Back in the 1980s, clothes for me (takaisin 1980-luvulle, vaatteita itselleni)

Jenkkisukat, kreppirauta, Guns N' Roses, Europe, Dingo, Samantha Fox, Sabrina, Van Halen, Madonna, tupeeraukset, glam metal, hair metal, neon värit, olkatoppaukset, Levi´s 501, Konnankoukkuja kahdelle, Aikahyppy, Häräntappoase, Ihmemies MacGyver, Matlock, Ritari Ässä jnejne. Oi niitä aikoja! 

Weekend Chic-blogin (klik) Piia haastoi ompelemaan teemalla Muoti Muistoissani (klik). Olisihan niitä mielenkiintoisia muistoja paljonkin muodista, mutta vahvimmat niistä sijoittuvat 80- ja 90-lukujen vaihteeseen ja ennen kaikkea sinne rokimmalle puolelle. Mustat leveät kajalit koko silmään (huhhuh, miten kamalalta sitä näyttikään), maiharit, lyhyet skottiruutuiset hameet. Olin jo nuorena kaikenlaisien tyylien kokeilija, enkä suosinut vain yhtä. Fiiliksen mukaan väripläjäystä tai tummempaa vaatetta päälle. 

Omia kuvia en löytänyt inspiraation lähteeksi, mutta tästä kollaasista näette, mistä lähdin liikkeelle tätä asua suunnitellessa. Kuvien lähteet löytyvät täältä (klik). Varsinkin Madonnan rokahtavampi tyyli iski, kuten erilaiset punk/rock/metal tyylit, vaikka pukeuduin kuitenkin aika hillitysti itse.

Trikoosta ommeltuun takkiin laitoin kuvausta varten olkatoppaukset. Sellaisia en oikeasti juuri tarvitse, sillä leveät hartiat löytyy jo luonnostaan. Joten normaalissa käytössä niitä ei takissa ole. Ylipitkät hihat ja hyvin suoran mallinen takkinen.

Mekkonen on edestä lyhyempi, ylipitkät hihat siinäkin. Kaavan pohjana ihan perus paidan kaava, johon lisäsin helmaan pituutta. Helman kaaret leikkasin summassa suoraan kankaasta.

Ompelin ihan ekat legginsitkin, hieman paksummasta trikoosta näihin kohtuullisen kylmiin kesäpäiviin. Niitä kasari-hiihtareita en sentään tehnyt ;).

Kaikkien vaatteiden kaavat omat/ All patterns for these clothes are my own

Takki/Jacket kangas/fabric Eurokangas palalaari

Mekko/Dress kangas/fabric Eurokangas

Legginsit/Leggins kangas/fabric kirpputorilta/from flea market

Tämä meikki ja hiukset eivät tietenkään ole sellaisia, joita käytän, mutta kuvauksiin on hauska irroitella! Sain perheenjäseniltä aika, no, ei niin mairittelevia kommentteja. Ihana äitini avusti kuvauksessa ja meillä oli hulvattoman hauskaa. Äiti ei voinut katsoa minua ollenkaan ilman naurua... Omat maiharit on siirretty jo aika päiviä sitten kierrätykseen, miehen maiharit kestivät muutaman kuvan ajan. Sitten irtosi jo pohjat :D. Pari kaulakoruakin tuolta ajalta sattui löytymään vielä kaapeista.

Kuvauspaikkana toimi lapsuuden/nuoruuden kotikyläni nuorisoseuran talo, jossa joskus aikoinaan oli discojakin. Kovin suosittuja siihen aikaan. Talo ei mikään kaunistus ole, eikä täällä enää paljon taida toimintaakaan olla. Varsinkin 1980 - 1990 luvuilla tapahtumia oli jos jonkinlaista ja porukka todella aktiivista. Tämän talon rannassa opettelin uimaan, osallistuin ensimmäisiin hiihtokilpailuihin jne. Jos joku tunnistaa paikan, niin hihkaiskaa :D.

Vielä ehditte osallistua Piian haasteeseen! Palaaminen sinne lapsuuden ja nuoruuden tunnelmiin on niin hauskaa. 

