Virkattuja ja neulottuja

Uskoisitteko, että tein nämä kaikki tässä äskettäin? Viikon sisällä? Ai ette ;). Tosiaan, en ihan näin nopsa ole käsitöissä. Muutakin elämää kun on. Pidin talkoot oman keskeneräisten neulonta- ja virkkaustöiden laatikon sisällön kanssa. Häiritsi, etten ole saanut näitä pois sieltä laatikosta.

Tämä kaulaliina odotti laatikossa...tunnustan: ainakin 11 vuotta! Meillä oli silloin rakkaan ystäväni kanssa vimma neuloa huiveja, Espritillä oli silloin superihania huiveja, mutta kalliita. Päätimme, että kyllä me osaamme yhdet huivit neuloa. Yhden superpitkän sain silloin valmiiksi ja tämä toinen jäi jostain syystä kesken. Itseasiassa neuloin nyt vain pari kierrosta tätä lisää ja päättelin langat. 7 veljestä langasta, leveää joustinneuletta (korjatkaa jos minä puhun neuletermeissä omiani, ei ole kaikkein tutuinta tuo termistö).

Ja nämä viime vuonna aloitetut isoäidinneliöistä väsätyt tossut jäivät parin palan kiinnitystä vajaaksi. Syy: ne ovat aivan liian isot minulle tai kenellekään läheiselleni. Ajattelin purkaa nämä tossut ja tehdä vaikka nuken peiton. Ellei teillä kenellekään satu olemaan n.42-43 kokoista jalkaa, voin tossut lähettää ihan hyvän joulun toivotuksena sellaiselle henkilölle :).

Myssyä olen virkkaillut pitkin syksyä. Vuoriksi kiinnitin fleeceä. Myssyn sai rakas äitini, joka ystävällisesti toimi mallina kuvauksissa.

Ja Helmoja ja hepeneitä Kristan vinkistä kokeilin tätä käsin neulontaakin. Hurjan hauskaa ja nopeaa. Tein myös harmaankin huivin itselleni samalla konstilla, mutta siihen on tulossa muutamia koristuksia kunhan lahjakiireet saan alta pois. Lankoina tässä pari vanhaa kerää, joiden alkuperästä en ole yhtään varma. Yritän parhaani mukaan tuhota lankavarastoja pienemmäksi.

Olen kovin vähän päässyt kommentoimaan teidän blogejanne, vietimme poikani kanssa pitkän tovin vanhempieni luona ja siellä ei ole nettiä. Puhelimellakaan nettiyhteydet eivät toimi. Toisaalta äärimmäisen rentouttavaa, kun viettää aikaa ilman internetin koukuttavaa maailmaa.  Kuvat ovat tällä kertaa vähän epätarkkoja, jos lapsen kanssa kuvaaminen on joskus hankalaa, niin on se myös iltamyöhällä oman äidin kanssa sitä :D. Varsinkin, kun sekä kuvattavalle että kuvaajalle iskee hepulikohtaus. Hauskaa oli, kiitos äiti <3.

Mikä teillä muilla on ollut pisin keskeneräisenä mukana kulkenut käsityö? Saitko koskaan sen valmiiksi vai muuttiko se täysin muotoaan matkan varrella?

Toivotan teille kaikille ihanaa ja mukavaa loppuviikkoa!

Arkistojen kätköistä (suuret tontut)

Täällä ollaan! Koska pitkä käsityöpaussi sotki kaikki kuviot, on ensimmäisenä ompelulistalla lahjat. Siinähän on vaan se huono puoli, että niitähän ei tietenkään voi julkaista täällä blogissa liian aikaisin. Jos jostain tempaisen aikaa, ehdin muutaman jutun itsellekin tehdä ja pääsette vähän tuoreempaa ompelusta katselemaan. Nämä kaksi suurta tonttua olen tehnyt siis aiemmin, pahoittelen kuvien huonoa laatua, sillä kuvasin ne todella pikaisesti digipokkarilla. Jospa näistä kuitenkin jonkin selvän saisitte.

Tontut ovat sellaisia hieman päälle metrin kokoisia, kaava on suurennettu Tone Finnangerin Satumainen Talvi - kirjan tonttukaavasta. Samalla kaavalla tein pojalle joulukalenteritontun, jonka löydätte täältä (klik). Sohvaan voi hyvin verrata näiden kokoa.

