Hattu ja paita minulle, terveiset Espanjasta! (Hat and t-shirt for me, greetings from Spain)

Rakastan matkustelua. Uusia kulttuureja, uusia ihmisiä, nähtävyyksien katselemista. Ja ennenkaikkea perheen kanssa yhdessä vietettyä aikaa. Minun kiireinen viime viikkoni johtui matkasta Barcelonaan. Pojan ollessa pienempi jäi enemmän aikaa hotellissa blogin päivittämiseen ja kommentointeihin. Nyt pojan kasvettua kävimme hotellissa käytännöllisesti katsoen vain nukkumassa. Lomalla ei ole niin väliä, jos aikataulut välillä vähän venyvät ja ilta meni ihan huomaamatta kuljeskellessa kaupungilla tai altaalla uidessa. 

Aurinkoa ja lämmintä, niitä riitti. Tukahduttavan kuumaa ei ollut, päälle 20 astetta kuitenkin. Viileä tuuli mereltä teki hyvää. Minä, kalkkilaivan kapteeni, tarvitsin tietenkin matkalle kasvoja hyvin suojaavaa hattua. Rapuna en halunnut palata takaisin Suomeen.

Hattuun käytin anopilta saatua pitsiverhoa sekä lakanakangasta. Harsin pitsikankaan lakanakankaaseen kiinni ennen hatun kokoamista. Lierin tuin tukikankaalla. Viime vuonna tein samalla kaavalla mustan hatun, tähän valkoiseen levensin n. 3cm lieriä. Hyvin kasvot välttyivät palamiselta. Kaavan löydät Moda -lehdestä 3/2005.

Siisteistä t-paidoista on ollut vaatekaapissani iso pula. Vihdoinkin sain sellaisen ommeltua. Pääntie oli hurjan suuri, joten toppia oli pakko käyttää alla. En ehtinyt pienennys puuhiin ennen matkaa, mutta hyvin tämä paita meni ilmankin.

Paita sai kivaa ilmettä solmittavasta nauhasta pääntiellä. Kuvauspaikkana toimi upea Montserrat-vuoristo. Mahtava paikka, jonne saisi hyvin uppoamaan kokonaisen päivän retkeilyreittejä kulkiessa ja luostariin tutustuessa. Tällä kertaa emme ehtineet luostarin sisätiloihin tutustua.

Kangas tähän paitaan on ostettu pari vuotta sitten Ottobren myymälästä, vihdoinkin sain sen käytettyä. Kaavana käytin Suuri Käsityö - lehden numeron 10/2014 8. puseroa. Kivan rento ja väljä malli, vaikka toki raidat näinpäin leventävät. Metri kangasta tähän meni, pienen pientä silppu jäi vähän tähteeksi.

Lomalle ommelluista vaatteista ei kovin montaa ehditty kuvaamaan. Meillä oli niin paljon nähtävää, ettei siinä tullut mieleen itsensä kameran eteen tällääminen :). Vielä tällä viikolla näette itselleni ommeltua vaatetta sekä pojan shortsit. Kuvaamatta siis jäivät kaksi reissuun ommeltua mekkoa. Paluu arkeen ja Suomen sateisiin ei tuntunut pahalta, neuleet odottavat jo neulomistaan. Toki lomalla on aina ihanaa ja voisin vakavasti harkita myös asumista ulkomailla.

Blogin banneri näyttää vielä hetken hieman hassulle, sillä muutin blogin leveyksiä myös pienemmille näytöille sopivammaksi. Pieniä ulkonäkö-muutoksia on blogiin lisäksi tällä viikolla tulossa ja samalla uusi banneri. 

Mitä muutoksia te toivoisitte blogiini luettavuuden kannalta? Toimiiko leveydet ja kuvat hyvin käyttämällänne selaimella/laitteella?

Ihanaa syyskuun loppua ja mukavaa viikonjatkoa kaikille!

I sewed hat using old lace curtains and white cotton. Pattern is from Moda - magazine 3/2005. Pattern in t-shirt is from Suuri Käsityölehti 10/2014 8.Pusero and fabric is from Ottobre-shop.