Mitä muistoja teillä on omasta pukeutumisesta menneiltä vuosikymmeniltä? Olitteko ns. muodin orjia vai oman tien kulkijoita? Mukavia kesäisiä päiviä!

ps. pikkuhiljaa koetan tavoittaa teidän muiden kuulumisia, ihania uusia juttuja näyttäisi tulleen paljon pienen taukoni aikana.

Ompeluhuoneeni (My sewing room)

Olen oikein onnellisessa asemassa. Minulla on oma huone, johon voi jättää ompelunsa tai muut käsityönsä keskeneräisinä odottamaan. Lapsena haaveilin prinsessa-huoneesta, katos-sänkyineen. Sänkyä katoksella ja ihanilla verhoilla en sentään toteuttanut ompeluhuoneeseen, mutta aikalainen prinsessahuone tästä tuli.

Kahdeksan vuotta sitten muutimme tähän itse rakennettuun taloomme. Silloin ompeluhuoneeni tuntui hulvattoman suurelta ja säilytystilaa oli enemmän kuin riittävästi (3kpl 60cm leveitä kaappeja, joista yksi tangollinen). Ompelukone ja saumurikin mahtuivat kaappiin säilytykseen. Tarvitsin vain yhden pöydän. (yllä olevat kuvat on otettu kahdeksan vuotta sitten joulun aikaan, joten laatu on sen mukainen).

Kahdeksan vuotta hamsterointia ja sukulaisilta saatuja lahjoituksia. Uusia käsityökursseja joissa oppi uusia juttuja ja tottakai niihin piti myös tarvikkeita hankkia. Kirjoja, käsityölehtiä, kaavoja, kansioita, kankaita, nappeja, helmiä, rautalankoja, huovutusvillaa, maton kuteita, lankoja, nauhoja, kaikkea pientarviketta ompeluun jne.jne.. Karmivaa. Kaapit pursusivat, ompelukonetta ei ollut toivoakaan saada enää sinne takaisin. Pöytätila loppui aina kesken, kun toisessa päässä oli jokin keskeneräinen projekti.

Ensimmäisenä hankin Jyskistä lipaston, siellä majailee nauhani, kuvioleikkurit, leimasimet, liimat, teipit, askartelutarvikkeita. Seuraavaksi muutin tangollisen kaapin hyllylliseksi (itseasiassa kaikissa kaapeissa on nyt Ikeasta hankitut ulosvedettävät korit). Mies teki lisää hyllyjä seinille, jotta saan käden ulottuville eniten tarvitsemani tarvikkeet. Vuosien saatossa säilytystilan tarve taas kasvoi, joten Ikeasta hankin kaksi kaappia. 

Mies teki minulle koko seinän mittaisen pöytälevyn viime vuonna ja ompelukoneelle oman pöydän (jonka jalat ovat menossa lyhennykseen). Lisäksi sain häneltä joululahjaksi lankatelineen, jonka hän teki. Onnea on puutyötaitoinen mies! Pöydän alla olevat laatikot ovat myös hänen käsialaansa. Ne olivat alkujaan edellisessä asunnossa eteisessä istuinjakkaroina sekä säilytyslaatikkoina (kansi avautuu). Siellä säilön huovutusvillat sekä täyttö- että levyvanut.

Siivoan kaapit kunnolla n. 2krt vuodessa ja aina lähtee isot läjät tavaraa kierrätykseen tai suoraan roskiin. Ja jostain ihmeestä niitä tulee aina lisää. Tunnustan etten ole niitä ihmisiä, jotka osaavat ostaa kankaita vain ja ainoastaan tarpeeseen. En voi vaan kävellä kirppiksellä edullisen kangaslöydön ohi, jos kyseinen kangas vaikuttaa käyttökelpoiselta. Aina on mielessä jokin projekti, johon voin tämänkin kankaan käyttää.

Kaappien päälle on toki myös laitettu tavaraa. Ikean säilytyslaatikot ovat ompelun pientarvikkeille oivia paikkoja, tällä hetkellä niissä on myös saumurilangat, jotka odottavat uutta telinettä itselleen. Koreista löytyy lankoja, matonkuteita, pahveja.

Huoneeseen olen jemmaillut rakkaimmat lapsuusajan muistoni sekä muutamia muistoja muuten vuosien varrelta. Ensimmäisiä pieniä vaatteita (äidin ja tädin tekemiä), leluja, kortteja. Ukin tekemän nuken kehdon, kummitytön ompeleman ketun, vanhoja (ja uudempia) rasioita, lasipurkkeja joissa oli ukkini partavaahtoa ja enojeni hiusvahaa, mummolta perittyjä vanhoja lankarullia, jotka toimivat somisteena (eihän niitä raaski käyttää).

