Pojalle juhlavaatteet kierrättämällä

Kevään viimeinen Vaapula-blogin haaste haastoi ompelemaan kevään juhlavimman asun. Viime syksynä harmittelin, kun pojan eskarissa vietettiin järkeen käyvästi joulujuhlaa metsässä (metsäeskari), ja en silloin saanut ommella uusia juhlavaatteita. Kevätjuhla järjestetäänkin sisätiloissa, ja kesän juhliin tarvitsi muutenkin lyhythihaista juhlavampaa paitaa. 

Olen jo vuosia ommellut pojalle suurimman osan kauluspaidoista hyödyntämällä mieheni vanhoja paitoja, ja en tänäkään vuonna tehnyt poikkeusta. Käytöstä jostain syystä poistuneita kauluspaitoja meillä nimittäin riittää; milloin on kestotahraa, kellastumia, repeämiä jne. Kieltämättä vilkuilen aina kodinhoitohuoneessa niitä kaikkein kivoimpia kauluspaitoja, josko niissä olisi jokin peruuttamaton virhe ja mies ei voi niitä käyttää enää ;).

Pojan kasvettua on miehen kauluspaitojen kauluskoko sen verran sopiva, ettei sitä tarvitse juurikaan pienentää. Toki paidasta saa istuvamman, jos viitsii nähdä purkamisen vaivaa, ja pienentää myös kauluksen kaulureineen. Leikkaan kauluspaidan kaavalla etu- ja takakappaleet säästäen kauluksen ja nappilistan. Hihat saa näppärästi tietenkin hihoista. Vielä voi säästää myös hiharannekkeet tarvittaessa, mutta tällä kertaa tein lyhythihaisen paidan. Pitkähihainen kauluspaitakin on kyllä valmiina, samoin pitkälahkeiset housut, mutta niistä toisella kertaa. 

Juhlavat suorat pitkälahkeiset housut tein viime vuonna, ja ne sopivat pojalle ihan hyvin, joten tällä kertaa tein tällaiset vajaamittaiset housut. Jos vaikka sattuu sellainen ihme, että kesällä on jotkin juhlat kovalla helteellä ;). Ja nämäkin on tehty mieheni vanhasta kauluspaidasta. Shortseja ja yöasuja olen tehtaillut paljonkin kauluspaidoista, sillä niissä on miellyttävän ohut materiaali. Housuissa laitan ihan vain kuminauhaa vyötärölle, olen sen huomannut olevan lasten housuissa kaikkein paras konsti. Tarvittaessa kuminauhaa saa pidennettyä ja housujen käyttöikä kasvaa.

Miesten kauluspaitojahan saa kirppiksiltä varsin edullisesti, joten hintaa lapsen juhla-asulle ei tule paljoa, vaikka omasta kaapista ei valmiina löytyisi niitä. Ja positiivisesti minut yllätti myös se, että näistä mieheni kauluspaidoista riittää vielä pojan kasvettuakin materiaalia. Näissä vaatteissa on käytetty koon 134cm kaavoja ja hyvin sai kainalotahrat kierrettyä.

Osallistun tällä asulla myös VillaNannan haasteeseen, jossa aiheena on kierrätysmateriaali. Kuvat ovatkin tällä kertaa hieman epätarkkoja, mutta ei anneta sen häiritä ;). Pari viikkoa on ollut sen verran kiireistä, ettei olla ehditty oikein kunnolla järjestämään kuvaukseen aikaa. Kevät tuo mukanaan lisääntyvät jalkapalloharjoitukset, pihatyöt ja hurjan vauhdin työrintamalla. Minä olen tosin pitkästä aikaa ehtinyt hieman ompelemaankin, ja muutamat peruspaidat on pojalle jo viimeistelyä vaille valmiina. Kohta alkaakin kesäloma meidänkin eskarilaisella ja syksyllä on sitten suuntana eka luokka. Voi taas tuumata, että minne se aika oikein katoaa?

Neuletakki äidilleni

Apua, en minä kuitenkaan osaa. Teen ihan surkean takin. Tämä on hirveän vaikeaa kuitenkin. Ei, kyllä minä siihen pystyn. Pakko minun on opetella. Entäs jos mokaan ja arvokkaat langat menee hukkaan? Söhlään jotain rasvaa valkoisiin lankoihin? Voi ei, miksi edes aloitin? On tässä niin iso homma, etten kuitenkaan saa äitienpäiväksi valmiiksi. Entäs sitten? Annat myöhemmin lahjaksi, kerrot vaikka kortissa, että on työn alla. Niin, mutta minähän opettelin neulomaankin kunnolla vasta vuosi sitten. Ei tämä voi onnistua.

Tunteiden kirjo uuden opettelussa on ihmeellinen asia. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja heivata kaikki negatiiviset ajatukset nurkkaan. Olla itselleni armollinen. Ei se maailma voi kaatua siihen, jos joskus epäonnistuu. Olenhan niin monet kerrat elämässäni noussut uudestaan ylös isommissakin asioissa. Tämä on vain materiaa; lankoja, joita saa kyllä lisää. Harva on mestari heti syntyessään. Ja jos nyt ei onnistu, niin aina on mahdollisuus kokeilla joskus toiste uudestaan.