Kylpytossut (Mikä kumman *Onni?)

Minä ja poika tarvitsimme uudet kylpytossut. Pojan jalka on taas kasvanut, minulla syy oli entisten tossujen kuluminen puhki. Ja mitäs muutakaan sitä käyttäisi tossuihin kuin farkkua ja kierrätettynä tietenkin! Mummon vanhaa pitsiä reunaan koristamaan ja valkoista kanttinauhaa.

Tossujen pohjaan käytin tällä kertaa muovitettua froteeta (jota olimme käyttäneet pojan vauva-aikana sängyn suojana), ja pehmukkeeksi farkun ja pohjan väliin ohutta vaahtomuovia, joka on peräisin jonkun tuolin istuinosasta.

Pojalle olen aiempina vuosina ommellut kylpytossut trikoosta, nyt tein hänellekin tossut farkusta. Ihana tähti-kanttinauha on Eurokankaasta. Kaavat molempiin tossuihin piirsin itse, tuli ainakin mieleiset ja jalkoihin hyvin istuvat tossut. (Onko jollakin kiinnostusta saada ohjeita kylpytossun kaavan piirtämiseen itse? Voin sellaisen väsätä, jos kiinnostusta löytyy ;).)

*Olen onnellinen, että saan olla mukana Onni-blogeissa. Onni-blogit on uudehko blogiyhteisö, joka kokoaa yhteen arkisia ja aitoja blogeja. En vielä ole ehtinyt tutustumaan kunnolla muihin yhteisön blogeihin, mutta paljon mielenkiintoista luettavaa varmasti löytyy. Lisäksi uskon, että tämä kehittyy mukavaksi ja kaikin puolin antoisaksi yhteistyöksi. Kiitoksia Onni-blogit!

Ensi viikko näyttää tällä hetkellä sen verran kiireiselle, että blogin päivitys voi jäädä. Palaan kuitenkin viimeistään seuraavan viikon maanantaina asiaan uusien kuvien ja käsitöiden merkeissä ;)! 

Rentouttavaa viikonloppua ja ihanan syksyisiä päiviä teille kaikille! Ilokseni olen saanut myös uusia lukijoita, lämpöinen tervetulo-toivotus myös teille <3!

Oi, rakas farkku - lattiatyynyt pojalle!

Farkku. Kierrätys. Asiat, joilla koko blogini olemassaolo alkoi pari vuotta sitten. Ja siihen jäin kovasti kiinni. Farkku on näytellyt suurta roolia monessa haasteessa, joihin olen blogin aikana osallistunut. Joten en voinut olla ohittamatta Mandan järjestämää Rakas farkku -haastetta, vaikka ompeluaika on ollut äärimmäisen vähissä.

Jotkut teistä varmasti muistavat Helmoja ja hepeneitä -blogin haasteeseen tekemäni farkkuverhon sekä Mallikelpoinen -blogin haasteessa esitellyn päiväpeiton vanhoista farkuista. Molemmat niistä tulivat pojan huoneeseen. Pikkuhiljaa pojan huonetta on käännetty ja väännetty isomman pojan huoneeksi ja viimeisimmässä huonekalujen siirtelyssä selvisi, että mukavalle lukupaikalle olisi tarvetta. 

Mies ehdotti lattiatyynyjä, jotka eivät veisi kovin paljoa tilaa ja olisi helppo laittaa tarvittaessa sivuun. Nämä vanhoista farkuista tehdyt tyynyt eivät varmasti ole uusi idea (enkä valitettavasti muista, missä niihin olen alkujaan törmännyt), mutta kuitenkin toimiva ja juuri meidän pojan huoneeseen sopiva.