Tuolin näittekin jo aiemmin pojan vaate-postauksen (<-klik) yhteydessä, mutta tässä se on ennen kuvanakin (ensimmäinen kuva veljeni luota). Päällystin istuinosan uudelleen ja käsittelin puuosat. Niin ihana kuin tämä ukkini tuoli onkin, niin ompeluhuoneeseen on hankintalistalla uusi pyörällinen tuoli. Helpottaa siirtymistä ompelukoneelta saumurille ja pöydän toiseen päähään.

Itseasiassa huone on vieläkin keskeneräinen, hankin sinne uusia laatikoita ja yhtenäistän ilmettä pikkuhiljaa. Innostuin kuitenkin kuvaamaan sen, kun huomasin Majapuun facebook-sivulla arvonnan, jossa voi voittaa 50€ lahjakortin julkaisemalla kuvan ompeluhuoneestaan tai -tilasta, jossa ompelee. Käykää ihmeessä osallistumassa kisaan (perjantaihin 17.7 saakka on vielä aikaa osallistua) ja inspiroitumassa sekä tykkäämässä ihanista kuvista!

Millaisissa tiloissa te ompelette? Mikä teille on tärkeää ompelu/käsityöhuoneen toimivuuden kannalta? Mukavaa alkanutta viikkoa ja innostavia hetkiä!

Juhlamekko asusteineen ja oloasu

Ei kovin kesäinen juhlamekko, vai mitä? Blingbling ja tumma violetti.

Mutta ei se mitään. Tämä nainen sai toimia tällä kertaa mallina. Sinällään kovin simppeli juhlamekon kaava: kaksi suorakaidetta, toinen isompi toinen pienempi. Yläosa on vuoritettu. 

Ei niin juhlava kiinnitystapa on tällä kertaa tarranauha takana. 

Tottakai laukkukin tarvitaan. Sekä helmet kaulaan (jotka olivat mallille hitusen liian isot).

Ja hartiahuivi, koskaan ei tiedä kuinka viileää juhlapaikalla on.

Vaalea neitokainen toimii mallina oloasussa. Resorit samasta kankaasta kuin housutkin.

Sellaista mukavan rentoa vaatetta, että pystyy niitä siivoushommiakin touhuamaan.

Kankaat kaikki joskus aikoinaan Eurokankaasta hankittuja. Itseasiassa kaikista kankaista olen äidilleni joskus jotain ommellut. Mekon kankaasta tein opiskellessa äidille juhlamekon ja pupu-kankaasta yöasun <-klik) viime keväänä. 

Sain lahjatoiveen erään pienen 3 vuotta täyttäneen tytön äidiltä, Barbiet tarvitsisivat vaatetta. Verestin muistiani tässä ompelussa, sillä Barbien vaatteistahan se oma ompelu-ura alkoi, kuten varmasti monella muullakin (Instagramin puolella voi nähdä elämäni ensimmäisen kunnollisen ompeluksen).

Kuvan mallit ovat omat rakkaimmat Barbieni. Barbie-nukkehan jakaa mielipiteitä ja ei ole enää niin hittijuttu kuin siihen aikaan, kun itse olin lapsi. En sen enempää puutu Barbien kropan ruotimiseen, tai siihen mitä viestejä se voi antaa sillä leikkiville. Minulle se on vain yksi nukke monien nukkien joukossa. Kuinka moni teistä on leikkinyt aikanaan Barbeilla ja ommellut niille vaatteita? Minä tein aika paljon myös erilaisia huonekaluja ja sisustustarvikkeita näille nukeille, yhdessä äidin kanssa.

Olen minä ihan oikeitakin aikuisten vaatteita ommellut. Nyt ne tulevat blogin puolelle hieman hitaammin, kun kesä on kieltämättä ollut poikkeuksellisen kiireinen.

Tervetuloa kaikille uusille lukijoille, olen ilahtunut suuresti teistä jokaisesta! 

Luovuutta, rentoutta ja mukavia hetkiä tähän alkaneeseen viikkoon kaikille!