Virkattu pupu-unirätti vauvalle lahjaksi

On hetkiä jolloin yksi lähtee ja toinen syntyy. Siinä pienessä hetkessä, kun aika on lähteä ja toisen saapua, on käsinkoskeltava tunnelma. Ihmetys siitä, miten elämä aina jatkuu. Tulee uusi päivä. Aurinko nousee sittenkin. Syntyy uusi elämä; pienen ihmisen, jolla kaikki on vielä edessä. Koettavana ja nähtävänä. Pienin käsin etsii tiensä elämään, koskettaa ja katsoo. Oppii koko ajan uutta. Ei vielä osaa ajatella sitä hetkeä, kun elämä päättyy ja käden ote hellittää. Eikä tarvitse. Ja parempi niin.

Kevään myötä olemme saaneet ihailla uutta elämää, lähipiiriin on syntynyt vauvoja. Olemme myös hyvästelleet rakkaan, jonka elämän tie oli nyt kuljettu. Elämän monimuotoisuus, surun ja onnen yhtäaikaisuus, on ihmeellistä. Olen sen monta kertaa kokenut. Samaan aikaan, kun joku lähtee, syntyy joku uusi. Ehkä sen toisen oli annettava tilaa uudelle. Tai sitten se on vain sattumaa. Silti se aina pysäyttää, ja sitä jää pohtimaan. Kun toinen irroittaa, toinen tarttuu kiinni. Tulee osaksi tätä maailmaa ja etsii siitä oman paikkansa. 

Vauvalahjaksi virkkasin pienen unirätin, vauvan käsille sopivan kokoisen. Suloisen pupun pään ohjeen löysin Kauneimmat käsityöt lehdestä numerosta 2/2017. Lehdessä oli myös ohje rättiosaan, mutta tein tällä kertaa tällaisen mekkomaisen "musta tuntuu" ohjeella käyttäen viuhkoja, kiinteitä silmukoita ja pylväitä. Virkkasin pupulle myös pienen rusetin ja kädet kiinteillä silmukoilla. Käsiin on pienenkin vauvan helppo tarttua kiinni. Silmät ja nenä on kirjottu. Pupun pään ja kädet täytin vanulla.

Lankana käytin ihanan pehmeää Viking of Norwayn Bambino -lankaa (50% bambua, 50% puuvilla). Harmaa väri numerolla 413 ja vaaleanpunainen 465. Herttaiset värit, eiköstä vaan? Harmaata lankaa meni 50g ja vaaleanpunaista n. 30g. Näissä puuvilla/bambu langoissa on se hyvä puoli, että ne kestävät kuumempia pesulämpötiloja, mitä keinokuituiset. Ja vauvaperheessähän ei koskaan tiedä, mitä likaa leluihinkin ehtii tulla ;). 

Onneksi elämä tarjoaa ihania juttujakin! Surukin ajan kanssa helpottaa ja muuttaa muotoaan. Lempeämmäksi. Välillä on hyvä pysähtyä ja huomata se kaikki ihana ympärillään. Keväällä se on yleensä aina hieman helpompaa, kun luontokin herää elämään "uutta" elämää. Nautitaan näistä keväisistä päivistä, meilläkin aurinko vihdoin paistaa. Ehkä jo lumetkin alkavat sulaa pikkuhiljaa pois.

Minulla onkin seuraavassa postauksessa vuorossa kirjaesittely! Niitä en olekaan ennen tänne kirjoittanut, joten uutta on siis tiedossa :). Nähdään toivottavasti pian!

Hiljaiset linnut (ommellut koristeet)

Kevät. Lintujen laulu. Aurinko. Luonnon herääminen. Solisevat purot. Kyllä se sieltä tulee, omaa tahtiaan. Joutsenet ovat jo saapuneet, etsivät paikkaa itselleen. Kaartelevat lammen yllä, mutta eivät vielä uskalla laskeutua. Jäässä se onkin. Lampi nimittäin. Hitaasti, mutta varmasti, aurinko yrittää sulattaa lumia ja jäätä. Talvi ei haluaisi luovuttaa vielä, pitää pintansa öisin.

Vedän aamuisin villasukkia jalkaan, kaivan vieläkin toppatakin kaapista. Haen takkaan puita. Toivon, että kevät jo olisi täällä. Lämmittäisi niin paljon, ettei takkapuita enää tarvitse. Saapuisivat kaikki linnut lammelle pitämään aamuista konserttiaan. Kurjet saavat pysytellä kauempana, niiden konserttia ei kukaan halua kuunnella. Ovat aamuvirkkuja, tai sitten valvovat pitkään. Kalkattavat liian kovaa silloin, kun minä yritän saada muutaman tunnin vielä nukuttua.

Hiljaisia lintuja, joiden kauniin laulun voi kuulla vain sydämessään. Kauniita, persoonallisia. Sellaisia, joita voi katsella. Ihailla. Ruokapöydälle pinkki pariskunta, liesituulettimen päälle vihreä ja olohuoneen hyllyä koristamaan turkoosi. Siellä ne muistuttavat, että kaikki aikanaan, nosta vaan nokka pystyyn ja uusi tuulia kohden. Vielä siivet paranevat ja kantavat, vielä minäkin lennän iloisena.

Kaikkien lintujen kankaat pientä puna-ruusuista (lapsuuden leikkimökkini verhot) lukuunottamatta Eurokangas, turkoosikukkainen palalaarista

Kaavat Tone Finnangerin kirjasta Sisusta Tildan tapaan
Molemmat kuvissa näkyvät kaitaliinat kutoi äitini

Näillä lintusilla on nokkana puisen varrastikun terävä pää. Maalasin sen akryylimaaleilla. Kaksi lintua sai hieman haparoivat käsinkirjonnat, persoonalliset. Kertovat siitä, että minä yritin tehdä asian vasemmalla kädellä, vaikka olenkin oikeakätinen :D. Tussilla silmät ja hieman punaa poskiin. Kaipasin kotiin hieman keväisiä koristeita. Meillä lentelee kyllä paperisia perhosia, mutta niiden kaveriksi tällaiset linnut.

Osallistun tällä postauksella Vaapula-blogin järjestämään huhtikuun haasteeseen "Eläimellistä menoa" sekä Hommahuoneen huhtikuun värihaasteeseen, joka on vihreä. Vihreä värinä ei kuulu juurikaan pukeutumiseeni, mutta käytän sitä mielelläni sisustuksessa. Ainakin näitä heleämpiä sävyjä. 

Kevään tuloa odotellessa toivotan teille iloisia päiviä!

ps. vihdoinkin sain päivitettyä viime vuoden kaikki käsityöt esille 2015 välilehdelle, sieltä niitä saa käydä katselemassa :).

Hui hai! Help, it's a shark! (DIY viltti/blanket)

Scroll down for English. Ihana lauantain ompelupäivä. Minun oma päiväni. Koko päivän vain minä ja koneet ja kankaat. Pää täynnä ideoita menin viime lauantaina omaan ompeluhuoneeseeni. Kaivelin kankaita, mittailin, mietin. Selasin kirjoja, lehtiä. Jotain sinistä olisi nyt ommeltava, että ehdin mukaan Hommahuoneen värihaasteeseen (kliketi klik). Ompelussa oli ollut jokunen viikko taukoa, tai korjausompeluita kyllä oli riittänyt (haalarien paikkausta, toppatakkiin uusi vetskari jne.). Ja minulle iski jumi. Ahdistus. Mikään sininen ei napannut. Mikään ei tuntunut sillä hetkellä tarpeelliselle ommeltavaksi. Tylsiä perusvaatteita pojalle tai itselle kotitunika. Nääh.

Kello raksutti jo iltapäivän puolella. Luovutin. Istuin tietokoneen äärelle ja ajattelin selata nettiä ja blogeja. Kurkkaanpa pitkästä aikaa Pinterestiin, jos olen sinne jotain pinnannut muistiin. Silmille rävähti kuva hai-makuupussista. Kutkutti kovasti. Poika kääriytyy iltaisin vilttiin telkkaria katsoessaan. Voisiko hauskempi yllätys ollakaan, kun siihen olisi tänä iltana hurja hai tarjolla? Äkkiä etsimään tarvikkeita. Viltti löytyi nopeasti (niitä on meillä useampiakin kappaleita). Mittailin ja mietin. Samasta kankaasta ei saisi eviä ja pyrstöä. Pussi mahtuisi ehkä nyt, mutta entä sitten parin vuoden päästä? Sopivaa harmaata kangasta ei tietenkään löytynyt. Onneksi (?) ompeluhuoneen hyllyllä on pino vanhoja vaatteita, joista miehen paita pääsi käsittelyyn.

Mies oli joskus saanut jostakin lahjaksi punaisen viltin, joka oli niin onnettoman pieni ja kaiken lisäksi ohut, ettei sitä kukaan ollut koskaan käyttänyt. Siitä riitti sopivasti hain suuhun. Valkoisesta Ikean viltistä leikkasin hampaat ja samasta myös silmät. Selkäevän jätin kokonaan pois, sillä se olisi käytössä aika hankala (joko vatsan puolella tai selän puolella painamassa ja ilman kovikkeita ei näyttäisi miltään).

