lauantai 4. tammikuuta 2014

Rakkautta ja piikkilankaa




Uniklubin laulun sanat eivät tosin sovi tämänhetkiseen elämääni, mutta otsikoksi mainiosti. Ruosteisesta piikkilangasta kuuluu suuri kiitos serkulleni! Olen itsekin maalaistalosta lähtöisin, mutta vanhempani olivat jo kauan ennen eläkeikäänsä hävittäneet kaikki piikkilankakasat. Onneksi serkkuni varastosta tätä sai.
Vaikka piikkilangalla on myös erittäin epämiellyttäviä mielleyhtymiä vuosikymmenien taakse, eikä se koskaan ole ollut eläinystävällistä, sopii se sisustukseemme tällaisina tuotteina. Vääntelin jokunen vuosi sitten näitä sydämiä viemisiksi monellekin taholle, ilman koristeita.


Anopille tein lahjaksi ylimmän punaisilla ruusuilla olevan sydämen. Itselleni väsäsin ruokatilan ikkunaan lusikallisen version. Kokeilin yhteen sydämeen myös höyheniä. Itse asiassa näitä höyhennippuja saisi laittaa vaikka useamman. Mukavan pehmeää ja rosoista yhdessä!  Keittiön ikkunaan vääntelin tällaisen neliön mallisen riippuvan koristeen. Ja koristeiksi ei tietenkään kelvanneet mitkään uudet jutut tai kiillotetut hopeat, vaan kunnolla aikaa nähneet.


Näiden teko on todella mukavaa, joskin sotkuista ja voimia vaativaa. Onneksi saan väsäillä näitä miehen puutyöpajassa, sisällä ei onnistuisi. Kunnon käsineet ja paksut vaatteet tarvitaan myös, eikä hengityssuojaimista ainakaan haittaa ole (ruostepöly ei ehkä ole kovin terveellistä)!

2 kommenttia:

  1. Kauniita! Mie niin tykkään piikkilangasta, muistuttaa mummolasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva, ettei ensimmäisenä tule mieleen keskitysleirit. Yleinen mielleyhtymä piikkilangasta puhuttaessa.

      Poista

Pieni kommentti sinulta, iso ilo minulle :).