Tämän nopeampaa ei lattiatyynyjen ompelu varmaan ole koskaan ollut. Tunnissa valmistui kaksi lattiatyynyä :). Ensimmäisenä leikkasin lahkeiden sisäsaumat auki ja tikkasin ne kiinni (tätä tekniikkaa monet ovat käyttäneet housuista tehdyissä hameissa). Jotta lattiatyynyt toimisivat myös nojatuolin tapaan, ompelin lahkeisiin n.15 cm levyisen kaitaleen selkänojan ja jalkaosan välille. Molempiin avoinaisiin päihin sitten vetoketjut, jotta päälliset voi heittää helposti pesuun välillä. 

Ja yksi säilytysongelmakin tuli ratkaistua. Molempiin lattiatyynyihin meni kaksi tyynyä. Meille on vuosien saatossa tyynyjen uusiksi vaihtojen yhteydessä jäänyt näitä vähän huonoja tyynyjä pyörimään. Osasta olen täytteitä käyttänyt mm. pehmoleluihin, mutta silti näitä vielä löytyy.

Pojasta nämä olivatkin huippujuttu, niillä on loikoiltu, luettu, niitä on käytetty leikeissä. Taskuihin saa myös kivasti jemmailtua aarteita, tai sujauttaa kesken olevan Aku Ankan (pesun hetkellä pitää taas muistaa tarkistaa).

Kuvissa vilahtaa myös syksyllä pojalle ompelemani hihaton paita eskarin jumppatunteja varten. Jämäpalasta kasattu paita, joten kuviokohdistukset sinne päin (lue ei ollenkaan). Riivalit-kangas Käpyseltä (jossa kesällä käydessäni tapasin myös ihanan Hannariinan), musta trikoo Eurokankaasta. Perusompelua.

Kiitoksia Manda mielenkiintoisesta haasteesta! Käykää ihmeessä kurkkimassa, mitä kaikkea muut keksivät haasteiden aikana. Muutkin Mandan haasteet olisivat olleet äärimmäisen mielenkiintoisia, mutta aikapula rajoitti osallistumista :). 

Onko teillä muilla intoa osallistua erilaisiin haasteisiin? Olisi mukava kuulla, millaisiin haasteisiin te osallistutte, mitä ei vaan voi ohittaa?

Mukavaa syksyistä viikkoa kaikille!

Farkkua ja ystävyyttä

Istumme siinä kahvipöydässä ja tuntuu ettei välissä ole kuitenkaan ollut montaa kuukautta. Ihminen, jolle voi kertoa surunsa, ilonsa, elämänsä. Ja tietää, että toinen kuuntelee. Kumpikaan ei odota valmiita vastauksia, sillä meillä kaikilla on omat valintamme edessä, omat vaikeutemme voitettavana. Mutta se hetki siinä kahden antaa voimia ja uskoa.

Ystävyys. Ystävä. Läheinen ihminen. Ketään ei voi tuntea täysin, mutta on sellaisia, joiden kanssa on helppo olla. Ei tarvitse soittaa ja ilmoittaa itsestään joka hetki, sillä tietää, että toinen siellä ymmärtää ja on tarvittaessa luurin päässä. Voi mennä viikkoja, kuukausia, ettei kuule toisesta mitään. Sitten taas palataan siihen, mihin viimeksi jäätiin. Kukaan ystävistäni ei aloita tapaamista sanoilla: miksi et ole pitänyt yhteyttä (no, samassa junassa ollaan sen yhteydenpidon kanssa). Ei, vaan iloitsemme aina toistemme näkemisestä. Se on minusta parasta ystävyydessä.

Ja kun nähdään, on mukava viedä jotakin. Pikainen viemiskassi vanhoista farkuista (lahkeet poikki, pohjasauman ompelu, sangat lahkeista) sai koristeeksi farkkuruusun (jonka terälehdet on muuten vain teipattu...ai miten niin jäi viime hetkeen?) ja pitsinauhaa. Sisälle sujahti perinteinen kahvipaketti, säkillinen karkkia, pari kestotiskiliinaa sekä oman yrttimaan yrttejä. Pieniä asioita, jotka toivottavasti ilahduttavat.

