keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Neuletakki äidilleni




Apua, en minä kuitenkaan osaa. Teen ihan surkean takin. Tämä on hirveän vaikeaa kuitenkin. Ei, kyllä minä siihen pystyn. Pakko minun on opetella. Entäs jos mokaan ja arvokkaat langat menee hukkaan? Söhlään jotain rasvaa valkoisiin lankoihin? Voi ei, miksi edes aloitin? On tässä niin iso homma, etten kuitenkaan saa äitienpäiväksi valmiiksi. Entäs sitten? Annat myöhemmin lahjaksi, kerrot vaikka kortissa, että on työn alla. Niin, mutta minähän opettelin neulomaankin kunnolla vasta vuosi sitten. Ei tämä voi onnistua.




Tunteiden kirjo uuden opettelussa on ihmeellinen asia. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja heivata kaikki negatiiviset ajatukset nurkkaan. Olla itselleni armollinen. Ei se maailma voi kaatua siihen, jos joskus epäonnistuu. Olenhan niin monet kerrat elämässäni noussut uudestaan ylös isommissakin asioissa. Tämä on vain materiaa; lankoja, joita saa kyllä lisää. Harva on mestari heti syntyessään. Ja jos nyt ei onnistu, niin aina on mahdollisuus kokeilla joskus toiste uudestaan.




Äitini on muutaman vuoden etsinyt kaupoista itselleen mieleistä valkoista neuletakkia. Kävin äitini luona kyläilemässä hiihtolomalla ja mukanani oli silloinen uusin Suuri Käsityö -lehti. Äiti selasi lehteä ja näytti sieltä tämän neuletakin kuvaa, että tämä olisi sellainen, mistä hän on haaveillut. Kuopion Napista ja Nauhasta löysin sopivaa lankaa. Ja voin kehua taas, miten ihanaa palvelua siellä saa! En olisi osannut valita itse laajasta lankavalikoimasta juuri oikeanlaista, kun ohjeen lankaa ei ollut.




Elämäni ensimmäinen neuletakki. Monta monituista tuntia työtä, ei niin tasaista jälkeä, joitakin virheitäkin löytyy, mutta hei: siitä tuli ihan ok ja minä tein sen!




Ohje Suuri Käsityö 3/2016 38. Jakku (koko 38. Hihoista tein n. 5cm pidemmät, mitä ohjeessa oli. Äidilläni on pitkät kädet, kuten minulla, ja kuvissa kyllä huomaa ettei lisäys ollut huono päätös)
Lanka Sandnes Garn Line väri 1002 53% puuvilla, 33% viskoosi, 14% pellava
Napit omista varastoista (ehkä mummoltani saatuja tai kirppikseltä löydettyjä)
Mekon tein äidilleni vuosi sitten, siitä postaus täällä (<-klik)

Kauniita kevätpäiviä ja inspiraation tuulia teille kaikille!



ps. Tunnustan. Ei minusta ihan heti tule neuletakkien neulojaa. On siinä vaan suuri työ. Itse neulominen ei kovin kauaa aikaa vie, mutta kaikki viimeistelyt kylläkin. Pingotukset, käsin takin kasaaminen, lankojen päättelyt jne. Tällaiselle nyt heti valmista -ihmiselle ehkä liian hidas projekti :D.

40 kommenttia:

  1. Oi, niin kaunis neuletakki! :) Hienoa että uskaltauduit kokeilemaan, upea siitä tuli! Minua houkuttaisi alkaa syksyksi neulomaan paksua villatakkia ,mutta ei vielä niin paljon että olisi langat valmiina.. Yhden neuleliivin olen muutamia vuosia sitten neulonut ja siitä tuli kyllä kiva, mutta liian iso minulle.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Raisa! Minuakin huokuttaisi neuloa itselleni paksumpi neuletakki syksyksi, mutta en tiedä jaksanko/ehdinkö :D. Tosin, jos valitsee tooosi paksun langan, voi valmista tulla nopeaankin.

      Poista
  2. Ei kyllä uskoisi, että et ole ennen takkia neulonut, todella upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tämä ihan viimeisen päälle ole, mutta ihan kiva kuitenkin :). Kyllä sitä varmaan vielä voisi jotain suurempaakin neuloa, nyt kun on yhden kerran jo kokeillut. Kiitoksia Erja!

      Poista
  3. Todella kaunis neuletakki <3 Kyllä äidin nyt kelpaa :)

    VastaaPoista
  4. Kaunis neuletakki! Pitäisi itsekin ottautua taas neulomiselle, lankojakin olisi jemmassa valmiina ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lankoja on mullakin jemmassa, ihan riittävästi :D. Kiitoksia Leena!

