Lisäksi monta leikattua ja purettua saumaa, metritolkulla mittaamista sekä useita tunteja ajatustyötä että vanhojen vaatteiden pyörittelyä. Toppi on viimeisin ompelus, mutta tähän oli pitkä matka. Aloitetaan siitä, mistä koko asu sai alkunsa.
Kaikki lähti tästä takista, jakusta, mikä lie. Miehen kauluspaidasta leikkasin aika tavalla vapaalla kädellä koko takkisen. Silittäessä muistui mieleen, miksi mies tämän paidan oli hylännyt. Pliseeraukset eivät todellakaan ole mitenkään pikkuhomma silittää kohdalleen. Kiinnityksenä toimivat ihan samasta paidasta leikatut ja ommellut narut.
Tarvitaan kokonainen setti, tietenkin. Hame seuraavaksi (samaan aikaan päässä pyörii tuhat ja yksi ideaa sopivasta paidasta tähän asuun. Oli kauluspaidasta viritettyä, farkkutoppia, kukkakuosia jne). Olen haaveillut 2000-luvun alusta saakka valkeasta pitkästä hameesta. Silloin ne eivät (ehkä) olleet muotia, tiedä onko vieläkään, mutta sellaisen tein.
Kaapissa oli mummoni vanha alusmekko, josta olin johonkin tilda-juttuihin leikannut palasia. Helman brodyyrit kuitenkin vielä säästyneet. Lisäksi kaapissa oli tädiltäni (kiitos E) saatu aluslakana pitseineen päivineen. Lakana oli vielä ihanuudeksi puuvilla-pellavasekoitetta. Näistä palasista kasailin hameen. Yläosan tein kaksinkertaisena, no tiedätte varmaan miten valkeasta ohuesta kankaasta läpi näkee :D. Kuminauha vain, sillä herkkupömppö tarvitsee pienennystä.
Päätin kokeilla hametta myös mekkona. Ja sehän toimi ihan ok. Minulla on kuitenkin pinttymä paksuista jaloista, joten tässä käytössä mekkoa/hametta tuskin tulee tosielämässä näkemään.
Takin kanssa mekko menee ehkä...
Joten se yläosa.
Lakanaa vielä jäi. Ja se iki-ihana pitsi myös. Väljä toppi, sellaisestakin olen vuosia haaveillut. Leikkasin tähden farkkujen lahkeen palasesta ja tikkasin ihan suoralla kiinni. Odotan innolla, että nämä reunat lähtevät pesussa purkautumaan.
Vuorina samaa ihanaa lakanaa. Takkia en enää topin päälle veivannut, ei toiminut niin hyvin. Mutta toppia on ihana jatkossa käyttää myös farkkujen kanssa. Kaavoja en näihin käyttänyt, oli täysin leikkaa - ompele - sovita - pura linjalla. Mukavaa tämä kierrätysompelu!
Toivotan tässä samalla teidät kaikki uudet lukijat tervetulleiksi, on ollut ihanaa, että olette halunneet liittyä joukkoon mukaan! Ja pahoittelen, jos tekstini vilisee kirjoitusvirheitä. Jouduin vaihtamaan selainta ja en ole saanut vielä suomea tänne asennettua :).
Ihania kesäisiä päiviä teille kaikille!
Hieno asu, farkku ja pitsi käy topissa hyvin yhteen! Ja kuvat ovat komeita.
VastaaPoistaKiitoksia Mandariinimania! Haaveilen kyllä niistä farkuista tämän topin kanssa :). Ehkä pitäisi koettaa jostain vanhoista väsätä. (siis onhan minulla ostofarkkuja :D)
PoistaOnpa kaunis asu. Ihanat yksityiskohdat, pitsi, farkkutähdet ym. Kiva kun voit pitää ala- ja yläosaa myös erikseen. Onnistunut tuunaus :)
VastaaPoistaTopin helmassa hieman harmittaa, kun pitsi oli kiinnitetty kolmin-nelinkertaiseen lakanaan, jää helma hieman pönöttämään. Mutta katsotaan, jos jaksan tuon pitsikaitaleen purkaa ja vähentää kerrosten määrää vielä. Kiitoksia Kanneli kommentista!
PoistaHame on aivan ihana! Tykkään myös tuosta farkkutähti-ideasta, tosiaan kun se lähtee rispaantumaan niin tulee varmasti hauskan näköinen. Ja toppi sopii hyvin farkkujen kanssa. Kuvat on taas upeita ja persoonallisia!
VastaaPoistaHametta uskon käyttäväni paljon, siitä tuli juuri sellainen kuin ajattelinkin. Minulla on siihen sopivia yläosia kaapissa, joten käyttö maksimoituu sitä myötä. Sain mieheltä äitienpäivälahjaksi mielenkiintoisen valokuvauskirjan (Scott Kelby Suuri Digikuvauskirja), jota olen yrittänyt pala kerrallaan ottaa haltuun. Päähän ei mahdu kerralla montaa vinkkiä, joten hidasta tämä opettelu siltä osin :D. Oma kamera vaatisi uudistamista, tai ainakin paremman objektiivin, mutta kyllä peitetikkikoneen hankinta ja saumurin vaihto vievät edelle siinä suhteessa. Kiitoksia Krista!
PoistaVoi että, mikä asukokonaisuus täällä komelee. Kaikki osaset ovat aivat ihania yksin tai yhdessä. Ja valkoiset hameet ovat aina muodissa. Näissä on tarina mukana :)
VastaaPoistaEhkäpä minäkin joskus rohkenen saksimaan noita mummon lakanoita!
Kiitos Sanne-Maija! Rohkeasti vain lakanoita saksimaan, niissä on ihanaa ajan patinaa ja tosiaan muistoja :).
Poista