Virkattu pupu-unirätti vauvalle lahjaksi

On hetkiä jolloin yksi lähtee ja toinen syntyy. Siinä pienessä hetkessä, kun aika on lähteä ja toisen saapua, on käsinkoskeltava tunnelma. Ihmetys siitä, miten elämä aina jatkuu. Tulee uusi päivä. Aurinko nousee sittenkin. Syntyy uusi elämä; pienen ihmisen, jolla kaikki on vielä edessä. Koettavana ja nähtävänä. Pienin käsin etsii tiensä elämään, koskettaa ja katsoo. Oppii koko ajan uutta. Ei vielä osaa ajatella sitä hetkeä, kun elämä päättyy ja käden ote hellittää. Eikä tarvitse. Ja parempi niin.

Kevään myötä olemme saaneet ihailla uutta elämää, lähipiiriin on syntynyt vauvoja. Olemme myös hyvästelleet rakkaan, jonka elämän tie oli nyt kuljettu. Elämän monimuotoisuus, surun ja onnen yhtäaikaisuus, on ihmeellistä. Olen sen monta kertaa kokenut. Samaan aikaan, kun joku lähtee, syntyy joku uusi. Ehkä sen toisen oli annettava tilaa uudelle. Tai sitten se on vain sattumaa. Silti se aina pysäyttää, ja sitä jää pohtimaan. Kun toinen irroittaa, toinen tarttuu kiinni. Tulee osaksi tätä maailmaa ja etsii siitä oman paikkansa. 

Vauvalahjaksi virkkasin pienen unirätin, vauvan käsille sopivan kokoisen. Suloisen pupun pään ohjeen löysin Kauneimmat käsityöt lehdestä numerosta 2/2017. Lehdessä oli myös ohje rättiosaan, mutta tein tällä kertaa tällaisen mekkomaisen "musta tuntuu" ohjeella käyttäen viuhkoja, kiinteitä silmukoita ja pylväitä. Virkkasin pupulle myös pienen rusetin ja kädet kiinteillä silmukoilla. Käsiin on pienenkin vauvan helppo tarttua kiinni. Silmät ja nenä on kirjottu. Pupun pään ja kädet täytin vanulla.

Lankana käytin ihanan pehmeää Viking of Norwayn Bambino -lankaa (50% bambua, 50% puuvilla). Harmaa väri numerolla 413 ja vaaleanpunainen 465. Herttaiset värit, eiköstä vaan? Harmaata lankaa meni 50g ja vaaleanpunaista n. 30g. Näissä puuvilla/bambu langoissa on se hyvä puoli, että ne kestävät kuumempia pesulämpötiloja, mitä keinokuituiset. Ja vauvaperheessähän ei koskaan tiedä, mitä likaa leluihinkin ehtii tulla ;). 

Onneksi elämä tarjoaa ihania juttujakin! Surukin ajan kanssa helpottaa ja muuttaa muotoaan. Lempeämmäksi. Välillä on hyvä pysähtyä ja huomata se kaikki ihana ympärillään. Keväällä se on yleensä aina hieman helpompaa, kun luontokin herää elämään "uutta" elämää. Nautitaan näistä keväisistä päivistä, meilläkin aurinko vihdoin paistaa. Ehkä jo lumetkin alkavat sulaa pikkuhiljaa pois.

Minulla onkin seuraavassa postauksessa vuorossa kirjaesittely! Niitä en olekaan ennen tänne kirjoittanut, joten uutta on siis tiedossa :). Nähdään toivottavasti pian!

Käsityöt auttavat jaksamaan arjessa

Onni on pienissä hetkissä. Juuri niin. Niissä hetkissä, kun huomaa ettei siihen onneen tarvitse mitään suurta ja maata mullistavaa. Huomaa vain sen, että oma elämä on ihan hyvä. Ympärillä on rakkaat, ne, jotka tietävät minut sellaisena kuin olen. Ja silti, ja sen vuoksi, rakastavat.

Ne rakkaat, joiden kanssa istutaan sohvalla illalla. Ei ole kiire mihinkään. Pysähdytään hetkeksi ja kuunnellaan, mitä toisella on sanottavana. Sillä arjen kiireessä sen voi helposti unohtaa. Sen, että sillä rakkaalla on myös sanottavaa. Kokemuksia, tapahtumia, omassa elämässään tärkeitä. Pikaiset kuulumisen vaihdot, ja päivän tapahtumien kuuntelu kotitöiden lomassa, eivät ehkä anna sitä, mitä haluan antaa. Jakamatonta huomiotani. Että kuuntelen myös sydämelläni ja mielelläni, en vain korvillani.