Virittäydyin jo Rakas farkku -haasteen tunnelmaan tämän laukun tiimoilta. Manda Viipula Vaapula Vot -blogissaan haastoi ompelemaan jotain farkusta. Varsinaisen haastetyön näette ensi viikon maanantaina. Kovin suurta ei tällä kertaa ole luvassa (kuten parilla muulla haastekerralla), ajanpuute vaivaa :). Mutta farkkua joka tapauksessa, tuota minun pitkäaikaista rakastani. 

Mikä materiaali sinulle on se rakkain ja läheisin? 

Toivottelen kaikille rentouttavaa viikonloppua! Näemme seuraavan postauksen tiimoilta jo maanantaina ;).

Olipa kerran... (#blogisitarina)

nainen, joka rakasti käsitöitä. Istui tuntikausia surffaten netissä inspiraation perässä. Törmäsi toinen toistaan hienompaan blogiin ja pohti hiljaa mielessään, olisiko omassa blogissa mitään perää. Sinne voisi helposti tallettaa muistiin kaikki tekemänsä käsityöt. Ehkä myös sisustustakin vilauttaa. Ohjeitakin voisi kirjoittaa, jos joku sellaisia tarvitsisi. Ja saisi ymmärrystä toisilta siitä, miten koukuttavaa se käsitöiden tekeminen onkaan. Mietti ja tuumasi. Tuumasi ja mietti. Ei uskaltanut tehdä heti, vaan odotteli monta vuotta. Sitten eräänä päivänä rohkaistui. Kyllä minä uskallan.

Pojan kanssa nainen suunnitteli blogin nimeä. Nehän on äiti ihan nameja ne sun työt. Ruskeaa ja oranssia; maanläheisyyttä ja luovuutta kuvaavia värejä. Kierrätys on se ykkösjuttu, ja varmasti retroa täytyy nyt olla, kun muillakin. Niitä siihen ilmeeseen siis.

Ensimmäinen postaus jännitti. Silmissä oli selkeä suunta blogin tekstien suhteen, Hannan Namit, nehän tekstit voisivat ollakin kuin reseptejä käsitöistä. Kyllähän se kantoi kokonaisen ensimmäisen tekstin ajan. Sitten tuli kyllästyminen, samaa ei voinut toistaa.

Bloggaus vei täysin naisen mukanaan. Käsitöitä syntyi vuonna 2013 tiuhaan tahtiin ja blogikin päivittyi 2-3 kertaa viikossa. Virkattiin, värkättiin, ommeltiin farkkua ja vähän vaatetta pojalle. Illat ja yöt täyttyivät tekemisestä ja blogin tekstien miettimisestä. Kuvaaminen oli vallan hakusessa ja kaikki opiskeluvuosina saadut opit olivat kadonneet päästä. Halu kehittyä oli kuitenkin suuri ja valokuvausvinkkejä nainen etsi netistä. 

Vuosi 2014 alkoi tyhjällä hetkellä. Inspiraation löytyminen tekemiseen oli hetken hukassa. Into tekemiseen palasi, tietenkin, ja vihdoin nainen uskalsi julkaista ensimmäisen itselleen tekemän vaatteensa. Jumpsuit. Voisiko aikuinen nainen yhtään hassummin pukeutua? Asu oli juuri täydellinen saunan jälkeen ja kovassa käytössä se on vieläkin. Niin häveliäs nainen on ollut, että asua ei ole kukaan muu omaa perhettä lukuunottamatta nähnyt (paitsi sinä surullisen kuuluisana iltana, jona ystävät piipahtivat yllättäin ja vaatetta ei ehtinyt vaihtamaan). Mutta mikä lie, että asun kuitenkin kehtasi julkaista vielä useamman silmäparin nähtäväksi ;).

Aktiivinen vuosi, blogin pitäminen tuntui rakkaalta ja tärkeältä jutulta. Siihen nainen halusi panostaa. Ommeltiin, virkattiin, kierrätettiin, tehtiin lapsen kanssa askarteluja. Ja oman vaatekaapin lisäksi nainen täytti äitinsä vaatekaappia.