      Poista
  5. Mutta tulipa siitä ihana! Just sopivan kokoinen ja mallinen.
    Ihanaa kevättä sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Pikku Akka, samoin sinullekin ihanaa kevättä :)!

      Poista
  6. Todella kaunis neuletakki :) Kun saisikin aikaiseksi ottaa puikot taas esiin. Lankoja olenkin jo kaivellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on nyt ollut puikoilla koko ajan jotain, kun neulomiseen keksin konstin, miten olkapää ei kipeydy. Virkkaaminen ei vieläkään suju :(. Kiitoksia Nelli!

      Poista
  7. Tulipa siitä kaunis! Neuletakki tuntuu todellakin ylivoimaiselta ponnistukselta! Etenkin tuon sileän osuuden tasaiseksi saaminen on minusta vaikeaa. Olet tehnyt kyllä tosi hyvää jälkeä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Saija! Sileä neule on tosiaan haastava saada tasaiseksi, ei minulla tässä kovin tasainen tullut. Keksin vasta viimeisessä kappaleessa, että neulon nurjan puolen puolta numeroa pienemmällä puikolla. Sillä sain tasaisempaa. Mulla tahtoo nurjat jäädä liian löysäksi.

      Poista
  8. Ihana villatakki. Mikä lahja... ihan täydellinen tuo istuvuuskin. Kyllä tuota "kelpaa" esitellä enemmänkin. Todella tyylikäs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Istuvuudesta tuli kyllä yllättävän hyvä, ihan hieman olisi voinut leveämpi olla, mutta aika hyvä näinkin :). Kiitoksia Suvituulia!

      Poista
  9. Voi, suuri ihailuni ja onnittelut näin upeasta työstä! On siinä tosiaan mennyt tunti jos toinenkin, ei todellakaan uskoisi että on eka neuletakki tai muutenkaan että olet niin vähän vasta neulonut. Taidat ollakin kuule synnynnäinen neuloja! Tämä sinun tarinasi antaa kyllä tsemppiä minullekin, olen aina haaveillut noista neulepaitojen tekemisestä, mutta tuntuu niin suurelta urakalta, niin kuin neulominen ylipäänsäkin nykyään :(. Virkkaus tuntuu nyt enmmän mun jutulta, mutta ehkä sitä jossain vaiheessa innostuu jälleen neulomaankin, toivotaan näin. Mukavaa torstaita sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Krista <3! Suuritöisiähän nämä on, en yhtään ihmettele neuleiden hintoja käsityöläisillä. Pitäisi kokeilla niitä malleja, joissa saumoja ei ommella. Ehkä ne olisi nopeampia tehdä. Toki lankojen päättelyyn saa menemään aikaa, kun monet näistä puuvilla yms. langoista on aika pienissä kerissä. Minuakin niin kovasti haluttaisi virkata enemmänkin, mutta ei minun olkapää kestänyt, kun tein pari turvalonkeroa ja yhden reunapitsin :(. Nyt tiedän virkanneeni... Mukavaa viikonloppua :)

      Poista
  10. Wauuuu ♥ Mä olen ihan sanaton! Hyvä Sinä ♥ Kaunis takki ja aivan ihanat kuvat ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitoksia oikein paljon Johanna <3!

      Poista
  11. No mutta hei, ihan mieletöntä! Tosi kauniin neuletakin oletkin tehnyt. Ei ikinä arvaisi, ettet ole neulonut paljoa. En tiedä, olisiko minusta ikinä tuohon. Nuo hihat on tosi kauniit. Oliko ne vaikeat tehdä? Voi että, hieno suoritus kertakaikkiaan! Äitisi oli varmasti tosi onnellinen tuosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti äiti tykkäsi tästä, väitti ettei henno kotona käyttää ollenkaan :D. Jos vanhat merkit paikkaansa pitää, niin ei henno käyttää missään ettei likaannu ;). Muutamat tekemäni palmikkosukat ovat olleet kaapissa, ettei vaan kulu. Hassu äiti :D. Pitsineule oli yllättävän helppo sitten, kun muisti jo ulkoa eri kerrokset. Ei ollut kuin 4 kerroksen kuviokerta, joten aika nopeasti sen oppi. Ja siitäkin kaksi kerrosta pelkkää nurjaa. Kiitoksia Kototeko!

