tiistai 30. joulukuuta 2014

Vuoden viimeiset (tabletin- ja kirjantuki)


Miehelle ompelin lahjaksi tabletille tuen. Idean tähän sain facebookin ompeluryhmän joulukalenterista. Tämä on nopea ja helppo ompelutyö, ohjeen löydät täältä (<-klik).



Farkku on kaapissa lojunut kirppislöytö-palanen, nauhan pätkä samoin kirppikseltä. Täytteenä puuroriisiä ja vanhan tyynyn vanua. Tein tästä hieman ohjetta suuremman, jotta tabletti pysyy paremmin paikallaan. Käytetyn kankaan koko oli n.35cm x 45 cm.


Koeversion ohjetta kokeillakseni tein äidiltä saadusta puuvillasta. Tästä tuli itselleni kirjantuki. Tykkään lukea illalla sängyssä ennen nukkumaanmenoa ja nyt kirjaa ei tarvitse kannatella käsillään. Toki tämä voisi toimia myös pöydällä, esimerkiksi käsityökirjan tukena. Äidille tein joululahjaksi samanlaisen kirjantuen. Nämä olivatkin aikalaisia mikättimiä, kun kaikki koettivat arvailla käyttötarkoitusta :).



Tämä vuosi on ollut käsitöiden osalta suurenmoinen. Paljon on tullut kokeiltua uusia juttuja, osallistuttua mahtaviin haasteisiin ja ompelu on vallannut enemmän vapaa-aikaa. Viime vuonna valmistuneet työt löydätte tästä koosteesta (<-klik). Mikä tärkeintä, olen tutustunut ihaniin uusiin ihmisiin näin virtuaalisesti sekä inspiroitunut valtavasti teidän mahtavista ideoista ja toteutuksista. Ja te kaikki ihanat lukijat, joita on vuoden aikana tullut lisää, olette tärkeitä <3! Kiitos teille kaikille kannustavista ja sydäntä lämmittävistä kommenteista!

Ensi vuosi alkaa ainakin Kristan (<-klik) mielenkiintoisilla haasteilla, joista sitten tammikuun lopulla lisää. Sitä ennen lupaan ja vannon tekeväni sen keskeneräisen pikkujoulumekon loppuun, ehkä siitä tulee sitten loppiaismekko :). Sain myös kameraan uuden objektiivin, jonka käyttöä pitää vielä harjoitella. Nämä kuvat otinkin sillä iltahämärässä.

Olisi hauskaa kuulla, mitä sinulla on jäänyt mieleen minun blogistani tänä vuonna parhaiten? Millaisia juttuja toivoisitte ensi vuonna näkevänne?





Lentäköön tulevan vuoden haaveet ja unelmat linnun lailla. Kepeästi, mutta varmasti tuulien ja myrskyjen läpi. 
Hyvää Uutta Vuotta teille kaikille! 
Kiitoksia menneestä vuodesta!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Rauhaisaa joulua! (jouluviemisiä ommellen)



Joulukukkien sijaan olemme jo monena vuonna vieneet jotain muuta. Tänä vuonna paketteihin eksyi kestosuodatinpusseja (ohje täällä <-klik), kestotiskiliinoja, kuivattuja omenoita (ohje täällä) sekä pyyhe. Hieman pakettien sisältö saattaa vaihdella ja jonnekin eksyi jotain muutakin pientä :).





Pyyhkeitä teimme yhdessä pojan kanssa. Ompelin mummoni vanhoja pellavia pyyhkeiksi ja niihin leimailimme perunoilla sydämiä ja tähtiä, tekstileimasimella Rauhallista joulua (Askartelukulmasta) sekä pojan kädenjälkiä kummeille ja isovanhemmille. Näitä pyyhkeitä jokainen saa sitten käyttää makunsa makuun astiapyyhkeinä, leivinliinoina tai käsipyyhkeinä. Yhteen pyyhkeeseen kokeilin epäonnisesti myös kloriittia samalla pitsikuviolla kuin äitini paitaan (täällä). Kuviosta ei kovin tarkka tullut, mutta ihan kiva kuitenkin.