Jotta voisin olla paremmin läsnä, tarvitsen myös hetken omaa aikaa. Sen pienen hetken, kun saan kasattua omat ajatukseni. Tehdä sitä, mistä nautin. Ottaa esille kirjontalangat, neulan, kirjontakehyksen. Istua hetken kuunnellen omaa sisäistä ääntäni. Nauttien siitä, että käteni tekevät uusia pistoja, uusia kuvioita. Etsien niistä voimaa arjen keskelle.

Tai sitten kaivaa käsityökorista neuleen. Tikuttaa menemään muutaman kierroksen. Jotta perheen ei tarvitsisi kulkea kylmin varpain. Eikä minunkaan. Nautin puikkojen kilkatuksesta samalla tietäen, että jokainen silmukka on matka. Matka siihen sisäiseen rauhaan, omaan itseeni, omiin ajatuksiini, omiin tunteisiin. Siihen kuka minä olen. Joskus unohdan myös itseni ja kaiken muun. Katoan hiljaiseen hetkeen, langan kulkuun kankaalla tai puikolla. Ei ole aikaa eikä paikkaa. Ei minuakaan. Olen lanka, neula, puikko, väri. Kuljen ylös ja alas, eteen ja taakse. Jättäen kuitenkin jäljen itsestäni. Muiston. Ehkä se viipyilee vielä vuosikymmenien päästä, nousee esiin jossakin, ja saa aikaan jotain liikahdusta katsojassaan.

Tarvitsen sen hetken vain. Sellaisen sopivan pituisen. Vaikka koko viikonlopun, jos olisi mahdollista. Mutta edes sen kymmenen minuuttia. Sitten minä taas jaksan. Jaksan kuunnella rakkaita. Olen siinä. Heitä ja itseäni varten.

Mitä sinä mietit tehdessäsi käsitöitä? Oletko koko ajan tietoisesti läsnä tekemisessä, vai harhailevatko ajatuksesi jossain muualla? Tuovatko käsityöt sinun arkeesi iloa?

Kooste Instagramissa julkaistuista kuvista. Keskeneräisistä käsitöistäni, joista osa on jo valmistunut tai osa odottaa valmistumista. Ihanat Isagerin langat on hankittu Kässäkerho Pompomista. Minun ja pojan villasukat on neulottu (joku muu tällä kertaa kuin minä), miehen tossut virkattu ja julkaistu blogissa kaksi vuotta sitten.

Matelijat valtasivat kodin (DIY koristeita synttärijuhliin)

Edellisessä postauksessa lupailin seuraavaksi kuvia pojan synttäreiden koristeista. Jokin näissä juhlakoristeissa vaan on, että niiden tekeminen kiehtoo joka vuosi. Mukavaa puuhaa yhdessä lapsen kanssa. Vietämme yleensä koko perhe sohvalla yhdessä aikaa suunnittelemassa tarjottavia ja koristeita. Poika saa valita mielesensä maut ja me kokoamme niiden ympärille syötävät. Juhlien järjestäminen on aina ollut minusta hauskaa puuhaa. Tykkään muutenkin laittaa kotia eri vuodenaikojen mukaan ja juhlakoristeiden teko menee samaan kategoriaan. 

Tämän vuoden teemaksi poikani valitsi matelijat. Piirsin liskon mallin ja niitä leikeltiin sitten koristeeksi eri värisistä pahveista. Tekstit tulostin suoraan värillisinä ja liimasin ne kartongille. Väreiksi valitsimme raikkaan oranssin ja vihreän sekä tietenkin ruskeaa.

Ruokapöydän koristeena käytin maastokuosista kangasta sekä pojan leluja. Pihan kitkemisen seurauksena löytyneet heinätupsut toimivat hyvin tuomassa hieman vihreää pöydille. Ikean tuikkukuppeihin laitettuna ne eivät nouse korkealle, ja niiden takaa ei tarvitse kenenkään kurkkia toisen kanssa keskustellessaan. Meillä tarjottavat ovat noutopöytä-periaatteella suoraan keittiöstä. 

