Maailmalla kuohuu ja tapahtuu. Uutisvirta on täynnä surullisia uutisia. Sitä välillä kuvittelee elävänsä lintukodossa, pienessä omassa turvallisessa maassa. Tänne ei maailman pahuus yllä. Vai yltääkö sittenkin?
Oikeasti en ole koskaan pelännyt kovin paljoa maailmalla tapahtuneiden juttujen vuoksi. Eurooppa on ollut kohtuullisen rauhallista aluetta. Viime aikaiset tapahtumat saivat ensimmäistä kertaa kunnolla minutkin miettimään. Mies on käytännöllisesti katsoen tämän syksyn ollut viikot ulkomailla. Euroopassa. Juuri niissä maissa, joissa tällä hetkellä pyydetään olemaan varovaisia. Kiertänyt suuria tapahtumia, joista tällä hetkellä varoitetaan uutisissa. Nyt sillä joka iltaisella puhelinsoitolla on suurempi merkitys. Sitä odottaa kellon kanssa ja huolestuu, jos mitään ei kuulu.
Asumme rauhallisella alueella, tänne ei yleensä eksy ketään ohikulkijoita. Varoitukset lähialueilla kiertävistä ryöstäjistä eivät juuri koskettaneet. Tänne ei ihan helpolla löydä, eikä taloja juuri näy isolle tielle. Sitten alkoi liikenne lisääntyä, outoja autoja vailla päämäärää (umpitie ja vähän asukkaita). Myönnän, että entistä tarkemmin tarkistan ovia. Yöllä säpsähtää pienimpäänkin ääneen ja jää kuulostelemaan, mistä se kuului.
Pelolle ei pitäisi antaa valtaa. Se rusentaa, vie voimia ja stressaa. Ja mitä siitä hyötyy? Ehkä sen, että on valppaampi? Tarvitseeko ihmisen elää jatkuvassa pelossa, valmiina kaikkeen mahdolliseen? Löytyisikö sisälle rauha ja onni? Tällä hetkellä kaikki on ihan hyvin. Tällä hetkellä olemme koko perhe olemassa, saamme viettää aikaa yhdessä ja elää elämäämme.
Älä elämää pelkää
Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.
Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.
Älä koskaan sano:
"Tämä on iäti minun."
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.
Kaarlo Sarkia
Kaarlo Sarkian runon tapasin ensimmäistä kertaa konfirmaatio-päivänäni. Kummini sen minulle oli kirjoittanut ohjenuoraksi tulevaan elämään. Se kosketti silloin ja koskettaa vieläkin. Älä elämää pelkää, siitä on hyvä lähteä liikkeelle.
Tämän laukun virkkasin pari vuotta sitten. Halusin kokeilla siksak-kuviota johonkin ja virkkasin sen kummemmin miettimättä, mitä tästä valmistuu. Langat loppui, virkkaus oli valmis. Ja se jäi pyörimään ja etsimään omaa suuntaansa tuotteena. Vihdoinkin ennen Tampereen messu-reissua (kiitokset mukavasta päivästä ihanat VillaPipo, Helmoja ja Hepeneitä, Pizzicato sekä lukuisat muut mahtavat blogikaverit) sain virkkauksestani inspiraation. Tarvitsin pienehköä olan yli tulevaa laukkua, helpoin kantaa mukanaan. Vuoritin laukun puuvillalla. Hihnoiksi ompelin nahasta pitkät nauhat, jotka letitin ja kiinnitin käsin ompelemalla laukkuun.
Lanka/Yarn Novita Kelo koukku/hook 10
Kangas/Fabric Kangas ja Sisustus In
Nahka/Leather vanhasta nahkatakista/from old leather jacket
Napit/Buttons Mummon vanhasta takista/from my granny's old jacket
Huomenna alkaakin joulukuu! Ja samalla alkaa myös Onni-blogien joulukalenteri (tästä linkistä pääset kalenteri-sivulle, johon ilmestyy uusimman luukun linkki. Löydät kalenterin myös blogini sivupalkista joulukuun ajan). Joka päivä jouluaattoon saakka joku Onni-blogisteista julkaisee jouluun liittyvän postauksen. Torstaina 3.12 on minun vuoroni, joten pysykäähän linjoilla :). Inspiroivaa, rauhallista ja ennen kaikkea pelotonta viikkoa teille!
Short summary in English: This crocheted bag is small enough for the most essential things. My wallet, cellphone, keys and lipstick fits there and some room is still left. I sewed three leather straps and plaited them together. Strap is attached in to bag with hand stitches. And I just love this bag <3! Have a nice week!