Kestotiskirättejä ompelin vinon pinon myös. Erilaiset epämääräisen kokoiset trikoojämät pääsivät käyttöön, toinen puoli bambu joustofroteeta. Muutaman tein ihan pelkästä bambu joustofroteestakin. Vimman letti, siitä oli pakko tehdä kotiinkin yksi rätti. En tiedä teinkö pahankin pyhäin häväistyksen käyttäessäni tätä yhtä suosikkikuosiani rätteinä. Lohduttaudun sillä, että siitä jääneet palat olivat kyllä sen verran pieniä ettei niistä mitään järkevää olisi saanut!



Suodatinpusseihin ja rätteihin mukaan ohjeet pesuun ja käyttöön. Aiemmin pussitetut omenatkin saivat pienet koristeet pusseihinsa. Koko komeuden pakkasin vielä ompelemiini kangaspusseihin, joista en kuvaa ehtinyt ottamaan.


Tilda-tontut ovat jo viime vuonna valmistuneet. Niistä ja jouluisesta kaukosäädinpussista juttua täällä. Tänä vuonna nämä tontut saivat pojalta uudet nimet: Pirpana ja Väinökkinen, tv:n joulukalenterin tonttujen mukaan.

Vielä huomenna siivous loppuun ja ruokien laittoa, sitten onkin aika rauhoittua joulun viettoon rakkaiden kanssa. Lahjat kaikki valmistuivat ajallaan ja odottavat aattoa paketeissa. Niistä sitten joulun jälkeen lisää. Minä sain tänään ensimmäisen joululahjani, mieheni teki minulle työhuoneeseen uuden pöydän <3. Nyt mahtuu taas entistä paremmin ompelemaan ja askartelemaan. Oletteko muut toivoneet harrastukseen liittyviä lahjoja?

Rauhaisaa, rentouttavaa ja lämminhenkistä joulua teille kaikille!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Kloriittileikkejä (pipo ja paita ommellen, neulottu huivi)


Joulun läheisyydessä meillä on paljon myös syntymäpäiviä, joten lahjoja saa tehdä ja hankkia useita :). Rakas äitini vietti viime viikolla syntymäpäiviä. Hänelle tein lahjaksi paidan, pipon ja huivin.



Äitini valitteli pitkin syksyä ettei hänellä ole trikoopaitoja, joita voisi neuletakkien kanssa pitää. Tietenkin tarkat korvat tallensivat toiveen muistiin. Etuosa paidasta on kokonaan vuoritettu, takakappale on ommeltu sivusta etukappaleen ja vuorin väliin. Vesiputospääntie ja ylipitkät hihat ilmettä tuomaan.(paita on ruttuinen, kun se lahjapaketissa ehti aikansa olla eikä meillä ollut aikaa sitä silitellä ennen kuvausta)


Paitaan halusin tehdä jotain pientä jujua, joten kloriittipullo kehiin. Sekoitin vanhaan kasvovettä aikoinaan sisältäneeseen sumutepulloon kloriittia ja vettä, n.1 osa kloriittia ja 9 osaa vettä suhteella. Olen aiemmin käyttänyt tavallisia sumutepulloja, mutta niissä sumua ei saa hienoksi ja tasaiseksi. Kasvovesipulloni sumuttaa ihanan hienojakoisesti ja tasaisesti, joten se oli paras tähän projektiin. Kirppikseltä löysin kauniin pitsiliinan, jonka asetin paidan sivusaumaan ja sumutin kloriittivesiseosta päälle. Liina pois, samantien nopeasti huuhtelu vedellä ja suoraan pesukoneeseen. Tässä kaikessa yritin työskennellä mahdollisimman nopeasti, jottei kloriitti ehdi haurastuttaa elastaania. 