Muutama ohjekin syntyi. Virkatut puput, (kanan)munat sekä lasinaluset ovat top viidessä luetuimmista teksteistä koko blogin olemassaolo-ajalta. Ohjeiden tekeminen oli kuitenkin niin työlästä, että nainen ei niihin sittemmin ole palannut. Koitti kevät. Valokuvaus kiinnosti ja mies muisti äitienpäivänä Suuri Digikuvaus-kirjalla. Sitä tankattiin ja kuviin alkoi tulla hitusen siistimpää jälkeä. 

Tuli myös vastaan ensimmäinen haaste Helmoja ja Hepeneitä -blogin Kristan järjestämänä. Innolla mukaan ja täydellä hyöryllä. Syntyikin iso kasa kierrätysteemalla tehtyjä juttuja. Mallikelpoinen -blogin haasteesta saadut lukijan suosikki-tittelit lämmittivät suuresti sydäntä. 

Vuosi 2014 päättyi uuden objektiivin kanssa kuvattuihin juttuihin. Vihdoinkin nainen uskalsi myös liittyä facebookiin, josta avautui aivan uudenlainen käsitöiden tekemisen yhteisö. Vieläkin kovin arastellen hän kirjoittaa joskus jotakin ryhmien julkaisuihin, mutta lukee usein vinkkejä ja ahmii ideoita. Ja voi apua, mikä maailma avautui klikatessa auki Pinterest, tuo ideoiden ja inspiraation ihmemaa. 

Mielessä alkoi jo siintää blogin ulkoasun ja nimen vaihtaminen. Aikuisempaan, hillitympään suuntaan. Ja se retroilu ei kuitenkaan iskenyt, jäi vaan muiden kauniiden juttujen ihasteluun. Kuvaamisessa alkoi löytyä parempaa rytmiä ja siitäkin oppi aina jotain uutta. Kehitettävää oli ja on vieläkin paljon. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Huhtikuussa 2015 nainen vihdoin uskalsi vaihtaa blogin nimen. Blogin tyyli alkoi olla lähempänä sitä, mitä nainen koki oikeasti olevansa ja haluavansa. Tämä vuosi on ollut naisen blogissa hiljaisin. Käsitöiden tekemiseen on jäänyt vähemmän aikaa ja muu elämä on häirinnyt blogin aktiivisuutta. Välillä mielessä jo on jo käynyt laittaa pillit pussiin; pystyykö tarjoamaan mitään mielenkiintoista, uutta ja inspiroivaa lukijoille? 

Blogin päivittämiseen saa menemään aikaa. Taitojen karttuessa ovat myös vaatimukset käsitöille sekä kuville, jotka blogiin päätyvät, kasvaneet. Mutta into ja ilo tekemiseen on kuitenkin säilynyt. Blogi on myös edelleen tärkeä kanava olla yhteydessä muihin käsityöihmisiin, ja sen pitäminen tuntuu rakkaalle harrastukselle. Nainen päättää jatkaa, vaikka vain hitaammalla tahdilla. Onhan myös olemassa tuo kuvavirran suunnaton lähde, Instagram, jonne nainen voi nopeammin päivittää tekemiään käsitöitä. Blogi tulee olemaan edelleen naisen harrastus ja pysyy jatkossakin pitkälle käsitöiden maailmassa. 

Ja mikä on ilahduttanut tässä kaikessa kaikkein eniten? Lukijat, seuraajat ja ihanat rohkaisevat kommentit. Ilman teitä tätä blogia ei olisi, kiitoksia teille kaikille! Olette haastaneet minua ylittämään itseni, rohkaisseet kokeilemaan uusia juttuja, antaneet palautetta, olleet läsnä virtuaalisesti, olen teiltä saanut ihania tunnustuksia ja haasteita. Yhden teistä olen jo tavannut livenä ja toivottavasti tapaan teistä monta tulevaisuudessa!

Kototeko-blogin Sanna haastoi aiemmin tänä vuonna meitä bloggaajia kertomaan oman bloginsa tarinan. