Uuden Vuoden toivotus

 

 

 

 

Lentäköön tulevan vuoden haaveet ja unelmat linnun lailla. Kepeästi, mutta varmasti tuulien ja myrskyjen läpi. Hyvää Uutta Vuotta teille kaikille! Kiitoksia menneestä vuodesta!

Huiveja äidille

 

Jotain valmistakin esiteltäväksi, äitini huivivarasto oli aika tyhjännäköinen. Näitä väsäilin siis hänelle. Punaisessa huivissa lankana käytin Keloa, ja jonkinsortin simpukkaviritelmää virkkailin. Raidallinen huivi on jotain puuvillalankaa, vyötteettömiä lankoja kaapin perukoilta. Ihan vain kiinteitä silmukoita ja pitkät raidat (laiskan langanpäättelijän unelmia). Viimeisen huivin kohdalla harmittaa suunnattomasti ettei langasta ole mitään hajua, jotain frillatyyppistä tämä kai oli. Isot puikot ja aina oikein! Nopeasti valmista.

 

Nyt on virkatut tiskirätit jaettu sukulaisille, syöty kahta kauheammin, nautittu ihanien ihmisten seurasta ja syöty ja syöty. Ja mainitsinko jo, että tuli syötyä?

Joululahja

Äidillä oli lahjatoiveena uusi yöasu. Kaavat on tähän omat, tein joskus n.8-9 vuotta sitten äidin mitoilla vastaavan yöasun hänelle. Kankaat kaapin kätköistä löytynyttä trikoota (luulen saaneeni pallotrikoon tädiltäni, sininen trikoo on ostettu keväällä jostakin) sekä vinokanttia. T-paidassa trikoista, shortseissa ihan puuvillaista.

Joulua on vietetty ihanien läheisten seurassa ylensyönnin merkeissä. Mistähän se johtuu, että jouluna syö kuin ei olisi koskaan ruokaa nähnytkään? Aivan ihania lahjoja saimme, ystäviltä mahtavia herkkukoreja/kasseja, ja paljon suklaata! Nam! Minäkin sain sen kauan toivomani kameran jalustan, nyt vaan kuvailemaan! Kunhan ehtisi joskus käsitöiden pariin. Joulun seutu menee vieraiden seurassa, joten hyvin paljoa ei ehdi yleensä tekemään. Eilen tosin saatoin loppuun vuoden takaisin virkkuuprojektin, itselleni jakun. Kyseessä oli niinkin suuri asia, kuin lankojen päättely :D. Katsotaan onko blogissa nyt hiljaista muutaman päivän ajan, kun ihania sukulaisia tavataan ja kestitään. Keittiössä siis vietetään aikaa.



Rauhaisaa Joulua!

 

 

Pöydän koristeet vielä ennen hiljentymistä Joulun viettoon... Kynttelikön helmikoristelut olivat poikani idea. Hän näki minun tekevän lautasliinarenkaita puuhelmistä (kuva alempana), ja ehdotti, josko laittaisimme niitä kynttelikköön. Mistä lienee pieni mies saanut moisen aatoksen? Toki niitä sitten sai lapsi laittaa, ja kivahan siitä tuli! Ja tietenkin yksi virkattu lumihiutalekin tarvittiin. Sinkkiämpärissä havuja ja punaisia tulppaaneja, silkkinauhaa ja enkelilätkä.

 

 

 

 

 

Sydämessä pienessäkin

asuu joulun taika.

Pysähdy siis Sinäkin,

nyt on juhlan aika.

 

Rauhaisaa Joulun aikaa teille kaikille!

Klipsuista jouluviemiset

Ilman ihania, rakkaita ystäviäni näitä klipsuja ei olisi nimeksikään. Ystävät jaksoivat kerätä näitä ihan ilman, että niitä pyysin. Siksipä heille lähti jouluksi tällaisia, ja uskallan jo julkaista, kun tiedän näiden eilen menneen perille. Kukan ja lasinalusen mallit ovat Tölkkidesign - kirjasta. Lautasliinarenkaisiin virkkasin ihan kiinteillä silmukoilla rengasosan ja kiinnitin koristeen parilla pistolla kukan keskelle. Suunnitelmissa oli joskus virkata laukkukin näistä, mutta pitää taas keräillä klipsuja lisää.