Pipoon käytin samaa kloriitilla värjäyksen konstia kuin paidassa. Huivi on neulottu käsivarsia apuna käyttäen. Helmoja ja hepeneitä-blogin Kristalta idean sain, ohjevideo löytyy tästä linkistä. Neuloin ihan puikoilla pienen yksityiskohdan huiviin. Lankana huiviin käytin kaksinkertaisena Novitan Keloa.



Paidan ja pipon kaavat omat
Paidan ja pipon kangas Eurokangas (palalaari)

Huivin lanka Novita Kelo (Citymarketista)


Muistutuksena vielä kaikille, jotka kokeilevat kloriittia; muistakaa huolehtia hyvästä ilmanvaihdosta sekä ihon suojaamisesta. Kloriitti tulee sekoittaa kylmään veteen (kuuma tai lämmin vesi saa aikaan sen, että kloorista vapautuu hengitykselle vaarallisia kaasuja. Kloorin vaikutuksista voi lukea lisää täältä). 

Meidän seudulle on lupailtu valkeaa joulua. Toivotaan, että nämä lumet pysyvät ja saamme vielä lisääkin. Joululahjapaja jatkaa vielä tämän viikon toimintaansa, ensi viikko sitten hiljentää koneet. Ompeluaikaa ei tosin kovin paljoa ole, mutta eiköhän sitä perinteisesti myöhäisillat käytetä koneiden parissa :).

Mukavaa viikonjatkoa ja joulun odotusta!


perjantai 12. joulukuuta 2014

Enkeleitä


Pienet sievät unienkelit Tone Finnangerin Satumainen Talvi-kirjan kaavoilla. Nämä toivottavasti sulostuttavat pian joidenkin pienten tyttösten huoneita (paikalliseen lahjakeräykseen). Kankaat Eurokankaasta vuosia sitten hankittu, hiukset Sinooperista (jota ei ainakaan meidän lähimmässä kaupungissa enää ole). Poskien puna kangasväreillä ja silmät kangastussilla. Yömyssyn tupsut tein ompelulangasta (alemmassa kuvassa).


Samalla kaavalla tein joskus vuosia sitten vauvaviemisiksi enkeleitä. Nyt tuntui sopivalta hieman verestää muistia. Tyttömäisiä ompeluksia ei ole tullut vuosiin tehtyä, kivaa näperrellä erilaisen maailman parissa välillä. Erilaiset työmaakoneet ja supersankarit täyttävät kuitenkin arkea.

Kiire. Sitä tuntuu olevan. Lahjoja valmistuu pikkuhiljaa, toivottavasti pian tämä blogin pitäjä virkistyy näiden päivitysten kanssa. Tietokoneen ääreen ei nimittäin millään malttaisi istahtaa kahvikupposta pidemmäksi aikaa. Kuvattavanakin odottavat monet "salaiset" jutut, mutta kaikki aikanaan ;).

Rentouttavaa viikonloppua, pian on joulu!

tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulutervehdys (korttiaskartelua)



"Tahdon sydämeesi joulun tuoda puhtaanvalkoisen, lämpöisen ja suloisen ja ruusunpunaisen."

Ehdin sittenkin tehdä joulukortit itse. Lähellä oli, että tänä vuonna olisin marssinut ensimmäistä kertaa valmiskorttien ääreen. Nopeat ja helpot kortit nämä olivatkin, minusta on mukava välillä askarrellakin. Kivaa vaihtelua käsitöihin.



Sydän on piirretty piparimuottia apuna käyttäen, paperi Suuresta Suomalaisesta kirjakaupasta viime vuonna ostettu. Korttipohjat Askartelukulmasta (olivat kierrätyspaperista valmistettuja, jee). Leimasin ja leimasinväri molemmat Askartelukulmasta. Kaksipuoleisella teippityynyillä (mikä näiden virallinen nimi on?) kiinnitin sydämet korttiin. Kuvassa näkyvät enkeli-koristeet ovat viime vuoden askartelujen tuotoksia, ne löytyvät tarkemmin täältä (<-klik). Postauksessa on myös meidän saunatupaa jouluisena.