Löysimme Askartelukulmasta väritettäviä kankaisia liskoja, näitä poika teki innoissaan. Varasimme liskoja myös osalle lapsivieraista sekä kaverisynttäreille, ja voitte uskoa, että niistä tuli hienoja! Näitähän voi värittää melkein millä vaan; tusseilla, akryyliväreillä, kangastusseilla ja koristella vielä erilaisilla liimattavilla koristeilla. Minä varasin käyttöön kangastusseja.

Kartongit, nauhat ja väritettävät liskot Askartelukulmasta

Ilmapallot Confetti Kuopio

Muoviset liskot ja käärmeet haalittu vuosien saatossa mikä mistäkin

Kangas omista varastoista

Jaoin poikkeuksellisesti tarjottavat omaan postaukseen, sillä tästä olisi tullut muuten pitkä :). En aio jatkossa blogata ruoka/leivonta-aiheita, mutta yksi poikkeus joukkoon mahtuu aina :D. Teidän blogejanne olen kyllä lukenut ahkerasti, mutta kommentoinnit ovat olleet satunnaisia. Uusi arki taas vaatii aikansa totuttelua. Kunhan tässä löytyy oma hyvä rytmi, niin ehtisi harrastamaankin jotain kivaa (kotityöt eivät oikein tunnu kivalle harrastukselle). Iltaisin sitä tuntuu vain kivalle istua sohvalla tekemättä yhtään mitään. Miten teidän syksynne on lähtenyt käyntiin?

Mukavaa loppuviikkoa ja alkanutta syksyä (meillä ainakin säiden puolesta on eletty syksyisissä tunnelmissa)!

Shhh, blogissa on ollut hiljaista

Tulin vain huikkaamaan, että täällä ollaan! Blogi on nyt ollut kovin hiljainen, mutta kyllä täällä työstetään pikkuhiljaa sisältöä. Malttakaahan vielä tovi vartoilla, niin minä saan jotain valmista aikaiseksikin. Juhlapyhät ovat hieman sotkeneet käsitöille jäävää aikaa. Ja niinhän se myös menee, että työt "haittaa" harrastamista :). Kun lumetkin ovat sulaneet, menee vapaa-aika pihan kevätpuuhissa. Kesäkukat ovatkin jo löytäneet paikkansa.

Saatte nyt tyytyä pariin huonoon puhelimella otettuun räpsäisyyn, kun kameran kanssa en ole ehtinyt heilumaan. Keväisiä sukkia olen neulonut itselleni ja nappejani ihastellut. Kevättakki jäi (toistaiseksi) ompelematta alkuperäisen materiaalin sopimattomuuden vuoksi. Mutta jospa sille ei olisi tänäkään keväänä tarvetta, kun olen jo monta vuotta pärjännyt ilmankin :D. Muutenkin ompeluaika on siis ollut minimissään, joten ei ole ollut mitään varsinaista kuvattavaa tänne blogiin. Instagramin puolelta voitte käydä maistelemassa tunnelmia enemmän, sinnehän pääsee kurkkaamaan ihan ilman sovellustakin sivupalkissa olevan linkin kautta.

Kesää kohden mennään ja lujaa. Nautitaan kauniista kevätpäivistä! 

Keväiset tyynynpäälliset

Kevään tullessa me suomalaiset alamme käyttää värejä myös sisustuksessa. Talven ja syksyn tummat värit vaihtuvat kirkkaampiin, valoisimpiin tai puhtaampiin sävyihin. Toisaalta ilmiö on hassu, sillä sinne talven pimeyteen niitä värejä voisi tarvita piristämään. Luulen, että se on jotenkin niin sisäänrakennettua, ettei siitä poikkeaminen ihan helpolla onnistu. Sillä minä kuulun kanssa niihin talven synkistelijöihin  ja kevään iloitsijoihin. Kaivan vaaleamman keittiön verhon kaapista (muihin huoneisiin en verhoja vaihda), vaihdan keväistä liinaa ja sohvalle tyynynpäällisiä. Nyt lisäksi keväiset linnut koristavat meidän kotiamme. Ehkä valon ja ilon määrää haluaa maksimoida?

Minulla on kyllä kauniita keväisiä tyynynpäällisiä jo valmiina, mutta tein vielä tälle keväälle muutaman uuden. Joulun alla meidän sohvalle kotiutui kaksi tyynyä lisää, ja niihin on tarvittu päällisiä. Kyllästyin nimittäin ainaiseen 'tappeluun' neljästä olemassa olevasta tyynystä. Nyt on meidän pienelle perheelle jokaiselle omat kaksi tyynyä. Vaikka siltikin meillä tahtoo tuo pienin perheenjäsen omia kaikki tyynyt itselleen, rakentaa omien sanojensa mukaan sohvalle "kunnon laiskanlinnan". 