Joulu lähestyy

Onneksi meidän talossa on tehty varsinainen joulusiivous, nyt vaan koristellaan kotia minkä ehditään. Ruuat laitellaan huomenissa, leivottu on jo. Uusia koristeita olen tehnyt uutterasti koko syksyn, joku pakkomielle oli saada täksi jouluksi uusittua koristeet. Vanhatkin olisi varmasti kelvanneet, mutta kaipasin kovasti punaista lisää koristeisiin. Tähän asti on menty pitkälle valkea – hopea linjalla. Nyt ropisee punaista!

 

Tänne saunatupaan tein amarylliksestä pienen asetelman, jos nyt havujen ja sammalen laittoa kukan juurelle ja koko komeuden asentamista silkkinauhalla koristeltuun sinkkiämpäriin voi asetelmaksi sanoa. Sohvan turkoosi tyynynpäällinen hyppää ikävästi silmille, vaikka ihana muisto New Yorkin matkaltamme onkin. Menee yötöiksi, kun tahtoisin punaiset niiden tilalle.

 

 

Vanhasta ovesta tehty kehys on odottanut vuosikaudet täydellisten kuvien löytymistä, ei ole löytynyt vieläkään. Jouluksi tein tällaisen ketjun siihen, leimasimella rauhaisaa joulua ja reunukset. Hyvää joulua – tekstillä täytetystä paperista leikkelin pienet sydämet, enkelilätkät olen joskus äidiltäni saanut. En yhtään tiedä, mistä ne ovat alkujaan.

 

 

 

Lahjoille pikaisesti säkki, tässä on yhdistetty kaksi vanhaa jouluverhoa (lapsuuden kodin peruja). Lahjojen paketointi noudatti edellisten vuosien linjaa ruskean paperin voimin. Tällä kertaa käytin leimasinta koristeluun ja kangasnauhaa.

Tonttuja ja enkeli

Tällä kertaa tulossa vanhoja tuotoksia. Uusiakin on valmistunut, mutta en tänään ehtinyt kuvaamaan. 

 

 

Näitä tonttuja olen vuosia sitten huovutellut neulalla. Niitä matkasi moneen kotiin jouluviemisinä silloin ja omassa kodissa niitä seikkailee edelleen erikokoisina eri huoneissa. Nämä kolme pitävät majaa tv-tason yläpuolella olevalla hyllyllä vahtien pojan cd-levyjä (joita varten virkkasin trikookuteesta pienen korin, vilahtaa kulmastaan kuvassa).

 

 

 

Tämä Tilda-enkeli matkasi viime jouluna kahdelle pienelle tytölle, tilaustyönä. Siivet höyhenistä, joita näkikin nyt tämän vuoden uusimmassa Tilda-kirjassa. Siipiin kiinnitin myös ripustuslenkin. Sydämissä ei ole tahroja, suttasin vain nimet pois. Tulostin ihan silitysarkeille nimet ja silitin kiinni. Tarrahelmiä koristeina, sillä tällä enkelillä ei ole tarkoituskaan leikkiä. Hyvin tällainen enkeli sopiikin tyttösten unta vartioimaan!

Ihanaa, uusi lukija on tullut mukaan! Tervetuloa Saila!

TAAS virkattuja lumihiutaleita sekä lisänä sydämiä

Uudet tyynynpäälliset sohvalle, valkoisiin verhoihin ketju sydämistä ja puuhelmistä. Helppo irrottaa joulun jälkeen ketju pois, kun kiinnitin verhoon vain ylhäältä ja alhaalta. Sydämessä kokeilin uuden koneen koristeommelta, vähän vielä tahmoi oma ajoitus, että sain kuvion sujuvasti jatkumaan joka kohdassa. Harjoittelua siis vaatii siltä osalta.  Tyynyissä ja sydämissä punaista villakangasta, valkoinen päällinen fleeceä. Sohvan takana on ruokailutila ja meidän ”pieni” pöytä, vetää 12 henkilöä eikä ole yhtään harmittanut pöydän koko (jos ihmettelette sohvan takana näkyviä ruskeita länttejä, tuolit sieltä pilkistää).