Joulukorttiteline on myös viime vuoden tuotoksia. Tässä (<-klik) postauksessa se näkyy edes jotenkuten :). Meille tulikin tänään jo ensimmäiset joulukortit oksaa koristamaan.

Odotan innolla ihanaa joulua! Läheisten kanssa oleilua, herkkuja, kotia kauniin jouluisena ja toivottavasti todella iloisia ilmeitä lahjojen saajilta. Lahjojen antaminen on minusta parasta joulussa. Jätimme tänään joulupuu-keräykseen omat paketit ja muutamaan muuhun lahjakeräykseen osallistumme myös. Ihana voida auttaa edes pienellä tavalla.

Mikä teistä on parasta joulussa?

ps. Pikkujoulumekkoni odottaa edelleen ompeluhuoneessa purkamista :). Pääntie tuotti minulle harmaita hiuksia, mutta kyllä se sieltä valmistuu jossain vaiheessa. Ensin alta pois kiireisimmät lahjat ja sitten takaisin mekon kimppuun. Onneksi vaatekaapista löytyi muutakin vaatetta pikkujouluihin, vaikka suuresti harmittikin etten mekkoa saanut valmiiksi. Vielä paria tuntia ennen lähtöä yritin pelastaa pääntietä, mutta eihän viime tipassa saanut kaunista lopputulosta :(.

torstai 4. joulukuuta 2014

Joskus täytyy vääntää rautalangasta (ja ohje kuivattuihin omenoihin)


Ruostunutta lehmien aidoissa käytettyä rautalankaa kieputin metallisen putken päälle, vedin pois ja kiinnitin päät yhteen. Ympärille aikoinaan Tiimarista ostettua sydänketjua, johon lisäksi pujottelin pieniä helmiä. Vanhan kakkuvuoan päälle kynttilän kera. Joskus haluaa saada nopeasti valmista :). Liinan on äitini kutonut paperinarusta.


Omenoita kuivasin jo syksyllä ison satsin. Pussitin näitä Askartelukulmasta ostamiini paperipusseihin jouluviemisiksi. Mustat pipanat omenaviipaleissa ovat Mariannecrushia. Tässä teille vielä ohje (ruokablogiksi tämä ei tule koskaan muuttumaan, poikkeus vahvistaa säännön :D), sillä näitä ehtii hyvin tehdä vielä.

1. Omenoiksi kannattaa valita tiivismaltoisia lajikkeita. Ulkomaiset omenat kuoritaan, kotimaiset voi vaan pestä. 

2. Omenoista poistetaan siemenkodat (omenapora on kätevä) ja ne leikataan n. 0,5 cm paksuisiksi viipaleiksi. 

3. Jos haluat maustaa omenat, ripottele ennen kuivausta esimerkiksi turkinpippuricrushia tai mariannecrushia viipaleiden päälle. Ritilän alle kannattaa uuniin laittaa leivinpaperilla varustettu uunipelti, sillä molemmat crushit sulavat hieman ja saattavat tahrata uunia. Hyviä jouluisia omenoita saa sivelemällä omenaviipaleisiin hunajavettä (n.puolet hunajaa puolet vettä) ja sirottelemalla piparimaustetta tai kanelia omenoihin. Hasselpähkinärouhe hunajaveden kera toimii myös hyvin omenoiden maustamiseen :).

4. Viipaleet kuivataan uunissa 50 asteessa(suurempi lämpötila kypsyttää omenat) uuniritilän päällä kunnes ne ovat nahkeita. Uunin luukku kannattaa pitää raollaan, jotta kosteus pääsee haihtumaan. Minulla on käytössä suuri yrttikuivuri, jolla saa kerralla kuivattua suuren määrän omenoita.

