sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Farkkua!!!


Tästä alkaa Helmoja ja hepeneitä – blogin (klik) Vanhan vaatteen uusi elämä – haasteeseen osallistumiseni. Blogiani pidempään seuranneet ovat varmasti huomanneet, että olen ommellut paljon käytetyistä farkuista. Laukkuja (täällä, täällä, täällä, ja täällä), kiikkutuolin mattovauvalle ja lapselle farkut (joista myös löytyy ohje täältä) sekä lelukori että patarukkanen (kliketiklikklik). Kaikista näistä saksituista farkuista on jäänyt epämääräisiä pienempiä ja isompia kappaleita.



Tämä verhoidea pojan huoneeseen on kytenyt mielessäni jo pari vuotta, ja nyt haasteen tiimoilta otin itseäni niskasta kiinni ja toteutin sen. Koska lauantai on ompelupäiväni, otin hitusen varaslähtöä haasteeseen. Kaivelin kaikki palaset laatikoista ja asettelin sekä mittailin niitä lattialla tovin, jos toisenkin. Neulasin välillä kiinni ja kokeilin ikkunaan.  


Ompelu ottikin ihan oman aikansa, kipeät ranteet ja hartiat, rullan tikkauslankaa sekä kolme katkennutta farkkuneulaa (huh, miten paksuja kohtia sainkaan aikaiseksi). Pesin valmiin verhon vielä pitkällä ohjelmalla ja suurimmalla mahdollisella linkousnopeudella, jotta kappaleet lähtisivät purkautumaan. Näitä voisi toki vielä käsin purkaa lisää hapsuttumaan, mutta koitti jo oma uniaika. Verho pujotetaan vyölenkeistä tankoon, helppoa ja nopeaa viedä verho tuulettumaan tarvittaessa.


Valitsin tähän verhoon kaikkien pojalle läheisten (joilta olen farkkuja saanut) farkkujen palat. Kuvassa pätkät omista äitiysfarkuistani, jotenkin tuntui kivalle saada mukaan housut, joihin pojalla on konkreettinen osuus. Nyt verhosta löytyy lapsen 3 kummin, mummin ja ukin, äidin ja isän sekä varamummon housuista paloja. Voimme sitten yhdessä muistella, kenen housuista mikäkin kohta on.



Koska poikani on vielä pieni, 4-vuotias, on kiva saada huoneeseen väriä. Kiinnitin nuppineuloilla vanhan kissa-liinan (vaihdoin kyllä hakaneulat tilalle, kun poika pyöri verhossa kiinni) ja vyölenkkeihin pyykkipojilla kortteja. 


Kissaliinan alkuperää en itseasiassa tiedä, se on kirppislöytö vuosien takaa. Jäänyt vain kaappiin odottamaan kuningasideaa.



Taskuihin voi jemmailla pieniä leluja. Niitä olisin voinut ommella muutamat lisää, mutten enää leikannut kaapissa odottavista kokonaisista farkuista taskuja (varmasti niitä ylimääräisiä taskuja ehtii tulla lisääkin). Poika kyllä onneksi tykkäsi uudesta verhostaan, tuumasi tämän olevan nyt isojen poikien verho :).

Kristan hieno idea haasteesta on kyllä laittanut omatkin ideani lentoon. Ompelukoneen laulantaa siis luvassa öiseen aikaa, sillä mies suuntaa jälleen työmatkalle ja ompeluaika on vähissä. Parin viikon aikana näette toivottavasti ihan vaatettakin, mutta katsotaan mitä kaikkea syntyy.

Mukavaa sunnuntaipäivää!

18 kommenttia:

  1. No hei haloo, mikä aloitus sulla :) Mitähän kaikkea sieltä onkaan tulossa, kun heti ekana näin hieno, isotöinen, persoonallinen, kertakaikkisen upea kierrätystyö! Ja mikä ihana ajatus siellä taustalla! Tuo kissaliina on todella suloinen ja tuo kivasti väriä verhoon muiden yksityiskohtien kanssa! Enpä osaa tähän muuta sanoa kuin että hieno suoritus Hanna - todellinen namipala :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Krista, ihan nolostun. Poika oli itse käynyt lisäilemässä vielä pyykkipojilla valokuvia tuohon verhoon, miten lie löytänytkin ne kaapista :). Kivasti sinne oli eksynyt tärkeitä kuvia. Vielä minä siihen niitä taskuja joskus lisäilen. Jos verho joskus vaihtuu, voi tämän siirtää miehen pajaan työvälineille.

      Poista
  2. Hei magee! Tämmönen varmaan toimii sit teini-ikäsellekin tosi hyvin, eli käyttöikää tulee ihan riittävästi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin hyvä huomio, teini-ikäisen pojan huoneeseen farkku onkin omiaan. Kiitos Minna S.!

      Poista
  3. Hauskan näköinen oviverho! Pysyy lelutkin järjestyksessä, kun niitä voi aina nostella taskuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Mandariinimania! Ja tervetuloa lukijaksi, mukava saada sinut mukaan.

      Poista
  4. Ihan mahtava idea ja toteutus!

    VastaaPoista
  5. Onpas huippu idea! Miten keksitkin :) Kyllä varmasti on ollut iso työ tehdä, että varmasti niskoissa ja selässä tuntuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä oli aika raskas pyöriteltävä, painaa aika tavalla. Unohdinkin tuosta postauksesta, että kokoa oli 210 cm x 100 cm. Näin joskus vuosia sitten jossakin taskuista kootun säilytyspussin ja siitä se sitten ajan kanssa ajatus muotoutui tähän verhoon. Kiitoksia Kanneli!

      Poista
  6. Hieno isojen poikien verho! :)

    VastaaPoista
  7. Tykkään kovasti, farkku on niin hieno materiaali. (Minulla on muuten samainen kissakuva)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tiedätkö yhtään mistä kissa on lähtöisin? Tässä ei ollut mitään lappusia kiinni. Kiitoksia Jokke!

      Poista
  8. Ohhoh mikä työ!! Vau! Tosi kekseliäs ja hienosti toteutettu :)

    VastaaPoista

Pieni kommentti sinulta, iso ilo minulle :).