      Poista
  12. Täältä lähtee raikuvat aplodit sinulle, taitava sinä!! Upean kaunis neuletakki! Herkkyyttä tuo valkoinen väri ja kauniit pitsiset hihat, ja onhan se omalle äidille neulottu. Valtavan työn olet tehnyt. Miten hihoissa voi pysyä silmukoissa laskuissa?:) Voin mielessäni kuvitella sen hetken, kun olet saanut viimeisen napin ommeltua kiinni ja pääteltyä langanpätkät. (noin, nyt se on valmis. Hykertelet onnesta. Hypistelet ja silität neuletta. Soitat ehkä äidille, että se on valmis. Käyt hypistelemässä takkia uudestaan. Toteat ylpeänä, että vitsit, siitä tuli hieno..:) Ei muuta kuin seuraavaa neuleprojektia kehiin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Villa Pipo! Hihoissa mulla oli kerroslaskuri apuna lisäyksiä ja kuviokertaa varten. Sain sen joskus mieheltä lahjaksi :). Aika paljon helpottaa tukkimiehen kirjanpitoon verrattuna :D. Äiti sai tämän äitienpäivälahjaksi, en kertonut projektista ennalta mitään. Aika hyvin sattui kohtuullisen sopivan kokoinen takki tulemaan. Olen tosin ommellut aika paljon äidille, joten hänen kroppansa on sitä kautta tuttu ja osaa vähän katsoa, mihin tarvitsisi lisätä tai vähentää.

      Poista
  13. Vau! Peukutus täältäkin kun noin ison työn oot jaksanut tehdä :) Neuletakki näyttää tosi kauniilta ja sopii hyvin äidillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Eerika! Kieltämättä oli iso työ ja nyt tuntuu kivalta, kun sain sen tehtyä :).

      Poista
  14. Vau! Todella upea neuletakki! Kaunis ja sopii äidillesi todella hyvin! Vau <3

    VastaaPoista
  15. Täydellisen ihana neuletakki ja aivan upea lahja! Valkoinen väri ja pitsineule on niin kaunista. Minä en ole koskaan aikuiselle neuletakkia tai puseroa saanut aikaiseksi. Olisi ihana joskus urakoida tällainen iso työ. Lopuksi on varmasti palkitsevaa, kun työn saa valmiiksi :) Onneksi olkoon isosta urakasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka heti työn valmistumisen jälkeen hieman harmitti muutamat virheet, niin nyt osaa jo katsoa eri silmin ja olla tyytyväinen :). Ainakin tein sen ja opin paljon uutta! Kieltämättä työmäärää on paljon, mutta jos ei kiirettä ole, niin tekeminenhän on vallan mukavaa. Kiitoksia Pizzicato!

      Poista
  16. Todella hieno suoritus, sekä tulos että omien epäilysten voittaminen! Mikä siinä onkin että pelkää pilaavansa materiaalit tai kun työ onnistuukin niin sitä ei raskisi käyttää... Kyllä meidän suomalaisten olisi uskallettava pukeutua hiukan iloisemmin ja kauniimmin. -Sade

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sade! Olen ihan samaa mieltä :). Itsekin välillä sorrun siihen, etten jotain onnistunutta vaatetta "uskalla" käyttää ettei vaan mene rikki :D. Hassua.

      Poista
  17. Hieno, kaunis ja klassinen neuletakki. Ja tuo mekko on yhä niin hienon näköinen :)

    VastaaPoista
  18. Ohho, no on kyllä hieno! Näyttää niin vaikealta, mut just tuollaisella asenteella pystyy melkein mihin vaan :)

    VastaaPoista
  19. Ryhdyt mihin vain, niin aina tulee upea lopputulos. Aivan kertakaikkisen upea! Oman suvun naiset ottaisivat tuon ilolla vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitoksia paljon ihanasta kommentista Jani!

      Poista
  20. Pitkästä aikaa blogikierroksella ja oot näköjään ollut mun eilisen postauksen teemojen äärellä. Mutta sun tekemä villatakki on kyllä hieno! Just tuollainen klassinen aikuiselle naiselle sopiva. Toki oon samaa mieltä: neuletakinnteko vie ihan kohtuuttoman kauan. Varsinkin kun on päässyt ompelutöiden makuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen vähän hitaanlaisesti ehtinyt viime aikoina kiertää toisten blogeja. Jospa sitä aikaa järjestyy pian siihenkin :). Juu, se on totta, että ompeluiden jälkeen neulominen on hidasta. Villasukissa olen oppinut hieman nopeammaksi, tosin niitä on tullut vuoden aikana neulottua paljon :D. Kiitoksia Sinikka kommentista!

      Poista

Pieni kommentti sinulta, iso ilo minulle :).