Hyvä äiti pisteet nousivat edes hetkellisesti ;). Ei ollut yllätys, että poika rakasti uutta vilttiään. Ja kieltämättä on hauskan näköistä katsoa, kun sohvalla napottaa pieni hai. Ja jumikin humahti samassa hävitä. Nyt on työn alla sinistä vaatetta pojalle, koska ainahan se on se viime tippakin :D. 

Tänään illalla ajelenkin kaupunkiin uutta oppimaan! Syksyllä ilmoittauduin digijärjestelmäkameran käyttökurssille. Jospa sitä oppisi käyttämään kameraansa paremmin. Opiskeluaikana toki kävin useammankin valokuvauskurssin, mutta siitähän on jo 15 vuotta aikaa. Olisi pitänyt jo silloin hommata järjestelmäkamera, niin ei opit olisi unohtuneet. Toivottavasti näemme viimeistään sunnuntaina värihaasteen merkeissä :). Kekseliästä keskiviikkoa!

In English: Saturday is my sewing day. Whole day just for me and my sewing machines. Last saturday I went into my sewing room and started watching fabrics. Nothing inspired. Nothing. It started to be afternoon and I didn't have any good ideas for my next sewing project. Ok. That's it. Maybe I should watch something from internet. I clicked Pinterest open and there it was! Shark sleeping back! Wow, my son would love this. He uses blankets when watching tv, so this would be nice suprise for him. From reflection to action.

Old blanket and one old shirt. Another old blanket (red) for sharks mouth. White blanket is good for teeth and eyes. (yes, we have many blankets :D). There it is! New shark blanket for my son. It sure felt warm in my heart when he saw this. He was so happy and delighted. There is no better thanks than seeing your kid smiling :)!

Kuningaskobra pehmolelu/ King Cobra soft toy

Please, scroll down for English. Aloitetaan uusi vuosi joululahjalla :). Pojan lahjalistalta löytyi pehmokäärme. Kysyin, sopiiko, jos minä ompelen sen. Poika oli epäileväinen. Päätin kuitenkin koettaa. Suunnitelmissa kävi neulominen, tilkuista kasattu käärme, yksivärisestä trikoosta ommeltu, kangasväriä ehkä vielä lisäksi. Onneksi Eurokankaassa käydessäni silmiini sattui kangas, jonka kuosi ja nimi sopivat tähän hommaan. Kobra-trikoo ei voisi paremmin sopia pojan toiveeseen.

Työtunteja en jaksanut laskea. Mutta kyllä tällainen aikaa vei. Metrin kangaspalasta tuli reilu kolmemetrinen käärme. Käärmeen yläosaan ja huppuun (sivuille olevat lärpäkkeet) käytin tukemisessa huopakoviketta. Hampaat tein lakanakankaasta täyttämällä ne vanulla. Kieli on leikattu huovasta. Käärmeen täytin vanulla (n. kahden vanhan tyynyn täytteet ja kolme vanhaa tyynyliinaa silppuna meni sisälle).

Käärmeen suu ja yläosa on vuoritettu yksivärisellä trikoolla ja sinne mahtuu hyvin tunkemaan hiiren (jee, tällainen käärme olisi tervetullut syömään hiiriä meidänkin taloon, vaikka kuningaskobrat eivät hiiriä syökään vaan toisia käärmeitä ja joskus liskoja). Hiiri on tehty villakankaasta, nahkaa häntään ja mummoni vanhoja nappeja silmiksi ja nenäksi.

Aattoaamuna poika sai tämän käärmeen joulukalenterista. Tai itseasiassa järjestin aarrejahdin. Joulukalenterista löytyi hiiri ja vihje, minne pojan täytyy mennä hiiri mukanaan. Näitä vihjeitä oli talomme eri huoneissa ja lopulta sohvan alta löytyi tämä käärme. Paras palkinto oli tietenkin pojan vilpitön ilo ja onni. "Miten sinä äiti osasitkin näin hienon tehdä!". Ainoa kriitikki tuli siitä, etten ollut tehnyt suuhun Jacobsonin elintä. Ja totta kai siitä, että kuningaskobrat eivät syö hiiriä :D. Olen huomannut, että jään auttamatta toiseksi tiedoissa kaikista matelijoista. Toki katsomme yhdessä pojan lempiohjelmat Animal Planetilta (Gator Boys ja Austin Stevensin seikkailut) ja luen hänelle aiheesta kirjoja, mutta eihän minun päähän tieto niin tartu.