Äitini on muutaman vuoden etsinyt kaupoista itselleen mieleistä valkoista neuletakkia. Kävin äitini luona kyläilemässä hiihtolomalla ja mukanani oli silloinen uusin Suuri Käsityö -lehti. Äiti selasi lehteä ja näytti sieltä tämän neuletakin kuvaa, että tämä olisi sellainen, mistä hän on haaveillut. Kuopion Napista ja Nauhasta löysin sopivaa lankaa. Ja voin kehua taas, miten ihanaa palvelua siellä saa! En olisi osannut valita itse laajasta lankavalikoimasta juuri oikeanlaista, kun ohjeen lankaa ei ollut.

Elämäni ensimmäinen neuletakki. Monta monituista tuntia työtä, ei niin tasaista jälkeä, joitakin virheitäkin löytyy, mutta hei: siitä tuli ihan ok ja minä tein sen!

Ohje Suuri Käsityö 3/2016 38. Jakku (koko 38. Hihoista tein n. 5cm pidemmät, mitä ohjeessa oli. Äidilläni on pitkät kädet, kuten minulla, ja kuvissa kyllä huomaa ettei lisäys ollut huono päätös)
Lanka Sandnes Garn Line väri 1002 53% puuvilla, 33% viskoosi, 14% pellava
Napit omista varastoista (ehkä mummoltani saatuja tai kirppikseltä löydettyjä)
Mekon tein äidilleni vuosi sitten, siitä postaus täällä (<-klik)

Kauniita kevätpäiviä ja inspiraation tuulia teille kaikille!

ps. Tunnustan. Ei minusta ihan heti tule neuletakkien neulojaa. On siinä vaan suuri työ. Itse neulominen ei kovin kauaa aikaa vie, mutta kaikki viimeistelyt kylläkin. Pingotukset, käsin takin kasaaminen, lankojen päättelyt jne. Tällaiselle nyt heti valmista -ihmiselle ehkä liian hidas projekti :D.

Ommellen iloa - hyväntekeväisyysompeluun haetaan perheitä

Villa & Villa -blogin naiset käynnistivät ihanan tempauksen ompelevien bloggaajien ja instaajien keskuudessa. Olin oikein iloinen saadessani kutsun osallistua tähän tempaukseen, pääsen tekemään edes pienellä tavalla hyvää jollekin, joka sitä oikeasti tarvitsee. 

Mukana tempauksessa on taitavia ompelijoita ja 6 kangaskauppaa. Listan meistä ompelijoista ja kaupoista löydät Villa & Villa -blogista (<-klik). Yhdessä meidän on tarkoitus tuoda iloa vähävaraisille perheille vaatteiden muodossa. Pyrimme toteuttamaan perheen lapsien toiveet vaatteesta mahdollisimman hyvin. Jokainen ompelija toteuttaa yhden vaatteen, joten miettikää perheessänne mikä se voisi olla.

Nyt haemme siis vähävaraisia perheitä, jotka tarvitsevat uusia vaatteita lapsilleen. Hakemukset lähetetään sähköpostilla villajavilla (at) gmail.com osoitteeseen. Kertokaa hakemuksessa perheenne tilanne lyhyesti, lasten iät ja vaatekoot, lasten omat toiveet vaatteesta (pienempien lasten osalta vanhemmat voivat esittää toiveet), mahdolliset eläinallergiat (jotta osaamme valita teille sellaisen ompelijan, jonka kotona ei ole lemmikkejä) ja omat yhteystietonne (nimi, osoite ja puhelinnumero). Yhteystiedot jäävät vain tempauksen järjestävän Villa & Villan sekä perheelle ompelevan ompelijan tietoon.

Mukana olevat ihanat kangaskaupat ovat:

Shhh, blogissa on ollut hiljaista

Tulin vain huikkaamaan, että täällä ollaan! Blogi on nyt ollut kovin hiljainen, mutta kyllä täällä työstetään pikkuhiljaa sisältöä. Malttakaahan vielä tovi vartoilla, niin minä saan jotain valmista aikaiseksikin. Juhlapyhät ovat hieman sotkeneet käsitöille jäävää aikaa. Ja niinhän se myös menee, että työt "haittaa" harrastamista :). Kun lumetkin ovat sulaneet, menee vapaa-aika pihan kevätpuuhissa. Kesäkukat ovatkin jo löytäneet paikkansa.

Saatte nyt tyytyä pariin huonoon puhelimella otettuun räpsäisyyn, kun kameran kanssa en ole ehtinyt heilumaan. Keväisiä sukkia olen neulonut itselleni ja nappejani ihastellut. Kevättakki jäi (toistaiseksi) ompelematta alkuperäisen materiaalin sopimattomuuden vuoksi. Mutta jospa sille ei olisi tänäkään keväänä tarvetta, kun olen jo monta vuotta pärjännyt ilmankin :D. Muutenkin ompeluaika on siis ollut minimissään, joten ei ole ollut mitään varsinaista kuvattavaa tänne blogiin. Instagramin puolelta voitte käydä maistelemassa tunnelmia enemmän, sinnehän pääsee kurkkaamaan ihan ilman sovellustakin sivupalkissa olevan linkin kautta.

Kesää kohden mennään ja lujaa. Nautitaan kauniista kevätpäivistä!