Ruudulliseen tyynynpäälliseen ompelin pitsiä somisteeksi. Pitsi on mummoni peruja ja sitä jäi vielä monta metriä tähteeksikin. Raidallinen tyyny on ihan simppeli. Valkoisiin kokeilin vihdoinkin kangasorigamia, helppojen perhosten ohje löytyi Suuren Käsityölehden numerosta 8/2015 (ja Pinteristäkin taitaa tämä ohje löytyä). Pikkuisen piti huijata, ja ommella alinta siipiparia hieman kiinni, jotta perhoset pysyvät käytössä kunnolla asennossaan. Tikkasin perhoset vielä keskeltä tyynynpäälliseen. Näitä perhosia olisi vielä voinut yhden tehdä keskemmälle tyynyä, ja ehkäpä myös verhoja koristamaan neuloilla kiinnitettynä?

Kaikki kankaat punaista ruusukuvioista lukuun ottamatta Eurokankaasta.

Meillä vaihtuu usein tyynynpäälliset ja ruokapöydän liinat, lisäksi koristelen mielelläni kotia erilaisten vuodenaikojen mukaan. Muuten sisustus on pysynyt samana 9 vuotta. Osaksi tähän vaikuttaa myös se, että oleskelutilojen järjestystä on äärimmäisen hankala vaihtaa (ja olen kyllä tyytyväinen tähän järjestykseen, se toimii loistavasti). Oletteko te ahkeria vaihtamaan sisustusta tai tekstiilejä kotona, vai onko mukana samoja pysyviä elementtejä?

Meilläkin lumet sulavat hujahduksessa, kun luontoäiti päätti hieman auttaa vesisateen muodossa :). Pian pääseekin pihahommiin! Sateisen sään keskellä toivottelen teille iloista viikkoa!

Hiljaiset linnut (ommellut koristeet)

Kevät. Lintujen laulu. Aurinko. Luonnon herääminen. Solisevat purot. Kyllä se sieltä tulee, omaa tahtiaan. Joutsenet ovat jo saapuneet, etsivät paikkaa itselleen. Kaartelevat lammen yllä, mutta eivät vielä uskalla laskeutua. Jäässä se onkin. Lampi nimittäin. Hitaasti, mutta varmasti, aurinko yrittää sulattaa lumia ja jäätä. Talvi ei haluaisi luovuttaa vielä, pitää pintansa öisin.

Vedän aamuisin villasukkia jalkaan, kaivan vieläkin toppatakin kaapista. Haen takkaan puita. Toivon, että kevät jo olisi täällä. Lämmittäisi niin paljon, ettei takkapuita enää tarvitse. Saapuisivat kaikki linnut lammelle pitämään aamuista konserttiaan. Kurjet saavat pysytellä kauempana, niiden konserttia ei kukaan halua kuunnella. Ovat aamuvirkkuja, tai sitten valvovat pitkään. Kalkattavat liian kovaa silloin, kun minä yritän saada muutaman tunnin vielä nukuttua.

Hiljaisia lintuja, joiden kauniin laulun voi kuulla vain sydämessään. Kauniita, persoonallisia. Sellaisia, joita voi katsella. Ihailla. Ruokapöydälle pinkki pariskunta, liesituulettimen päälle vihreä ja olohuoneen hyllyä koristamaan turkoosi. Siellä ne muistuttavat, että kaikki aikanaan, nosta vaan nokka pystyyn ja uusi tuulia kohden. Vielä siivet paranevat ja kantavat, vielä minäkin lennän iloisena.

Kaikkien lintujen kankaat pientä puna-ruusuista (lapsuuden leikkimökkini verhot) lukuunottamatta Eurokangas, turkoosikukkainen palalaarista

Kaavat Tone Finnangerin kirjasta Sisusta Tildan tapaan
Molemmat kuvissa näkyvät kaitaliinat kutoi äitini

Näillä lintusilla on nokkana puisen varrastikun terävä pää. Maalasin sen akryylimaaleilla. Kaksi lintua sai hieman haparoivat käsinkirjonnat, persoonalliset. Kertovat siitä, että minä yritin tehdä asian vasemmalla kädellä, vaikka olenkin oikeakätinen :D. Tussilla silmät ja hieman punaa poskiin. Kaipasin kotiin hieman keväisiä koristeita. Meillä lentelee kyllä paperisia perhosia, mutta niiden kaveriksi tällaiset linnut.

