Virkattu pupu-unirätti vauvalle lahjaksi

On hetkiä jolloin yksi lähtee ja toinen syntyy. Siinä pienessä hetkessä, kun aika on lähteä ja toisen saapua, on käsinkoskeltava tunnelma. Ihmetys siitä, miten elämä aina jatkuu. Tulee uusi päivä. Aurinko nousee sittenkin. Syntyy uusi elämä; pienen ihmisen, jolla kaikki on vielä edessä. Koettavana ja nähtävänä. Pienin käsin etsii tiensä elämään, koskettaa ja katsoo. Oppii koko ajan uutta. Ei vielä osaa ajatella sitä hetkeä, kun elämä päättyy ja käden ote hellittää. Eikä tarvitse. Ja parempi niin.

Kevään myötä olemme saaneet ihailla uutta elämää, lähipiiriin on syntynyt vauvoja. Olemme myös hyvästelleet rakkaan, jonka elämän tie oli nyt kuljettu. Elämän monimuotoisuus, surun ja onnen yhtäaikaisuus, on ihmeellistä. Olen sen monta kertaa kokenut. Samaan aikaan, kun joku lähtee, syntyy joku uusi. Ehkä sen toisen oli annettava tilaa uudelle. Tai sitten se on vain sattumaa. Silti se aina pysäyttää, ja sitä jää pohtimaan. Kun toinen irroittaa, toinen tarttuu kiinni. Tulee osaksi tätä maailmaa ja etsii siitä oman paikkansa. 

Vauvalahjaksi virkkasin pienen unirätin, vauvan käsille sopivan kokoisen. Suloisen pupun pään ohjeen löysin Kauneimmat käsityöt lehdestä numerosta 2/2017. Lehdessä oli myös ohje rättiosaan, mutta tein tällä kertaa tällaisen mekkomaisen "musta tuntuu" ohjeella käyttäen viuhkoja, kiinteitä silmukoita ja pylväitä. Virkkasin pupulle myös pienen rusetin ja kädet kiinteillä silmukoilla. Käsiin on pienenkin vauvan helppo tarttua kiinni. Silmät ja nenä on kirjottu. Pupun pään ja kädet täytin vanulla.

Lankana käytin ihanan pehmeää Viking of Norwayn Bambino -lankaa (50% bambua, 50% puuvilla). Harmaa väri numerolla 413 ja vaaleanpunainen 465. Herttaiset värit, eiköstä vaan? Harmaata lankaa meni 50g ja vaaleanpunaista n. 30g. Näissä puuvilla/bambu langoissa on se hyvä puoli, että ne kestävät kuumempia pesulämpötiloja, mitä keinokuituiset. Ja vauvaperheessähän ei koskaan tiedä, mitä likaa leluihinkin ehtii tulla ;). 

Onneksi elämä tarjoaa ihania juttujakin! Surukin ajan kanssa helpottaa ja muuttaa muotoaan. Lempeämmäksi. Välillä on hyvä pysähtyä ja huomata se kaikki ihana ympärillään. Keväällä se on yleensä aina hieman helpompaa, kun luontokin herää elämään "uutta" elämää. Nautitaan näistä keväisistä päivistä, meilläkin aurinko vihdoin paistaa. Ehkä jo lumetkin alkavat sulaa pikkuhiljaa pois.

Minulla onkin seuraavassa postauksessa vuorossa kirjaesittely! Niitä en olekaan ennen tänne kirjoittanut, joten uutta on siis tiedossa :). Nähdään toivottavasti pian!