 

Virkatut lumihiutaleet osa 3 ja tärkkäysohje

Koska tämä joulukuun lumitilanne vaikuttaa edelleen aika huonolle (on sitä vielä maassa, mutta ennusteet lupaavat vesikelejä), täytyy lunta tehdä itse. Nämä lumihiutaleet matkasivat spraymaalilla maalaamiini oksiin. Lisäksi sinne tuli ihana kirppikseltä löytynyt lintu ja ”kristalleja”. Jotenkin vielä oksat kaipaavat jotakin, olisiko teillä ideoita mitä sinne voisi laittaa? Jotain blingblingiä ehkä?

 

 

 

Tärkkäyksessä kokeilin eri ohjeita, pari niistä meni täysin metsään, joten tässä itselleni sopivin tapa lumihiutaleiden tärkkäyksessä.

Tarvitset:

1,5dl sokeria

1,5dl vettä

kattilan

pyyhkeitä

alusen, johon työn voi pingottaa (itse käytän styrox-levyä, jonka olen päällystänyt ihan jätesäkillä. Jotkut käyttävät esimerkiksi jumppa-alustaa. Pääasia, että neulat on helppo upottaa aluseen eikä alunen päästä väriä märkiin hiutaleisiin.)

nuppineuloja työn kiinnittämiseen (tykkään käyttää pitkiä nuppineuloja, ovat siis tavallisia nuppineuloja pidempiä)

1. Mittaa sokeri ja vesi kattilaan. Sulata sokeri veteen pienellä lämmöllä, keittämistä ei tarvitse (itse sekoittelen välillä). Sokeri on sulanut, kun neste on kirkasta.

2. Upota tuote nesteeseen ja anna sen olla siellä n.15 min (isompi työ tietenkin tarvitsee pidemmän ajan, nesteen on hyvä imeytyä myös langan sisälle). Puristele liiat nesteet pois, tässä pyyhkeet toimii hyvin. Hiutale vain pyyhkeen sisälle ja painellaan. Sormetkaan eivät mene tahmeiksi.

3. Pingota hiutale aluselle nuppineuloja apuna käyttäen. Itse laitan jokaiseen pieneenkin sakaraan nuppineulan. Lumihiutaleista saa täsmälliset ja suorat, kun käyttää apuna viivoittimella piirrettyä kaaviokuvaa. 100 virkattua lumihiutaletta kirjasta sellainen löytyy valmiina.

4. Tavallisesta puuvillaisesta virkkauslangasta virkatut lumihiutaleet kuivuvat vuorokaudessa, Kelosta virkatuissa meni n.1,5vrk. Poista nuppineulat ja hiutaleet vain leijumaan!

Oksa joulukorteille ja käpytonttuja

 

 

 

Nyt on joulukorteille väsätty uusi säilytyssysteemi. Ilman ihanaisen äitini lapsen viihdytysoperaatiota tämä ei olisi syntynyt vielä tänään! Maalasin lepän oksan spraymaalilla ja vääntelin rautalangasta sydämiä, jotka kiinnitin oksaan. Kuvista näkee, miten kortti kiinnittyy näihin. Ihan kiva siitä tuli, vaikkakin tällaisten pitkien tuotosten kuvaaminen ilman jalustaa onkin hankalaa. Epätarkkojahan niistä tulee. Keittiötikkaat (ja tarvittava pino kirjoja) toimivat toistaiseksi kameran jalustana, ja niiden kanssa on kyllä hankalaa kuvata! Joulupukille olen kyllä vihjannut toiveesta saada kunnon jalusta.

 

 

Poika askarteli viime viikolla käpytonttuja ja niille lumisen alusen. Olisi halunnut ne omaan huoneeseen, mutta sain ylipuhuttua, että laitamme ne kaikkien nähtäväksi olkkariin. Minusta lasten tekemät joulukoristeet ovat niin ihania aitoudessaan. Olemme ehtineet viettää aikuisten jouluja ihan riittävästi, nyt on aika saada lapsen kädenjälkeä näkyviin joulukoristeissakin!

 

 



Virkatut lumihiutaleet osa 2

 

 

Koska näitä lumihiutaleita on tullut virkattua, täytyyhän niitä johonkin käyttääkin. Verhoon (<-klik) meni vain 6kpl, joten jäljelle jäi n.50.

