Joulutervehdys

Tämän vuoden joulukorttien mallin keksiminen oli tuskaista. Yleensä joulukorttien malli on mielessä jo kesällä ja kortitkin valmiina marraskuussa. Tänä vuonna pyörittelin eri ideoita moneen kertaan päässäni, hankin uusia materiaaleja ja kokeilin. Ja ei, ei tullut sitä kuningasajatusta. Nämä ovat sarjassamme ihan kivoja, mutta tällä kertaa en itse ole täysin tyytyväinen. (Malleja en muista, mistä ne ovat. Puukortin näin muistaakseni jonkun vuoden Taika-lehdessä, toisesta en ole lainkaan varma.) Pääasia on kuitenkin läheisten muistaminen kortilla, olivat ne nyt sitten omasta mielestä täydelliset tai sitten ei.

Pohjana molemmissa korteissa on käytetty piirustuslehtiöiden taustapahveja. Lisäksi kuviopaperia, kartonkia, juuttinarua ja tusseja. Kaikkein ihaninta näiden korttien teossa oli se, että perheen miesväki osallistui näihin myös! Poika tykkää käyttää kuvioleikkureita, ja napsutteli onnessaan sydämiä. Mieskin halusi kokeilla, ja taisi tulla pienimuotoista sanankäyntiä siitä, kumpi saa napsutella. Mies leikkasi Rauhallista Joulua -tekstit ja poika piirteli vahakynällä puiden runkoihin kuuraa. Mukavaa oli koko perheen voimin askarrella, mies yleensä vähemmän näihin ehtii osallistua.

Sydämessä pienessäkin

asuu Joulun taika.

Pysähdy siis Sinäkin,

nyt on juhlan aika.



Joulukorteille

 

 

 

Äidilläni on vuosikymmeniä ollut sama joulukorttipussi, ihanaa ajan patinaa! Mutta joka joulu pussukka pullisteli äärien myöten, eikä kortit tahtoneet pysyä sisällä. Ompelin äidilleni uuden pussin villakankaasta. Laitoin vanulevyä pussia tukemaan, vuoriksi puuvillakangasta ja  ripustuslenkiksi rautalankaa.

 

 

 

Applikointikuvaksi valikoitui enkeleistä pitävälle äidille jonkin Tilda - kirjan enkeli. Enkelin hiuksissa on käytetty rautakaupasta saatavaa putkien tiivisteeksi tarkoitettua hamppua. Poskipunat luomivärillä ja silmät kangastussilla. Koneella kirjottu Hyvää Joulua - teksti käsin vielä paikoilleen. Nyt pitäisi kaikkien korttien pysyä pussissa!

 

 

 

Joulukorttipussin kanssa samaan sopii viime vuoden joulukorttimme. Piirsin kuusen mallin, leikkasin ne turkooseista ja vaaleanpunaisista (joka kuvassa näyttää näköjään oranssilta...) kartongeista (vähän muutakin väriä jouluun perinteisten rinnalle). Keskelle kuusta tein taittoluulla taitoksen, näin kuusi pysyy pystyssä pöydällä. Poika teki kuusten koristelun kimalleliimalla, repimällä värillisistä foliopapereista paloja sekä liimaamalla pieniä sydämiä ja kukkia kuusiin. Tämänkin vuoden joulukortit on jo tehty ja lähetetty, tulossa ovat tännekin esille, kunhan kameran kanssa ehtisi heilua.

Työmiehelle liivi

Poika leikkii usein työmiestä, kuvan huomioliivi (ulkokäyttöön meillä on omansa, tämä on tarkoitettu ihan rooliasuksi) tietenkin päällä, kuten työmiehillä kuuluu ollakin. Työkalut kulkevat mukana milloin missäkin laukussa. Heikun Keikun –blogin(<-klik) Anni oli tehnyt kankaasta liivin, ja heitti ajatuksen, että samaan tarkoitukseen sopisi myös valmiina saatavat huomioliivit.

Pojan puuhatessa mummonsa kanssa ulkona nappasin liivin lelujen joukosta ja aloin puuhaan. Kaapista löytyi pala oranssia kangasta. Oivallista taskuihin! Brodeerattu traktori Traktoriurakointi- tekstillä on saatu yrityksestä, jossa äitini teetätti pojalleni t-paitoja. Myös pojan nimi on myös brodeerattu, mutta suttasin sen kuvasta pois.

Takakappaleeseen laitoin pätkän kuminauhaa, jonka tikkasin muutamasta kohdasta pystysuuntaisesti. Vasara ja vatupassi pysyvät hyvin paikallaan. Sovituskuvia ei valitettavasti ole luvassa, tämä sujahtaa sitten aikanaan Norbertin (<- klik) pussiin ja jonain joulukuun aamuna ilahduttaa pientä (siis isoa, omasta mielestään) työmiestä. Vielä poika ei ole huomannut huomioliivinsä katoamista. Katsotaan, mikä hämminki asiasta syntyy.