5. Kuivatut omenat säilyvät parhaiten ilmatiivissä purkissa hieman viileässä ja pimeässä paikassa.


Täällä askarrellaan joulukortteja ja yritetään ehtiä ompelemaan itselle mekkoa viikonlopun pikkujouluihin. Niistä siis luvassa postauksia seuraavaksi. Suunnitelmissa on myös tehdä uusi kranssi oveen ja ommella keittiöön jouluista pyyhettä. Kummasti sitä keksii kaikkia uusia juttuja, joita olisi ihana tehdä jouluksi, vaikka tärkeintä on se ihana joulun tunnelma <3!

maanantai 1. joulukuuta 2014

Kestoilua ja pieni lahja



Nämähän nyt näyttävät melkolailla kestovaipoilta, mutta sitä ne eivät ole :). Ystävä pyysi koirilleen kestojuoksuhousuja. Pikkuhousunsuojat eivät tahdo koirien menossa hyvin pysyä, joten hän keksi, että miksei kestovaippaidea toimisi myös koirille. Ja tottakai nämä ovat ekologisempia kuin pikkuhousunsuojat. Sain siis mielenkiintoisen kehitystyön näissä. 


Ensimmäiset versiot tein koekäyttöön jo aiemmin norsukuvioisesta pul-kankaasta. Näihin käytin vanhoja farkkuja, pul-kangasta (pojan vauva-ajan rikkimenneistä kestovaipoista sai hyvät palat imujen alle), vaippaharsoa ja verkkovuorta. Kuminauhat lahkeensuihin ja vyötäröön. Kanttinauhaa häntää varten tehtyyn aukkoon. Muutaman version tein myös ihan froteepyyhkeitä imuina käyttäen. Pinkkejä pul-versioita tein myös, mutta niitä en muistanut sitten kuvata :(.



Tikkaukset vähän kuin farkuissa, hieman hankala niitä oli pieniin pöksyihin kylläkin tehdä. Sovituskuvaa en ole ehtinyt ottamaan, kamera kyllä on ollut ystävän luona mukana, mutta aina on ollut niin paljon kaikkea muuta asiaa ettei kuvaaminen ole muistunut mieleen.


Tällaisen lahjan väsäsin eräälle rakkaalle nuorelle parille. Rautalankaa ja höyheniä pahville. Nimesin työn rakkauden enkeliksi, joka kätkee nuoren parin rakkauden siipiensä suojaan.

Eilen tuli laiteltua hieman joulua, pikkuhiljaa koristeita joulukuun aikana lisäillään. Uusia en taida ehtiä tekemään tänä vuonna, kun lahjatkin ovat vielä kesken. Pieni lumipeite ja auringon paistekin ilahduttivat tänään. Ihanaa aloittaa joulukuu tunnelmoimalla tulevaa joulua!

Miten teillä muilla on jouluvalmistelut vauhdissa? Teettekö kortteja, lahjoja, ruokia, leipomuksia, koristeita? 
Kauniita joulukuun alun päiviä teille kaikille!

torstai 27. marraskuuta 2014

Virkattuja ja neulottuja


Uskoisitteko, että tein nämä kaikki tässä äskettäin? Viikon sisällä? Ai ette ;). Tosiaan, en ihan näin nopsa ole käsitöissä. Muutakin elämää kun on. Pidin talkoot oman keskeneräisten neulonta- ja virkkaustöiden laatikon sisällön kanssa. Häiritsi, etten ole saanut näitä pois sieltä laatikosta.


