Tunnenko vartalotyyppini? + muutama vinkki vartaloanalyysin tekemiseen

Text only in Finnish. Kototeko blogissa on käynnissä hieno haaste: Renew mama! Kurkatkaa, mitä blogista jo löytyy aiheen tiimoilta. Ensimmäisessä haasteessa tarkoitus oli tutustua omaan vartalotyyppiin. Postauksen teko jäi nyt sattuneista syistä hieman jälkijunaan, vaikka kuvan tästä asusta jo Instaan laitoinkin ja haasteaika meni jo.

Minulle vartaloanalyysien teko on tottua opiskeluajoilta, silloin jokainen asiakastyö aloitettiin sillä ja mittojen ottamisella (toki ensin oli keskusteltu suunnittelun puolella mielikuvista ja toiveista asuun). Vartaloanalyysien tekoon löytyy netistä muutamia vinkkejä, mutta helppoa se ei aina ole. Lisäksi erilaisia teorioita ja tapoja sen tekemiseen on monia. Itse otan aina kuvat edestä, takaa ja sivulta siten, että kamera on navan korkeudella (mittasuhteet säilyvät samana). Kuvauksessa tärkeää on myös olla alusvaatteisillaan, vaatteet helposti peittävät todellista vartalon muotoa. Valmiisiin kuviin piirrän pituussuunnassa viivat leveimmän kohdan mukaan. Tämä auttaa hahmottamaan hyvin, minkä mallinen oma kroppa on. Mitat auttavat myös paljon. Pelkkien leveysmittojen lisäksi suosin pituusmittoja, sillä esimerkiksi rinnat asettuvat naisilla eri tavoin. Vartaloanalyysi ei pelkästään auta valitsemaan oman vartalon parhaita puolia korostavia vaatteita, vaan antaa jo heti suuntaa myös kaavojen muokkaamiseen.

Etu- ja takakuvasta tarkastelen vartalon yleismuotoa (tässä on avuksi vaikka ne eri kirjaimin luokitellut vartalotyypit), hartian linjaa (onko esimerkiksi toinen hartia ylempänä),hartiat-lantio suhdetta (kumpi leveämpi), lantion muotoa (siinäkin on monenlaista muotoa ja toinen puoli lantiosta voi olla korkeammalla), vyötärön ja lantion suhdetta sekä symmetrisyyttä. Sivukuvista selviää hyvin ryhti, selkärangan asento (minulla esimerkiksi voimakas notkoselkä), rintojen ja vatsan suhdetta sekä selän ja pakaran suhdetta. 

Ja mitä näillä kaikilla tiedoilla sitten tehdään? Valitaan omaa vartalotyyppiä pukevia kaavoja ja muokataan kaavat mittoja apuna käyttäen (mm. notkoselkä). Vinkkejä siitä, miten kaavan saa vastaamaan omaa vartaloa löytyy muutamista teoksista. Suosittelen tutustumaan mm. Helen Joseph Armstrongin Pattern making for Fashion Design (1987, josta on ilmestynyt vuonna 2011 ainakin e-kirja uudistettuna) sekä Klara Gaarderin Pukineiden kuosittelu (1993, Otava). Jälkimmäistä löytyy ainakin kirjastoista. Pukeutumiseen eri vartalotyyppien mukaan löytyy jo netistäkin hurjan paljon tietoa ja varmasti paljon uusiakin kirjoja on aiheesta, mutta itse olen tykännyt esimerkiksi Mary Spillanen Muodon muutos -kirjasta (1998, WSOY suom. Pirjo Latvala). Siinä käydään aika yksityiskohtaisesti läpi, millaisia vaatteita tulisi suosia. Esimerkiksi kaulan, nilkkojen, polvien, säärien jne. vaikutus pukeutumiseen tulevat tutuiksi.

Tunnustus numero 1, en tehnyt systemaattista vartaloanalyysia. Kurkkasin peiliin. Minulla on x- tai tiimalasivartalo, tukeva sellainen. Edelleen vyötärö on etu- ja takakuvassa kapeampi kuin hartiat - lantiosuhde. Mutta käännetäänpä sivukuva esiin, tadaa. Sieltä paljastuu o- tai omppuvartalo. Tai joku voisi vaikka luulla raskausmahaksi, mitä se ei todellakaan ole. Raskaana minua on pidetty aina, jopa hoikkana ollessani. Voimakas notkoselkä edes auttaa tässä suunnattomasti. Suoraan minun ei siis kannata suosia pelkästään x-vartalolle suositeltuja vaatteita, vaan otettava huomioon sivuprofiilin o-malli.

Vyötäröltä kovin istuvat vaatteet eivät vartalolleni sovi, joten suosin paljon malleja, joissa paita laskeutuu hieman väljempänä rintojen alta. Mikään telttamalli ei tietenkään myöskään sovi, sillä se tekee minut pötkön näköiseksi. Yksinkertainen kikka hieman pyöreämmällä vartalolla on kiinnittää huomiota yläosaan ja lähelle kasvoja. Suosinkin varsinkin juhlapukeutumisessa näyttäviä koruja sekä hieman avonaisempia päänteitä. Tähän paitaan tein kestosuosikkini, vesiputouspääntien. Paidan pituus tuntuu itsestäni parhaimmalle, kun se tulee reilusti mahan alle, ylälantiolle.

Housuissa minulle parhaiten sopivat suorat lahkeet. Kovin leveät tekevät taas pötkö-efektiä ja kapenevat lahkeet paljastavat voimakkaat reidet (ns. ratsastushousureidet). O-vartalolle suositellaan hyvin laskeutuvasta kankaasta housujen tekoa, mutta minä päräytin kuitenkin talvea varten villakangashousut. Ainoa miinus näissä on se, että lahkeet jäivät liian pitkiksi. Lyhennettävä on, sillä lahkeisiin jää liiasta pituudesta vetoja.

Kaikki kankaat Eurokankaasta, molemmat kaavat omat

Ja kaiken sen oman vartalon tutkimisen keskellä muistutan minäkin kaikkia: olkaa armollisia itsellenne ja muistakaa rakastaa sitä vartaloakin kaikkine epäkohtineen. On nimittäin niin mahtavaa, kun me kaikki olemme omanlaisiamme, jokaisella jotain persoonallista myös omassa vartalossa :). Sisäinen hehku ja oman itsensä rakastaminen myös näkyvät ulospäin, ollaan me kaikki vaan niin ihania!

Rakkautta teidän kaikkien viikkoon!