Osallistun tällä postauksella Vaapula-blogin järjestämään huhtikuun haasteeseen "Eläimellistä menoa" sekä Hommahuoneen huhtikuun värihaasteeseen, joka on vihreä. Vihreä värinä ei kuulu juurikaan pukeutumiseeni, mutta käytän sitä mielelläni sisustuksessa. Ainakin näitä heleämpiä sävyjä. 

Kevään tuloa odotellessa toivotan teille iloisia päiviä!

ps. vihdoinkin sain päivitettyä viime vuoden kaikki käsityöt esille 2015 välilehdelle, sieltä niitä saa käydä katselemassa :).

Yllättikö pääsiäinen? DIY vinkkejä nopeasti valmistuviin pääsiäisen koristeisiin

Text only in Finnish. Aikatyhjiö. Sellaisessa minä elän. Kuvittelen, että minulla on aikaa vaikka kuinka paljon. Ja sitten havahdun taas siihen, että hups se menikin jo. Aikatyhjiöni liittyy puhtaasti harrastamiseen. Säännöllisesti katson kyllä kalenteria ja tiedostan, että tietyt juhlapyhät ovat taas tulossa. Silti aloitan tekemään jotain ihan muuta ja huomaan aivan liian lähellä tulevaa tapahtumaa, että en ole vieläkään aloittanut niitä varsinaisia juttuja. Joulu on toki vahvasti aina mukana tässä. Samoin pääsiäinen. Joka vuosi suunnittelen, että ensi vuonna minä aloitan ajoissa. Ja joka vuosi havahdun liian myöhään siihen, etten ole aloittanut taaskaan niitä, mitä olin suunnitellut edellisenä vuonna. 

Tämäkään pääsiäinen ei tehnyt poikkeusta. Haahuilin omassa aikakuplassani. Kyllä tässä vielä ehtii! Sitten herään taas siihen aamuun, jolloin se iskee. Apua! Palmusunnuntai jo samalla viikolla. Poika haluaa virpomaan. Asu? Vitsat? Miten kodin koristelu? Sovittu koko viikolle menoja ja tapaamisia. Työt puskee kanssa päälle. Eikä. 

Onneksi kaupasta saa. Vaikka ei oikeasti haluaisi maksaa mistään, minkä voisi tehdä itsekin. Pojan kanssa neuvotellaan asusta, kerron ettei tänä vuonna tehdä uutta. Lupaan ostaa kaupasta valmiin noitahatun ja puen lapsen päälle oman mustan villatakin. Eihän sitä muuta tarvitakaan. Itse saa lapsi vitsansa koristella, ja ne on aika värikkäitä. Samalla väsään pari vitsaa sillä suunnitelmalla, mitä edellisenä vuonna olin ajatellut. Laitetaan ne kotia koristamaan. Munia oli nopea virkata (ohje virkattuihin muniin) ja lautasliinoista saa näppärästi kivoja kukkasia.

Kotiin nopsasti uusi kranssi edellisen rikkoutuneen tilalle. On se helppoa, kun valmiita kranssipohjia saa kaupasta. Tökkii vähän hyöheniä koristeeksi ja liimaa pari munaa.

Tuhraan tussien kanssa, onneksi olin sentään miehen pyytänyt ruuan laiton lomassa tyhjentämään kananmunia (herääkö minussa kuitenkin harrasteitakin organisoiva ihminen?). Narsissi sinne sekaan, pajunkissoja ja huovutusvillaa. Voiko asetelmien teko olla näin helppoa?

Rairuohot ja ohrat itävät nopeasti. Päälle vaan elmukelmua pienillä rei'illä varustettuna ja tadaa, pari päivää siihen meni. Munankuoret ruohoineen, narsissi ja huovutusvilla vaan ruukkuun. No niin, se on siinä.

Pääsiäiskortteja ei enää monikaan taida lähettää? Me olemme liittäneet kortit virpomavitsoihin, sillä poika käy virpomassa vain lähimmät. Tässäkin lähikauppamme pelasti. Kuvioteippiä, valmiit pupukuviot ja pari hyöhentä. Kortit ehtii vielä huomenna tiistaina 22.3 lähettää, jos se on jäänyt tekemättä.