Tonttujen vartalot ovat ihan lakanakankaasta. Hiuksiin käytin putkimiesten käyttämää pellavalankaa, jota saa rautakaupoista varsin edullisesti. Vaatteiden kankaat ovat mummoni peruja (lukuunottamatta tonttupojan housujen ruutukangasta, joka on hankittu Eurokankaasta), samoin kaikki napit ja pitsit ovat mummon vanhoja (pöksyjen ja essun pitsit kankaineen vanhasta tyynyliinasta). Käsin pykäpistoilla kiinnitin takkiin sydämiä ja tyttötontun essuun ison sydämen. Teksti on kirjottu ompelukoneella konekirjontakurssilla. Tein tuollaisia isoja huopasydämiä samalla tekstillä joulukortteihin pari vuotta sitten.

Nämä tontut menivät rakkaalle enolleni, hän on säästänyt minulle paljon mummon vanhoja käsityöaarteita ja niistä halusin häntä kiittää. Harmittaa, etten ole ehtinyt kuvaamaan näitä niiden oikeassa paikassa, ne istuvat enon luona vanhalla puusohvalla joululahjojen kanssa. Nyt jätän teille mielikuvien valtaan miten ihanilta ne näyttävätkään siellä (vaikka itse sanokin ):).

Pää pursuaa ideoita, kädet tekevät minkä pystyvät. Toivottavasti tapaamme jälleen pian! Ihanaa viikonloppua kaikille!

ps. Loppuun vielä kuva siitä pojan joulukalenteri Norbert-tontusta, kohta hän pääseekin tositoimiin :D.

Isänpäivälahjoja

Ei, en ole päässyt vieläkään ompelukoneiden ääreen. Läppärilläkään en kauaa kykene olemaan kerrallaan, joten jotain pientä edes esille tänne blogiinkin. Ihan kaupan valmis paitoihin täytyi tällä kertaa tyytyä, lisäksi Askartelukulmasta hankitut kangastussit pääsivät käyttöön näissä isänpäivälahjoissa. Poika suunnitteli ja taiteili ukeilleen ja isälleen kuvat näihin paitoihin jokaisen mielenkiinnon tai harrastuksen mukaan. (maalarinteipit eivät ole mitenkään kuvaukselliset, mutta suonette tämän tällä kertaa anteeksi ;)).

Isälleen Formula 1 - paita; ruutulippu, formularata, Kimi Räikkösen ja Sebastian Vettelin formula-autot lisäksi. Kaikissa paidoissa myös signeeraus, joka on kuvissa sutattu.

Appiukolle poika piirsi kolme monsteriautoa, joita ohjaavat poikani, mieheni ja appiukko.

Isälleni hirvi, ukin hirvikoira, ukki itse, joki sekä pensaita ja puu.

Tiedättekö, tätä naista rehellisesti sanoen syö todella paljon tämä, ettei pysty tekemään käsitöitä! Ja vielä enemmän se, että blogeihin ei pysty juuri kommentoimaan. Avaan sen verran, että olkapääni ovat niin kipeät, ettei käsiä voi kauaa pitää koholla. Nivelten kipu on vetänyt myös niskat ja hartiat sen verran jumiin, että ei naurata. En yleensä erityisemmin julkisesti tykkää valitella kipujani, jotka ovat ihan arkipäivää. Tällä kertaa rajoitus on sen verran suuri, että tämä rakas käsityö- ja blogiharrastuskin siitä kärsii. Myönnän, että olen tirauttanut kyyneleitä tuolla ompeluhuoneessa silittäen ihania kankaita ja lankoja :D.

Jokaisen lukemani blogin ihania töitä olen käynyt ihailemassa, joten yhteisesti kaikille: mahtavia juttuja olette taas tehneet! Olen inspiroitunut teidän töistänne ja huokaillut, miten taitavia ihmisiä maailma päällään kantaa. Nyt lepoa taas, aurinko paistaa tämänkin naisen mielessä vaikka käsitöitä ei voikaan tehdä :). 

Valloittavan ihania ja inspiroivia päiviä!

Suuret kiitokset ja pieni tauko

Suuren suuret kiitokset kaikille äänestäneille. Rehellisesti sanoen en olisi uskonut tähän toista kertaa, haasteeseen osallistui niin huikeita töitä, että kaikki olisivat olleet voiton arvoisia! Olette ihania <3!

