa. Mitä siitä, jos mekko saa minut näyttämään vieläkin suuremmalta? Minä pidän siitä ja viihdyn siinä.

Kangas/Fabric Eurokangas palalaari (viskoosia)

Kaava/Pattern Burda Style 4/2015 Mekko 112B, helmaa pidennetty, lisätty kuminauha vyötärölle

Ehkä jonakin päivänä olen taas hoikempi. 'Normien' mukaan. Nyt olen tässä. Pysähdyn nauttimaan elämästä. Olemme kaikki upeita naisia, jokaisella jotakin, joka tekee meistä omanlaisensa.

Tänään katson itseäni peilistä ja muistan, ettei ole olemassa ketään toista minua. Rakastaen itseäni.

Katsotko sinäkin?

*Excuse My BonBon on kuopiolaisen vaatesuunnittelija Sari Hirvosen vaatemerkki. Sari haluaa herätellä meitä muuttamaan käsitystämme kauneudesta suhteessa kokoon. Tämä ei ole mainos eikä yhteistyö, vaan omasta mielenkiinnosta pohjautuva maininta :).

Juhluhumua ja haasteita (Lego birthday party)

Pikku Akan Tilkkuvakan Pikku Akka ja Suvituulian Käsityö pajan Suvituulia muistivat minua haasteilla. Kiitoksia teille. Liebster Awards -haasteen edelliset kysymykset ja vastaukset löydätte täältä ja täältä. Aloitetaan Pikku Akan kysymyksillä.

1. Mikä on blogisi nimen historia?

Alkuaan blogi kantoi Hannan Namit -nimeä, jonka poikani keksi. Tämän vuoden alussa vaihdoin nimen Hanna Mi:ksi, oman nimeni pohjalta sekin. Lyhyempi, ytimekkäämpi ja ei niin leivoksiin viittaava.

2. Miksi aloitit bloggaamisen?

Osaltaan päiväkirjaksi itselleni, mutta kaipasin myös vuorovaikutusta toisten käsitöitä harrastavien kesken. Ystäväpiirissä ei ole montaa käsitöitä aktiivisesti harrastavaa ja blogin aloittamisen aikaan en ollut edes facebookissa.

3. Mikä on blogisi rakkain/tärkein postaus?

Rakkain postaus on varmaankin äidistäni kertova, jossa esittelen myös hänelle tehdyn takkisen. Tärkein on ollut tämä farkkulaukku, jolla sain Mallikelpoinen blogin haasteessa lukijoiden suosikki tittelin. Se tuntui hirvittävän hyvälle :). Lisäksi laukusta tuli hienompi, mitä olin alkujaan suunnitellut.

4. Teetkö blogiasi enemmän itsellesi vai yleisölle? 

Molempia. Mietin toki, mikä lukijoita voisi jatkossa kiinnostaa, mutta eniten tietenkin mennään omien tarpeiden pohjalta (eli mitä tulikaan tehtyä).

5. Millä kolmella adjektiivilla kuvailet blogiasi?
Lämmin, iloinen ja hiljainen (tahti kyllä toivottavasti taas kasvaa)

6. Mitä omaa harrastustasi et ole koskaan vilauttanut blogissasi?

Joogaaminen ja lukeminen eivät ole tainneet kovin olla esillä. Molemmat kuuluvat joka päivisiin harrastuksiini.

7. Liittyykö blogisi mitenkään ammattiisi?

Tavallaan. Viimeisin palkkatyöni on ollut kangasmyyjänä, joten aika lähellä mennään :). 

8. Mikä bloggaamisessa on vaikeinta?
Mielenkiintoisen tekstimuodon löytyminen. Olen etsinyt omaa tapaa kirjoittaa ja yrittänyt löytää siihen punaista lankaa. Vielä hakusessa kovasti.

9. Mikä on ensimmäinen käsityömuistosi?

Omista käsitöistä isoäidin neliön virkkaaminen ja sen ompelu neulatyynyksi ala-asteella. Äidilläni on neulatyyny vieläkin käytössä.

