Pieniä ompeluksia

Pellavainen sydän lapsen kädenjäljellä (kädenjälki painetaan ensin kankaalle, sitten asetellaan kaava ja leikataan), siipien kangas minun lapsuuden aikaisesta pitsipaidasta, sydännappi mummoni peruja.

 

Tildan nalle, n. 15cm korkuinen päästä varpaisiin (pienensin kaavoja aika reilusti). Oli aika näpertäminen. Tämä pikkuinen nalle koristaa pojan huoneen ovea.

Aloitin sitten viikonloppuna sellaisen projektin, jonka valmistuminen kestää! Nimittäin työhuoneen kaappien siivoamisen. Joka vuosi tämän teen, ja silti tuntuu, ettei kaikki mahdu minnekään!  Nyt on jo jätesäkillinen roskiin menevää tavaraa! Lisäksi löytyy muovipussillinen tilkkuja, jotka vien pojan kerhoon askartelutarpeiksi.  Vähän kyllä tällaisen hamsterin mieltä kiehtoisi pitää ne tilkut vielä omassa kaapissa, mutta osa oli sellaisia, jotka ovat jo 10 vuotta pyörineet siellä eikä vieläkään käyttöä! Tuskin seuraavana 10 vuotenakaan niitä tulee käytettyä.

Rakkautta ja piikkilankaa

Uniklubin laulun sanat eivät tosin sovi tämänhetkiseen elämääni, mutta otsikoksi mainiosti. Ruosteisesta piikkilangasta kuuluu suuri kiitos serkulleni! Olen itsekin maalaistalosta lähtöisin, mutta vanhempani olivat jo kauan ennen eläkeikäänsä hävittäneet kaikki piikkilankakasat. Onneksi serkkuni varastosta tätä sai.

Vaikka piikkilangalla on myös erittäin epämiellyttäviä mielleyhtymiä vuosikymmenien taakse, eikä se koskaan ole ollut eläinystävällistä, sopii se sisustukseemme tällaisina tuotteina. Vääntelin jokunen vuosi sitten näitä sydämiä viemisiksi monellekin taholle, ilman koristeita.

Anopille tein lahjaksi ylimmän punaisilla ruusuilla olevan sydämen. Itselleni väsäsin ruokatilan ikkunaan lusikallisen version. Kokeilin yhteen sydämeen myös höyheniä. Itse asiassa näitä höyhennippuja saisi laittaa vaikka useamman. Mukavan pehmeää ja rosoista yhdessä!  Keittiön ikkunaan vääntelin tällaisen neliön mallisen riippuvan koristeen. Ja koristeiksi ei tietenkään kelvanneet mitkään uudet jutut tai kiillotetut hopeat, vaan kunnolla aikaa nähneet.

Näiden teko on todella mukavaa, joskin sotkuista ja voimia vaativaa. Onneksi saan väsäillä näitä miehen puutyöpajassa, sisällä ei onnistuisi. Kunnon käsineet ja paksut vaatteet tarvitaan myös, eikä hengityssuojaimista ainakaan haittaa ole (ruostepöly ei ehkä ole kovin terveellistä)!

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Kuvattuna ei nyt ole valmiita juttuja (odottavat kiltisti sitä kuvausintoa), mutta aloitankin vuoden pohdiskelemalla mitä seuraavaksi. Varsinaisia keskeneräisiä töitä ei ole tällä hetkellä, pojalle on tulossa virkattu takki, mutta muuten vuoteen lähden käsitöiden suhteen aika tyhjältä pöydältä.

 

Pää pursuaa luonnollisesti ideoita, ja tänään vietin pitkän tovin käsityölehtiä ja – kirjoja selaamassa. Levitin myös suuren osan kankaita työhuoneen lattialle ja mittasin ja tuumailin. Lankavarastojakin pengoin. Se kuningasidea kuitenkin jäi puuttumaan, lamppu syttymättä. Näitä tyhjiä hetkiä on välillä, ja silloin tuntuu, ettei pääse eteenpäin, ei millään.

 

Vaikka tietää, että ei siihen kauaa mene, kun jokin kangas huutaa ompelemaan, rautalanka vääntelemään tai lanka virkkaamaan. Jokin vaate vaatii päästää valmiiksi tai sisustusidea toteutettavaksi. Ilman näitä tyhjiä hetkiä ei voisi syntyäkään mitään uutta, ehkä jo viikonloppuna jokin idea pääsee toteutukseen. Materiaali ja malli kohtaavat ja syntyy jotakin, mistä saattaa tykätä hullun lailla.

 

Onko teillä muilla tyhjiä hetkiä, hetkiä jolloin haluaisi kyllä tehdä jotain, mutta mikään ei tunnu etenevän ja/tai materiaali tai malli ei inspiroi?

Kuvaustaitoni eivät ole mitenkään huiman hyvät, sen näkee näistä ilotulituskuvista, joista tämä jälkimmäinen on epäonnistumisessaan aika hauska!