Joululahjoja ompelin muutaman, äidilleni yöasun (jonka toivottavasti ehdin jossain vaiheessa kuvaamaan tänne blogiin), miehelle pipon sekä uuden likavaatepussin pul-kankaasta. Muutama suunnitelma jäi tekemättä, mutta teen ne sitten joskus :). Joulun aikaan ompelukoneet saivat kuitenkin levätä. Neuloin toki ihan perussukkia itselleni, niitä kuluu aika paljon. Itselleni on syntynyt nyt pyhien jälkeen vaatteita, aika peruskauraa, joten tuskin niitä tänne blogin puolelle montaa ilmestyy :D.

Miten teidän uusi vuotenne on lähtenyt käyntiin? Oletteko lomailleet käsitöistä vai joko on päästy niiden makuun? Mukavaa alkanutta vuotta ja inspiroivaa viikkoa!

Käärme/snake

Kangas/fabric Kobra trikoo Eurokangas

Suun kangas/fabric in snakes mouth vanha t-paita/old t-shirt

Kaava/pattern oma/my own

Hiiri/mouse

Kangas/fabric Eurokangas

Kaava/pattern oma/my own

In English: My son wished a soft toy snake from Santa Claus. I asked him if it's ok that I sew it. He doubted it. Well, I decided to try. Luckily I found this amazing fabric from Eurokangas. What would have been better fabric to this project than fabric called Kobra (cobra in English)? Little mouse to snake, so my son can feet the King cobra with it.

And what my son did like about this snake? He was delighted. "Mom, how did you managed to sew so amazing snake!" Only he pointed out that I didn't sew Jacobson's organ in snakes mouth and King cobras don't eat mouses, they eat other snakes. I have to admit that he's knowledge of reptiles is better than mine.

Have a nice week!

Varoitus: tonttuja liikkeellä! Warning: pixies on the move!

Scroll down for English. Lapset kuuntelevat korvat höröllä, kuuluuko ulkoa tontun askeleita? Vilahtiko siellä punainen hattu? Mikä oli tuo helinä ja kilinä? Mielessä välähtää kysymys, olenko ollut tarpeeksi kiltti? Tuoko joulupukki lahjoja? Näkikö tonttu, kun aamulla suutuin?

Tunnustan, että joskus olen turvautunut siihen "tonttu tarkkailee" lauseeseen. Mutta miksi ihmeessä? Kuuluuko se osaltaan joulun taikaan? Saanko sanoa, että kaikki lapset ansaitsevat lahjansa, käyttäytyivät sitten kuinka tahansa? Joulu on ihmeellistä aikaa lapsille, jännittävää ja hauskaa yhtäaikaa. Halutaan uskoa joulun taikaan ja satuihin, ehkä hieman epäillen. Pelätäänkin hieman; jos uskon menettää, tuleeko lahjoja?

Itse mietin pitkään lapsen synnyttyä, kumpi on oikeampi tapa; kertoa heti totuus vai antaa lapsen säilyttää uskonsa joulupukkiin. Muistan itse sen ihanan jännityksen ja odotuksen. Mutta sitä en muista, milloin huomasin, että koko juttu olikin keksitty. Ja miten ratkaisin asian oman lapseni kohdalla? Puoli totuudella. Vanhemmat ja läheiset ostavat suurimman osan lahjoista, mutta jokainen lapsi saa jonkun paketin myös Korvatunturilta. Kiitoksia tästä Mauri Kunnakselle. Nyt ei tarvitse kaikkia lahja-asioita supista ja sipistä, mutta silti jää jouluun omaa taikaansa ja sadun ihmeellistä maailmaa. Miten teillä on ratkaistu joulun suurimman salaisuuden säilyttäminen?

Tonttu-tyttönen odotti monta vuotta ilman täytteitä keskeneräisien ompeluiden laatikossa. Joka joulu sieltä hyppäsi pöydälle pyörimään, mutta aina tuli kiireisempiä töitä. Tänä jouluna tyttönen sai vihdoin syntyä maailmaan.

Tone Finnangerin Tilda tonttuset ovat valloittavia, jokaisesta voi tehdä omalla tavallaan erilaisen. Suurensin Satumainen Talvi -kirjassa olleita kaavoja silloin aikoinaan aika silmämääräisesti, tonttu on n. 60cm korkea. Tämä tyttönen sai ylleen punaisesta villakankaasta mekon, hatun ja tossut. Ja Berninan koristeommel valikoimaan tutustuin myös, ja sieltähän löytyi taas ihanuuksia! Nämä ovat aika vähäisellä käytöllä olleet, vaikka valikoima onkin kattava ja laaja. Hiukset tontulle tein rautakaupasta löytyvästä pellavalangasta (jota ilmeisimmin käytetään erilaisten putkien ympärillä), kannattaa muuten tutustua rautakauppojen valikoimiin myös askartelu- ja ompelumielessä. Sieltä saa monesti hauskoja koristeita ja välineitä näihin erilaisiin töihin.