10. Oletko mieluummin suunnittelija ja haaveilija vai tekijä ja toteuttaja?

Käsitöissä mieluiten olisin tekijä ja toteuttaja, mutta todellisuudessa se menee aika paljon sinne suunnittelun ja haaveilun puolelle. Vaikka arjessa tartun toimeen ja teen asioita nopealla temmolla, niin käsitöihin saan tuhrattua aikaa paljon.

11. Mitä juttuja on tulossa blogiisi syksyn aikana?

Ainakin muutama oma vaate saa nähdä päivänvalon. Lisäksi serkulleni olisi tulossa tanssipaitaa ja -mekkoa ja pojalle myöskin vaatetta. Viimestelyjä ja kuvausta odottavia vihdoinkin on. Syksyn aikana on luvassa myös perinteinen blogin vuosipäivän kunniaksi järjestetty arvonta ja ehkä jotain muutakin kivaa lukijoille on tiedossa :). Katsotaan mihin aika riittää.

Suvituulian kysymykset olivat seuraavat:

1. Milloin olet aloittanut blogin pitämisen?

Kaksi vuotta sitten.

2. Mikä on tärkein syy bloggaamisellesi?

Vuorovaikutus toisten kanssa.

3. Millaiset blogit pääsevät lukulistallesi?
Yleensä jollakin tapaa käsitöihin sidoksissa olevat.

4. Mitä asioita/piirteitä arvostat muiden blogeissa?
Lämpöä muihin ihmisiin, uusia ideoita, ihania kuvia, mielenkiintoista tekstiä. 

5. Mikä on lempielokuvasi ja/tai -kirjasi?

Elokuvien katselu on jäänyt viime aikoina kovin vähiin, harvoin jaksan samaa elokuvaa katsoa uudestaan. Kirjoja luen paljon, mutta niissäkään ei ole yhtä ylitse muiden. Luen kirjan kerran ja harvoin palaan siihen uudestaan. Käsityö-kirjat ovatkin sitten asia erikseen :).

6. Mikä on unelmiesi matkakohde?
Islanti, Irlanti ja New Yorkiin palaisin mielelläni uudestaan.

7. Mikä on paras käsityösi, jonka olet tehnyt?
Yhtä on äärimmäisen vaikea nimetä. Joukkoon mahtuu niitä hyvin onnistuneita ja ei niin hyvin onnistuneita.

8. Kuinka rentoudut?

Joogaamalla, lukemalla tai ihan vain sohvalla pötköttäen. Pitkät kävelyt metsässä ovat myös minulle tärkeitä rentoutumisen ja pään nollauksen kannalta.

9. Mikä on ihanin kesämuistosi?

Varmasti kesä 2009, kun saimme ihanan poikamme.

10. Mitä odotat loppuvuodelta 2015?
Eniten tämän uuden arjen tasaantumista. Lisäksi lomamatkaa, ihanaa blogitapaamista sekä tietenkin joulua.


11. Minkä valokuvan olet aina halunnut jakaa muiden kanssa? 
Sellaista kuvaa ei nyt tule mieleen :).

Haasteen kuvituksena toissa viikonlopulta poikani synttärijuhlien koristeita. Legot jatkavat suosiotaan meillä, joten poika halusi sen teemaksi. Mieheni kanssa he rakensivat kaksi päivää jostain syystä purettuja legoja koristeiksi(mies parhaimmillaan kello neljään aamuyöllä, miten niin koukuttavaa puuhaa?). Poika rakensi itse näistä legoista asetelmia eri huoneisiin. Minä leikkelin sateisina mökkipäivinä koristeet pahvista. Lego-fontin löysimme netistä. Leikkaa-liimaa-leikkaa-liimaa, nauhat kiinni ja siinäpä se. Palikoiden ilmeen sain aikaan käyttämällä tarratyynyjä ja pyöreissä osissa asteen vaaleampaa sävyä kuin pohjassa.