 

 

Tärkkäsin osan näistä hiutaleista (vesi-sokeritärkillä, kirjoittelen ohjetta myöhemmin) ja pujottelin ketjuiksi Tiimarista vuosia sitten ostettuihin sydänketjuihin. Virkkauksessa käytin ihan puuvillaista virkkauslankaa, muutaman hiutaleen virkkasin Kelolla (ja kaikki tietenkin puhtaan valkoisella. Kelosta virkatut näyttävät kuvassa kellertäviltä, vaikka valkoisia kyllä ovat). Näistä tuli mukavan näköiset ketjut. Ripustin näitä keittiön ja ruokailutilan suuriin ikkunoihin. Eihän näihinkään uponneet kaikki hiutaleet, joten osa 3 on ainakin vielä luvassa.

 

 

Tästä se alkaa…

...nimittäin tämä kirjan tuotosten esittely. Tilasin taannoin itselleni 100 virkattua lumihiutaletta – kirjan (Caitlin Sainio). Olen tykännyt kirjasta, tosin muutamissa ohjeissa on selkeitä virheitä. Onneksi vieressä on myös kaaviokuva (vai miksi sitä nyt viralliselta nimeltä kutsutaan), sillä pelkän sanallisen ohjeen mukaan tehdessä menisi virkkuut metsään. Jotkin mallit tietenkin ovat äärimmäisen samankaltaisia toistensa kanssa, eivätkä kaikki niin makuuni ole. Muutamia ihania yksilöitä siellä kyllä on! Käsityömessumatkalla aloin linja-autossa virkkaamaan ensimmäistä. Otin suuren ja kunnianhimoisen tavoitteen, aioin tehdä joka ikisen hiutaleen jouluun mennessä! Arvatahan sen saattaa, että olen menossa vasta n. numerossa 60. Ehtisin varmaankin kaikki virkata jouluksi, jos ei olisi muuta elämää tai muita projekteja. Yleensä virkkausaikaa on telkkarin ääressä iltaisin lapsen mentyä nukkumaan, mutta nyt jostain kumman syystä on oma työhuone kutsunut uuden ompelukoneen vienolla hurinalla.

 

 

 

 

Verho on ommeltu vanhasta pöytäliinasta, siinä oli sen verran kestotahroja, että peitin ne näillä lumihiutaleilla. Älkää vaan kysykö mitkä mallinumerot nämä lumihiutaleet olivat! Tarkoitus oli virkata tähän verhoon pieniä pyörylöitä keskelle tai painaa niitä kangasväreillä, mutta ehkä ensi jouluna on siihen aikaa (suomeksi: verho on jo pysyy samanlaisena niin kauan, kun haluan tehdä uuden). Verho on ruttuinen, myönnän, enkä sitä lukuisilla konsteillakaan tämän sileämmäksi saanut. Mitäs seisotin kaapissa vuosikaudet! Kiinnitin tällä kertaa hiutaleet ihan ompelukoneella, vaikka käsin ne olisi saanut paremmin asettumaan.

 

Norbertin lasten tärkeä tehtävä

Norbertilla (<-klik) on kaksi lasta, Tuomas ja Annastiina. Annastiina on aika hämmästynyt tyttö, mitäpä hän mahtaa kummastella vuodesta toiseen? Ehkä häntä hämmästyttää joulun loisto? Joulun salaisuudet, joita iltaisin kuiskitaan? Paperin rapina, kuiskutus?

 

Yhdessä Tuomas ja Annastiina vartioivat meidän joulukorttipussia. Poro haaveilee olevansa ihka oikea Petteri Punakuono, unelmissaan laukkaa öisellä joulutaivaalla Joulupukin reen edessä. Tänä vuonna pussi kätkee sisäänsä kaukosäätimet, niissä riittääkin vartioitavaa!

 

 

Suunnitelmissa on vuosikaudet ollut joulukorteille uusi säilytyspaikka. Alkuvuosina täällä asuessamme ne roikkuivat juuttinarussa pyykkipojilla. Haluaisin kaikki kauniit kortit näkyville, pussissa ne ikään kuin unohtuvat eivätkä pääse loistoonsa. Tälle vuodelle olen aloittanut tekemään uutta viritelmää joulukorteille.

 

(kuva on vanha ja epätarkka, mutta idea ajasta ennen joulukorttipussia selviää. Nykyään näillä seinillä on valokuvia, joten minkään vastaavan systeemin teko ei onnistu)