For Squirrels eyes only?

(Vain oravien silmille?)

Vietämme pääsääntöisesti ulkoiluaikaa kotonamme maalla, joten ulkona saattaa nähdä naapurin kerran viikossa, jos hyvin käy. Joten luulisi olevan aikalailla sama, mitä lapsen päässä on. Olli, Olga ja Osku Oravainen tosin taitavat olla sen verran muotitietoisia vaihtaessaan turkin väriä vuodenajan mukaan, että tämä äiti päätti tehdä taas kolme pipoa uuteen tuulipukuun sopiviksi.

Kaikkien pipojen kaavan pohjana käytetty Kukikkaiden kuosien korvia peittävän neliöpipon kaavaa. Pieniä muutoksia tietenkin, kun oman lapsen päähän eivät ihan täydellisesti istuneet. Ohjeet ja kaavat löytyvät täältä.

Nämä kaksi traktoripipoa on tehty viime vuonna, ja pääsivät nyt ennen kiertoon menoa kuvattavaksi. Siniseen pipoon tuhosin vanhan rikki menneen Marimekon tasaraitapaitani, applikointikuvan velourit on leikattu pojan vanhoista housuista sekä vanhasta lakanasta. Aika tavalla kierrätetty pipo! Traktorikuva on tässä ihan omaa piirustustaitoa. Ruskea trikoo on hankittu joskus 2000-luvun alussa, joten en enää muista mistä se on ostettu. Kaapissa on hyvin säilynyt vuosikaudet. Traktorinapit on ostettu kuopiolaisesta Nappi ja Nauha liikkeestä.

Tänä vuonna meille hiipi (rysähti toim. huom.) valtava innostus DINOSAURUKSIIN, rau! Pipoja koristavat siis netistä ilmaiseksi ladattavat dinokuvat, sillä en ehtinyt tähän pipohätään itse piirtämään niitä. Pieniä muutoksia piirtelin kuviin, ensimmäinen dino oli kiltti ja suloinen, tässä se olkoon Angry Dino.

Limen vihreä velour (samettitrikoo kauppanimellä)löytyi Eurokankaasta, vuorikangas on hankittu joskus 2000-luvun alussa jostakin. Tarkoitus oli tehdä silloin dinosauruksista kiinnostuneelle kummipojalle jotakin, mutta sieltä kaapista tämäkin kangas vastaan tallusteli. Dinokuosinen ruskea kangas Eurokankaasta, harmittavan huonolaatuista tosin. Kahden pesun jälkeen värit ovat jo haalistuneet. Vuorina sama ruskea trikoo kuin yllä olevassa traktoripipossa. Turkoosi trikoo kuopiolaisesta Savon Palasta.

Kaula lapsiparalla jäi yhdessä takissa paljaaksi. Pikahuivi auttoi ongelmaan. Valmistamiseen kaavan piirtämisineen ei mennyt kuin 15 min, näitä voisi ajatella tekevänsä lisääkin! Kaava oma. Velour Eurokankaasta, raitatrikoo on myöskin kaapissa hyvin säilynyt 2000-luvun alun ostos. Mistähän johtuu ettei niille ole aiemmin käyttöä tullut?

Nyt ei mun päätäni ja kaulaa palelee, tuumailee nalle. Ps. Kuten tästä kuvasta näkee, applikointi ei vielä ole vahvin lajini. Ompelukoneen säätöjen kanssa olen viettänyt tuntikausia, vielä minä nämä saan onnistumaan! Kerrottakoon, että koneeni on äärimmäisen hyvin palvellut. Ikää vanhuksella alkaa olla jo päälle 20 vuotta, joten ihan kaikkea en hänen odota enää tekevän.

Kukkuluuruu!

Missäs ne Martti ja Holly piileskelevät? Ja mitä ihmettä tapahtui kaikkien niiden farkkujen lahkeille, joista ensimmäisen postauksen laukkuja syntyi? Vastaukset selviävät seuraavista kuvista...

Pohjaan on avattu kahden lahkeen sisäsaumat ja ommeltu ne yhteen. Reunoihin ompelin lahkeita pötkönä, sen kummemmin niitä avaamatta tai purkamatta. Ylijääneet takataskut olivat loistavia pikkuautoille. Ne tikkasin reunalahkeisiin ennen reunan ompelua pohjaan kiinni.Helppo ja paljon pikkuautoja sisään vetevä kori oli syntynyt! Kuten kuvasta näkyy, näitä kulkupelejä riittää!

Korista saa halutessaan tukevamman pujottamalla esimerkiksi pahvia reunoihin ja pohjaan tukemaan. Tässä korissa en käyttänyt tukikankaita enkä pahvia, ja tämä on mielestäni aika hauska näin lötkönäkin. 

Koska tietyömaat ovat pojalle suuri mielenkiinnon kohde, täytyy äidin blogista tietenkin löytyä sopiva liikennemerkki.

Vielä jäi lahkeita yli lelukorin jälkeenkin. Joten tadaa!

Pikafarkut. Kaava oma, koko n.120.

Tämän helpompaa ei farkkujen ompelu ehkä olekaan. Farkkujen lahkeista säästyi sivusauma, siihen päälle tikkasin takataskut. Sisäsauman ja haarasauman ompelu, kuminauhakujat vyötärölle ja lahkeensuihin. Rennot ja mukavat farkut pojalle. Näitä aikuisten farkuista tehtyjä lasten farkkuja onkin blogimaailmassa näkynyt erilaisina versioina.

Jokohan minulta olisi loppunut farkkuaiheet? Se nähdään...



Ökköpönkiäinen ja syksyn koristeita

 

Hui kauhistus, syököhän tämä ökkiäinen mummin kokonaan? Tätä vastausta lapsi odottaa huomenna mummilta, kun saa korttinsa ojentaa. Mikään ei 4-vuotiaasta pojastani ole hauskempaa kuin säikytellä mummia ja mummoa ötököillä, dinosauruksilla ja kaikenmaailman kummallisilla elävillä. Akryylimaalia käteen avustuksellani ja käsi paperiin. Lapsi sai itse liimailla silmät, leimata kirjaimet ja olisi saanut piirtää myös suunkin. Mutta meillepä tuli kylään Muttaburrasaurus, joka tunnetaan paremmin lastenlaulussa nimellä Känkkäränkkä. Jäi suun piirtäminen äidin vastuulle.

 

 

 

Syksy tuo mukanaan myös pimenevät illat, ja kynttilät syttyvät meillä (asetelman alla äitini paperinarusta kutoma liina). Rakastan koristella kotia vuodenaikojen mukaan. Virkkuuttikin, joten hamppunarua kehiin ja mongolianvaahteran lehtiä sekaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 Syksyllä on mukavinta iltaisin käpertyä takkatulen ääreen viltin alle hyvän kirjan kanssa. Ihanaa!