Aamupäivällä pojalla oli vieraana kaksi kaveriaan. Heille tarjosimme hodareita ja hedelmävartaita. Karkit ja popcornit sekä jäätelö eivät enää lasten mahaan mahtuneet, ja hyvä niin. Eipähän tullut herkkuövereitä. Iltapäivällä sukulaisille ja kummeille tarjosimme kolmea suolaista piirakkaa (pinaatti-lohi-feta, kantarelli-pähkinä ja peruna-pekoni), pasta-salaattia sekä vihersalaattia. Kahvin kanssa meillä oli gluteeniton mansikka-appelsiinirahka kakku. Kuorrute on tehty marsipaanista, helpoin tapa legopalikan aikaansaamiseksi (ja paikallisen kaupan valikoimista ei ihan kaikkea leivontatarviketta löydä). Lisäksi mustikka-nyhtöpullaa (ja minua niin huvittaa tämän nyhtö-sanan käyttö, oikea muotisana keittiön puolella) ja laaja valikoima keksejä sekä karkkeja. Minulle käy kaikissa juhlissa niin, että unohdan kuvata nämä tarjottavat!

Kangaskaappien siivousurakka on käynnistynyt! Nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni, ja saada vanhoja kankaita tuhottua. Tilkut kelpasivat hyvin pojan eskariin ja sinne meni myös pienin kangassilppu, niitäkin tarvitsevat. Inspiraation lähteenä toimi tämä Hannariinan postaus Punatukka ja kaksi karhua -blogissa. Kangasholisti, tunnustan! Ostatteko te vain tarpeeseen kankaita?

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Korvahuppu hevoselle (earnet for horse)

Ystäväni poni tarvitsi korvahuppuja. Instagramin seuraajat ovatkin tämän jo nähneet aiemmin, vihdoinkin pääsimme kuvaamaan sen ihan oikean kaverin päässä. Suloinen Nuppu-poni oli tosin sitä mieltä, että ei tässä mitään kuvata, kiire päästä syömään :).

Ystävä toi mallikappaleen ja Schachenmayrin Egypto Cotton lankaa kerän. Värisävy tässä on 00134 strawberry. Lisäksi kaivelin kaapista satiininauhoja ja muutamia kirppikseltä löytyneitä helmiä. Tähtitrikoo on Eurokankaasta. Satiininauhat ja trikoo-osat on ommeltu ihan ompelukoneella kiinni. Helmet ompelin käsin.

Ohjetta etsin ja etsin, mutta en mieleistä löytänyt. Joten aika musta-tuntuu-menetelmällä tuli tämä virkattua. Tein Nupulle toisenkin korvahupun, johon käytin netistä löytynyttä ohjetta (jonka onnistuin samantien hukkaamaan), mutta se ei istunut ponin päähän lainkaan. Korjaan sen sitten muutamilla lisävirkkauksilla.

Minulla on ollut kovin kiireinen kesä ja alkava syksy on tuonut arkeen uusia muutoksia. Hetki tässä menee totutellessa. Ompelukoneet ovat saaneet pölyttyä huoneessa (no, puhdistin minä ne viime viikolla). Ja puikotkin ovat olleet kovin hiljaisina, edes automatkoilla ei kuulunut kilkatusta. Samoin tietokoneella ei ole tullut istuttua, joten vallan eriskummallinen kesä, vaikka sää olisikin noita puuhia suosinut! Eilen pääsin koneiden äärelle ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa, ja aika kankeaa vielä on ompelu :D. Eiköhän tässä kohta vauhtiin päästä ja saada niitä ompeluitakin ja neuleita esittely kuntoon (tosin kuvaamatta on jo alkukesästä valmistunut mekko ja pellavahousut, kamera on unohtunut milloin minnekin). Lisäksi minua on ilahdutettu kahdella uudella Liebster awards-haasteella, joihin vastailen toivottavasti pian. Nappasin myös Kototeko-blogin Blogini tarina -haasteen mukaan ja siihenkin palailen, kunhan ehdin tarinaa kirjoittaa :).

Blogiin on siis näin syksyn myötä luvassa vähän enemmän eloa. Ja pianhan tässä vietetään blogin 2-vuotis synttäreitäkin jonkinlaisen arvonnan merkeissä.

Miten teidän kesänne meni? Ehdittekö tekemään käsitöitä vai nautitteko oleilusta? 

Kiitoksia rakkaalle ystävälle kuvausluvasta, ja kiitos myös pienen miehen ratsastushetkestä!