maanantai 3. helmikuuta 2014

Ystäville


 
Etsiessäni ideoita tämän vuoden ystäväpäivänkortteihin (tietokoneella iso kasa ideakuvia), törmäsin näihin pariin edellisenä vuonna tehtyyn.  Molemmat olemme pojan kanssa tehneet yhdessä. Ensimmäisenä kortti tehtiin pojan ollessa 2v. Leikkasin kartongista sydämet, jotka poika koristeli erilaisilla kimalleliimoilla, kimalteilla ja pienillä liimattavilla koristeilla.
Meillä pienen kanssa askartelussa tärkeintä on ollut se, että kortteja tehdään silloin kuin poikaa huvittaa. Näin askarteluun säilyy mielenkiinto myöhemminkin. Aloitamme aina korttien teon hyvissä ajoin, ehditään tehdä hyvin valmiiksi kaikki, ja ilman kiirettä. Askarteluinto on kyllä tarttunut poikaan, lähestulkoon joka päivä hän käy omatoimisesti tekemässä askarteluja työhuoneessani. Olen varannut hänelle omia leimasimia, paperisilppuja, kuvioleikkureita jne., jotka löytyvät helposti.

 
Nämä kortit teimme pojan ollessa 3v. Perinteisellä perunaleimasimella. Peruna vain puoliksi, kaiversin siihen sydämen ja akryylimaalilla poika paineli mielensä mukaan sydämiä.
 
Ompeluitakin on valmistunut tiuhaan tahtiin. Toivottavasti saisin pian niitä kuvattua. Joukossa on tietenkin myös sellaisia, joista ei irtoa blogiin kivoja juttuja. Patjansuojukset lakanakankaasta, housujen lyhennykset ja pidennykset eivät oikein ole mielenkiintoisia kuvattavia saati katseltavia. Luvassa on ainakin mekko itselle, pari välihaalaria pojalle sekä pyyhkeitä.
Virkattuna on valmistunut (jo aika päiviä sitten) itselleni jokin boleron tapainen sekä piakkoin on valmis pojan takki. Innostuin myös pitkästä aikaa neulomaan, aloitin ihan tiskirätistä. Löysin myös keskeneräisenä yhdet neulotut tossut, joista toinen oli valmis ja toinen muutamaa kierrosta vajaa. Sitä olen neuloskellut vähän eteenpäin. Molemmissa ihan vain oikeaa ja nurjaa, kunnianhimoisesti olen ajatellut opetella taas kunnolla neulomista. Ehkäpä joku päivä harjoittelen vaikeampia juttujakin neulomisen saralla.

4 kommenttia:

  1. Suloisia kortteja, ihanaa yhteistyötä lapsen kanssa:) Mielenkiintoista nähdä ompeluksiasi. Neulominen on itsellänikin sellainen mielenkiinnon kohde, mutta en kuitenkaan saa oikein aikaiseksi. Nytkin on sukat tekeillä, mutta hitaasti ne valmistuu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Toivottavasti ehdin huomenna kameran ääreen. Neulominen olisi mukavaa, jos sitä vaan jaksaisi opetella enemmän. Kaulaliinoja ja aina-oikein tossuja on tullut tehtyä viime vuosina. Toki sukkia ja lapasia on tullut joskus neulottua, mutta ei vuosiin. Taisin viimeksi neuloa kummitytölle villasukat vauvalahjaksi, ja kummityttökin on jo 19v. Joten sen verran on aikaa edellisistä villasukista.

      Poista
  2. Siis että ootkin innokas ja ahkera!! Mistä mullekkin saatas tuollanen virtapiikki? Ja taitoa! :)
    Hienoja kortteja ootte taiteilleet! Mikä ilo,että pienikin saa toteuttaa itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämmöisenä kotiäitinä jää aikaa ja intoa harrastaa vähän enemmän kuin työssäkäyvänä. Poika käy 2 kertaa viikossa 2h/kerralla kerhossa ja keskiviikko-ilta sekä lauantaipäivä on varattu omiin puuhiini. Kyllä niissä ehtii aika hyvin tekemään. Ja nyt on kyllä joku tekemisen vimma, ehkä sitä ajattelee ettei tosiaan jaksa enää töissä ollessa mitään tehdä vapaa-ajalla. Kun liikuntaakin pitäisi sitten ehtiä harrastamaan ja kotityöt hoitaa :D.

      Poista

Pieni kommentti sinulta, iso ilo minulle :).