Ilmoitusluontoisena asiana myös se, että blogi hiljenee nyt hetkeksi. Taistelen tällä hetkellä kipujeni kanssa, joten yksinkertaisesti paukut ei riitä päivityksiin tai suurempiin käsitöihin :(. Toivottavasti tauko on todella lyhyt, ja pääsen pian tekemään tätä, mistä nautin suuresti. Koetan jaksaa kiertää teidän blogeja, mutta älkää pahastuko, jos en nyt johonkin aikaan pysty kirjoittelemaan teille kommentteja. Palaan toivottavasti jo pian paremmalla voinnilla.

Ihania käsityöhetkiä ja mukavia päiviä!

Ylistys isille ja pojille! (päiväpeitto ja koristetyynyt)

Tai oikeastaan kaikille miehille! Jokainen mies on jonkun poika, joten ylistys osuu kohdalleen myös heille, joilla ei omia lapsia ole. Päiväpeittoon valikoin miesten farkkuja, yhtään naisten farkkua en näihin kelpuuttanut. Mieheni vanhoja farkkuja ei ihan näin montaa kaapissa ollut, vaan sain osan näistä äitini kaverilta <3, kiitoksia sinne suuntaan! Mallikelpoinen-blogi on jaksanut ilahduttaa meitä useammallakin haasteella. Tällä kertaa oli poikien vuoro. Huikean ihania juttuja on jo valmistunut! Itse osallistun tällä kertaa haasteeseen tällä peitolla ja tyynyillä :). Ja kylläpä tämä farkkuompelu on taas ottanut minulla tuulta alleen, ihanan terapeuttista! Vaatteitakin on tulossa, älkää hätäilkö ;).

Peittoon meni kolmet kokonaiset farkut, lisäksi paloja aiemmin silppuamistani farkuista. Auoin saumoja ja tikkailin niitä uudelleen. Lisäilin farkkupaloja niihin kohtiin, joihin ei jostain syystä kokonaisista housuista riittänyt. Peitto on n. 200cm x 100cm. Menee sitten isompaankin sänkyyn aikanaan.

Päiväpeiton reuna tulee sängyn yli ja siihen valikoin farkkujen yläosia taskuineen. Näin unikavereille on päiväaikaan omat paikat. Sinisen Antti-ökköpönkiäisen on tehnyt ystäväni tytär pojalleni koulussa, se on pojalle rakas pahojen unien karkoittaja. Taskuihin voi myös laittaa vaikka lehtiä rullalle, helppo napata lukuhetkeen.

Kauluspaitoja olen myös tuhonnut isot satsit vuosien saatossa. Niistä on jäänyt ylimääräiseksi rannekkeita ja kauluksia (muunmuassa), joista tähän tikkailin pojan nimikirjaimet. (itseasiassa tarkoitus oli tehdä kauluspaitojen paloista tähän peittoon vuori, mutta  ihan kaikkeen en minäkään ehdi ;)).

Päiväpeiton ompelun sivutuotteena valmistuivat myös nämä tyynyt. Vasemmalla oleva tyynyt on farkkujen lahkeesta ommeltu. Oikeanpuoleisen tyynyn toinen puoli on farkkujen takakappaleesta, toinen kauluspaidan etupuolelta. Lisäksi tikkasin farkkupalasta tehdyn tähden.

Tämä päiväpeitto minun oli tarkoitus ommella jo kesällä, kun Helmojen ja hepeneiden Krista järjesti kierrätyshaasteen. Silloin ompelin kuvassa näkyvän farkkuverhon. Aika ei kuitenkaan riittänyt enää peiton ompeluun, joten tämä haaste tuli sopivaan saumaan :). Pojan huoneeseen on suunnitteilla remontti, ja ompelevana ihmisenä se aloitetaan tietenkin tekstiileistä :D. Seinät on tarkoitus maalata ("isolle" pojalle nallen tassut alkavat jo olla - muka -liian lapsellisia) ja kalusteet uusia. Niin ihanat kuin tuo vanha sänky ja lipasto ovatkin, eivät ne enää uuteen pojan toivomaan tyyliin sovi. Ehkä nämä tekstiilit saavat teidät arvaamaan, mitä poika toivoo? 

Minua kiinnostaisi tietää, ompeletteko te muut sisustusjuttuja paljon? Mikä on sinun suosikkisi sisustusompelussa?

Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!