Ja aikaa ei sitten mennytkään kovin kauaa. Viime vuonna tekemäni pompom-pupuset ovat jo nauttimassa ohrasta. Pöydälle heitän vielä aiempina vuosina tehtyjä pupuja (ohje nopeisiin pupuihin) ja nyt saa pääsiäinen tulla. Koristeista ei kyllä ehdi nauttia niin kauan mitä olisin halunnut, mutta onpahan edes jotain. Edellisien vuosien pääsiäisaskarteluihin ja puuhiin pääsette kurkkaamaan myös pääsiäinen tunnisteella.

Elätkö sinä omassa ihanassa aikakuplassa, jossa ehtii aina tehdä vaikka mitä superhyperhienoa hyvissä ajoin? Vaikka todellisuudessa havahtuu aina liian myöhään? Vai oletko sinä niitä ihmisiä, joilla on kaikki valmiina kuukautta ennen?

DIY lahjakassit / gift bags

Scroll down for English. Hommahuoneen helmikuun haaste (<- klik) on pastelli-värit. Valkoisella taitetut sävyt ovat toki kauniita, niitä on joskus löytynyt hieman omastakin vaatekaapistani. Ja olettehan te nähneet jo minun ompeluhuoneeni herkät värit (<-klik). Mutta aika vähän näitä sävyjä enää vaatekaappiini olen laittamassa. Sisustuksessa pieninä annoksina pidän näistä sävyistä paljonkin, keväisin vaihdan aina keittiön verhon sekä kaitaliinan että sohvalle tyynyn päälliset hempeän pastellisiksi.

Kevään tullessa on aina myös joitain juhlia, tai ainakin kyläilyjä. Tein tällä kertaa muutaman erilaisen lahjapussin/kassin. Näihin on mukava sujauttaa vieminen tai lahja. Ja kankaiset pussit kestävät todennäköisesti tavallisia lahjakasseja pidempään.

Kankaat on ostettu Eurokankaasta, tosin vuosia sitten. Keskikokoisten pussien ohjeen löysin netistä (<- klik). Muut tein sitten soveltaen kaikkea omaa. Näitä olisi kiva tehdä vielä lisääkin eri kankaista. Ja niitähän tietenkin löytyy kaapeista. 

Kaikki pussit on vuoritettu. Vaaleanpunaisessa pienessä pussissa kiinnityksenä on perhosnappi, johon satiininauha sidotaan. Turkoosiin pussiin ompelin kaksi napinläpeä, joiden läpi nauhan voi pujottaa ja solmia.

Kahvoilla varustettuun kassiin sujahtaa vaikka villasukat lahjaksi. Kuvan villasukkia neuloin tällä viikolla. Pastellisia sävyjä niissäkin, mutta vielä toinen on vaiheessa.

Suurin lahjapussi sai kiinnittämiseen perhosen, jonka takana on hakaneula. Perhosen vartalon taivutin rautalangasta. Vanhoista halpishelmistä tuntosarviin pallurat.

Perinteinen lomaviikko Levillä on takana. Instagramin seuraajat huomasivatkin varmaan pojalle neulomani pipon. Se syntyi menomatkalla ja tulomatkalla neuloin noita täällä vilahtaneita villasukkia. Muuten pidin lomaa aika tavalla sekä somesta että käsitöistä. Hiihdimme paljon ja kylpylässä toki tuli myös käytyä. Parasta oli perheen kanssa vietetty yhteinen aika. Varsinainen hiihtoloma alkaa vasta ensi viikon jälkeen, ja sitä vietämme pojan kanssa kahdestaan. Miten teillä on hiihtolomia vietetty, pidättekö lomaa käsitöistä? Osalla ne varmasti on vielä edessäpäin. Leppoisaa lauantai-iltaa!

In English: Spring is coming. And there's always Mothers Day and other celebrations in spring and summer. So I sewed some gift bags from cotton. This beautiful rose fabric is from Eurokangas. Butterfly button and satin ribbon for fastening the bag. Satin ribbon and buttonholes in turquoise one. Big gift bag got butterfly with safety pin. Body is made from wire.

I had holiday this week, and I only knitted one beanie and woolen socks. Not much :). But I had most wonderful time with my husband and son. Skiing and swimming in Levi. In Finland we have one week skiing holiday from schools in winter. There's only one week to that holiday. So only one week working between holidays :D. Have a nice weekend!