sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Hipsuli


 
Hipsuli ja Pipsuli ovat syntyneet eräässä maatalossa. Pienet hiirulaiset ovat tehneet kaikenlaisia tuhojaan; syöneet maanviljelijän villasukat, vieneet juustoja jääkaapista, purreet traktorin renkaita, jättäneet papanoita puhtaisiin lakanoihin. Maanviljelijä päätti eräänä päivänä, että oli hiirien aika lähteä. Niin hiiristä Hipsuli muutti meille, ja jatkoi edelleen tuhojen tekemistä.

 

Ensimmäisenä maisteltiin omenoita ja appelsiineja. Outoja makuja, tuumasi Hipsuli. Ja mahakin vähän sekaisin.

 

Sohvalle aiottiin jättää haiseva muisto, mutta onneksi kova karjaisu keskeytti touhun. Hipsuli säikähti, ja jatkoi matkaansa sydän pamppaillen. Ehkä ääni kuitenkin kuului ulkoa?

 

Huh, helpotuksen paikka löytyi kummallisen suuren kukan juurelta. Maha tuntuu jo paremmalle, alkaa oikeastaan vähän nälkäkin olla.
 
 
En nyt tiedä, voittaako tämä kummallinen laatikko maatilalla syötyjä viljoja, ajatteli Hipsuli. Jotain parempaa tarvitsisin.

 

Lukutaitoisena, maailmaa nähneenä hiirenä Hipsuli huomaa suuren laatikon ruokapöydällä. Rusinoita, ihanaa. Pettymys on valtava, kun hiiri kapuaa laatikkoon. Näitä samanlaisia lehtiä, mitä silppusin lumisateeksi maatilallakin. Osan kuvista taisin viedä pesääni ilahduttamaan Pipsulia. Kuuluu uusi karjaisu. Hipsuli hyppää lattialle ja lähtee juoksemaan hädissään.



Vihdoin ja viimein karjunnan syy selvisi. T-rexille kelpasi pieni hiirulainen välipalaksi.
Lankana Novitan kelo, kiinteillä silmukoilla kuonosta alkaen virkattu. Häntä ketjusilmukoilla. Silminä ja nenänpäänä hama-helmiä, korvat fleeceä. Sormileluksi tehty, samalla mallilla voi tehdä lukuisia eläimiä väriä ja kuonon terävyyttä vaihtamalla. Suunnitelmissa on kyllä ollut, mutta jäänyt toistaiseksi tekemättä. Vaikka nopeahan tämä on tehdä, kun lanka on paksua.
Rusinalaatikko on ihana vanha löytö lapsuuden kodistani, käsittelin sen puuvahalla ja maalasin kuluneet kirjaimet uudelleen. Halkolaatikko on myöskin lapsuuden kotini peruja, kuvassa ei sen enempää sitä tosin näy. Vanha puulaatikko sekin, alle laitoimme pyörät.
Poika rakastaa tarinoita ja pyytää usein kertomaan jonkun lapsuusmuistoni tai keksityn tarinan. Hipsuli ja Pipsuli tarinat ovat viihdyttäneet poikaani lukuisia kertoja. Välillä tosin vaatii aikalaista pohdintaa, mitä hiiret olisivat voineet tuhota, niinpä ne ovat myös matkustelleet variksen selässä maailmalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pieni kommentti sinulta, iso ilo minulle :).