Tämä kaulaliina odotti laatikossa...tunnustan: ainakin 11 vuotta! Meillä oli silloin rakkaan ystäväni kanssa vimma neuloa huiveja, Espritillä oli silloin superihania huiveja, mutta kalliita. Päätimme, että kyllä me osaamme yhdet huivit neuloa. Yhden superpitkän sain silloin valmiiksi ja tämä toinen jäi jostain syystä kesken. Itseasiassa neuloin nyt vain pari kierrosta tätä lisää ja päättelin langat. 7 veljestä langasta, leveää joustinneuletta (korjatkaa jos minä puhun neuletermeissä omiani, ei ole kaikkein tutuinta tuo termistö).



Ja nämä viime vuonna aloitetut isoäidinneliöistä väsätyt tossut jäivät parin palan kiinnitystä vajaaksi. Syy: ne ovat aivan liian isot minulle tai kenellekään läheiselleni. Ajattelin purkaa nämä tossut ja tehdä vaikka nuken peiton. Ellei teillä kenellekään satu olemaan n.42-43 kokoista jalkaa, voin tossut lähettää ihan hyvän joulun toivotuksena sellaiselle henkilölle :).



Myssyä olen virkkaillut pitkin syksyä. Vuoriksi kiinnitin fleeceä. Myssyn sai rakas äitini, joka ystävällisesti toimi mallina kuvauksissa.



Ja Helmoja ja hepeneitä Kristan vinkistä kokeilin tätä käsin neulontaakin. Hurjan hauskaa ja nopeaa. Tein myös harmaankin huivin itselleni samalla konstilla, mutta siihen on tulossa muutamia koristuksia kunhan lahjakiireet saan alta pois. Lankoina tässä pari vanhaa kerää, joiden alkuperästä en ole yhtään varma. Yritän parhaani mukaan tuhota lankavarastoja pienemmäksi.



Olen kovin vähän päässyt kommentoimaan teidän blogejanne, vietimme poikani kanssa pitkän tovin vanhempieni luona ja siellä ei ole nettiä. Puhelimellakaan nettiyhteydet eivät toimi. Toisaalta äärimmäisen rentouttavaa, kun viettää aikaa ilman internetin koukuttavaa maailmaa.  Kuvat ovat tällä kertaa vähän epätarkkoja, jos lapsen kanssa kuvaaminen on joskus hankalaa, niin on se myös iltamyöhällä oman äidin kanssa sitä :D. Varsinkin, kun sekä kuvattavalle että kuvaajalle iskee hepulikohtaus. Hauskaa oli, kiitos äiti <3.

Mikä teillä muilla on ollut pisin keskeneräisenä mukana kulkenut käsityö? Saitko koskaan sen valmiiksi vai muuttiko se täysin muotoaan matkan varrella?

Toivotan teille kaikille ihanaa ja mukavaa loppuviikkoa!

perjantai 21. marraskuuta 2014

Arkistojen kätköistä (suuret tontut)



Täällä ollaan! Koska pitkä käsityöpaussi sotki kaikki kuviot, on ensimmäisenä ompelulistalla lahjat. Siinähän on vaan se huono puoli, että niitähän ei tietenkään voi julkaista täällä blogissa liian aikaisin. Jos jostain tempaisen aikaa, ehdin muutaman jutun itsellekin tehdä ja pääsette vähän tuoreempaa ompelusta katselemaan. Nämä kaksi suurta tonttua olen tehnyt siis aiemmin, pahoittelen kuvien huonoa laatua, sillä kuvasin ne todella pikaisesti digipokkarilla. Jospa näistä kuitenkin jonkin selvän saisitte.


Tontut ovat sellaisia hieman päälle metrin kokoisia, kaava on suurennettu Tone Finnangerin Satumainen Talvi - kirjan tonttukaavasta. Samalla kaavalla tein pojalle joulukalenteritontun, jonka löydätte täältä (klik). Sohvaan voi hyvin verrata näiden kokoa.





