Terveisiä äidille: tällainen tästä mekosta nyt tuli. Äiti
laittoi viime kerralla siellä käydessäni mukaani pussilakanan, jotta ompelisin
hänelle suunnilleen samanlaisen mekon (saunakäyttöön) kuin itselleni. Otin vähän vapauksia, ja tein tästä erilaisen
kuin omani. Joudutte nyt tyytymään mekon sovituskuviin minun päälläni, en
yhtään tiedä milloin ehdimme äidin kanssa kuvaamaan.
Käytin pohjana Yoshiko Tsukiorin Kauniit puserot ja mekot -kirjan E-kaavaa (minimittainen essumekko), josta
alkuperäisenä oikeastaan säilyi vain pääntie ja hihat. Kavensin (kaava on aika leveälle ja lyhyelle mekolle) ja pidensin
kaavaa aikaa roimasti, jotta tästä tulisi tällainen pitkä mekko.
Vyötärölle
lisäsin nauhakujan antamaan vähän muotoa. Kujan leikkasin samasta kankaasta ja tikkailin tuohon vyötärölle. Nauhana on ihan leveää kanttinauhaa,
jota paikalliselta kirpparilta olen joskus haalinut. Näissä vanhoissa
pussilakanoissa tuppaa olemaan jo haurastumista, joten väljyyttä on hyvä olla,
ettei mekko ratkea sopimattomalla hetkellä.
Ohhoh, olenpas saanut nämä pääntien nauhat aika höpsösti pujoteltua :D.
Käytin tuota samaa kaavaa omaan
puseroon, jonka tein kaavan kokeilumielessä ennen tätä mekkoa. Kuvia siitä
tulee varmasti joskus, kunhan saan keskeneräiset farkkuni ommeltua loppuun
paidan kaveriksi. Sitä ennen täytyy
kuitenkin ommella muutama lahjaompelus loppuun, ja uhkaavasti näyttää että aika
käy vähiin. Virkannutkin olen, mutta ne raasut odottavat lankojen päättelijää.
Onneksi aurinko on hellinyt meitä, vaikka sää kylmä onkin. Pojan kanssa olemme puuhailleet kaikkea kivaa kesätouhua. Käyneet leikkitreffeillä, kirjastossa, leikkipuistossa ja jätskillä (vaikka kylmä onkin). Uimaan ei vielä uskalla, vedet on meillä päin aika kylmiä.
Ihania kesäisiä hetkiä!