Esiliina syntyi mummoni vanhasta tyynyliinasta. Sydämeen kokeilin ompelukoneen pykäpistoa muistuttavaa ommelta. Ihan kivoja nämä koneiden koristeompeleet ovat, vaikka suosinkin enemmän perinteistä käsinkirjontaa. Ainakin näin kiireiseen aikaan pelastavat pulasta :).

Pitkät aluspöksyt tietysti, onhan talvi kylmää aikaa. Housut on tehty minun vanhasta paidasta, jonka hihoissa nämä pitsit komeilivat.

Pallot huovutin kauan sitten huovutusvimman ollessa suurimmillaan. Neulalla siis styroxpallon päälle, liimailin muutamia koristeita sekaan. Suurin osa koristeista on jo ehtinyt vuosien saatossa tippua ja kadota. Nämä pallot koristivat monta vuotta ikkunoitamme, mutta ovat nyt olleet vain laatikoiden pohjalla. Tänä vuonna kaivelin osan koristeeksi pöydälle.

Jouluisen kukka- .. no, asetelma on ehkä liian hieno sana, joten sanotaan vain suoraan: Tökin valkoisia ruusuja havujen kanssa sinkkiämpäriin ja kietaisin edellisten vuosien tapaan satiininauhan ja enkelikoristeen ympärille.

Meillä oli lapsuuden kodissani näissä kuvissa vilahtelevia erilaisia ihania vanhoja julisteita, kaksi niistä on kotiutunut minullekin. Äiti ei ollut varma, milloin nämä on hankittu. Mutta ovat olleet olemassa iät ja ajat, kuten teippien jäljet kulmissa kertovat. Näitä julisteita on otettu uudelleen tuotantoon ja niitä saa mm. Askartelukulmasta.

Ihanaa joulun odotusta teille kaikille! Näemme taas joko kovin jouluisissa tunnelmissa tai sitten hieman yllättävissä ;). Pysykäähän kuulolla! Blogia voitte nyt myös seurata Facebookin kautta, tervetuloa mukaan!

In English: Christmas time is filled with joy and excitement, was that noise from pixie's jingle bell? Kids wait for Santa to come. I was wondering if it's proper to tell the truth about Santa straight away or just wait and see when truth comes out. I decided to tell the half truth: Most gifts are bought by parents but every kid gets few gifts from Santa too. 

This lovely pixie was waiting half finished several years. This Christmas I decided to sew her ready. And here she is! Red wool with little twist from my lovely Bernina Aurora, decoration stitches in my sewing machine are just so beautiful. Apron is made from my granny's old pillowcase.

Those snowballs are needle felted with some twinkle on them. Roses and spruce twigs looks nice together or what to you think about it?

You can follow my blog now in Facebook. Have a nice day!

Enkeleitä

Pienet sievät unienkelit Tone Finnangerin Satumainen Talvi-kirjan kaavoilla. Nämä toivottavasti sulostuttavat pian joidenkin pienten tyttösten huoneita (paikalliseen lahjakeräykseen). Kankaat Eurokankaasta vuosia sitten hankittu, hiukset Sinooperista (jota ei ainakaan meidän lähimmässä kaupungissa enää ole). Poskien puna kangasväreillä ja silmät kangastussilla. Yömyssyn tupsut tein ompelulangasta (alemmassa kuvassa).

Samalla kaavalla tein joskus vuosia sitten vauvaviemisiksi enkeleitä. Nyt tuntui sopivalta hieman verestää muistia. Tyttömäisiä ompeluksia ei ole tullut vuosiin tehtyä, kivaa näperrellä erilaisen maailman parissa välillä. Erilaiset työmaakoneet ja supersankarit täyttävät kuitenkin arkea.

Kiire. Sitä tuntuu olevan. Lahjoja valmistuu pikkuhiljaa, toivottavasti pian tämä blogin pitäjä virkistyy näiden päivitysten kanssa. Tietokoneen ääreen ei nimittäin millään malttaisi istahtaa kahvikupposta pidemmäksi aikaa. Kuvattavanakin odottavat monet "salaiset" jutut, mutta kaikki aikanaan ;).

Rentouttavaa viikonloppua, pian on joulu!