Tonttujen vartalot ovat ihan lakanakankaasta. Hiuksiin käytin putkimiesten käyttämää pellavalankaa, jota saa rautakaupoista varsin edullisesti. Vaatteiden kankaat ovat mummoni peruja (lukuunottamatta tonttupojan housujen ruutukangasta, joka on hankittu Eurokankaasta), samoin kaikki napit ja pitsit ovat mummon vanhoja (pöksyjen ja essun pitsit kankaineen vanhasta tyynyliinasta). Käsin pykäpistoilla kiinnitin takkiin sydämiä ja tyttötontun essuun ison sydämen. Teksti on kirjottu ompelukoneella konekirjontakurssilla. Tein tuollaisia isoja huopasydämiä samalla tekstillä joulukortteihin pari vuotta sitten.



Nämä tontut menivät rakkaalle enolleni, hän on säästänyt minulle paljon mummon vanhoja käsityöaarteita ja niistä halusin häntä kiittää. Harmittaa, etten ole ehtinyt kuvaamaan näitä niiden oikeassa paikassa, ne istuvat enon luona vanhalla puusohvalla joululahjojen kanssa. Nyt jätän teille mielikuvien valtaan miten ihanilta ne näyttävätkään siellä (vaikka itse sanokin ):).

Pää pursuaa ideoita, kädet tekevät minkä pystyvät. Toivottavasti tapaamme jälleen pian! Ihanaa viikonloppua kaikille!

ps. Loppuun vielä kuva siitä pojan joulukalenteri Norbert-tontusta, kohta hän pääseekin tositoimiin :D.


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Isänpäivälahjoja


Ei, en ole päässyt vieläkään ompelukoneiden ääreen. Läppärilläkään en kauaa kykene olemaan kerrallaan, joten jotain pientä edes esille tänne blogiinkin. Ihan kaupan valmis paitoihin täytyi tällä kertaa tyytyä, lisäksi Askartelukulmasta hankitut kangastussit pääsivät käyttöön näissä isänpäivälahjoissa. Poika suunnitteli ja taiteili ukeilleen ja isälleen kuvat näihin paitoihin jokaisen mielenkiinnon tai harrastuksen mukaan. (maalarinteipit eivät ole mitenkään kuvaukselliset, mutta suonette tämän tällä kertaa anteeksi ;)).



Isälleen Formula 1 - paita; ruutulippu, formularata, Kimi Räikkösen ja Sebastian Vettelin formula-autot lisäksi. Kaikissa paidoissa myös signeeraus, joka on kuvissa sutattu.



Appiukolle poika piirsi kolme monsteriautoa, joita ohjaavat poikani, mieheni ja appiukko.



Isälleni hirvi, ukin hirvikoira, ukki itse, joki sekä pensaita ja puu.

Tiedättekö, tätä naista rehellisesti sanoen syö todella paljon tämä, ettei pysty tekemään käsitöitä! Ja vielä enemmän se, että blogeihin ei pysty juuri kommentoimaan. Avaan sen verran, että olkapääni ovat niin kipeät, ettei käsiä voi kauaa pitää koholla. Nivelten kipu on vetänyt myös niskat ja hartiat sen verran jumiin, että ei naurata. En yleensä erityisemmin julkisesti tykkää valitella kipujani, jotka ovat ihan arkipäivää. Tällä kertaa rajoitus on sen verran suuri, että tämä rakas käsityö- ja blogiharrastuskin siitä kärsii. Myönnän, että olen tirauttanut kyyneleitä tuolla ompeluhuoneessa silittäen ihania kankaita ja lankoja :D.

Jokaisen lukemani blogin ihania töitä olen käynyt ihailemassa, joten yhteisesti kaikille: mahtavia juttuja olette taas tehneet! Olen inspiroitunut teidän töistänne ja huokaillut, miten taitavia ihmisiä maailma päällään kantaa. Nyt lepoa taas, aurinko paistaa tämänkin naisen mielessä vaikka käsitöitä ei voikaan tehdä :). 

Valloittavan ihania ja inspiroivia päiviä!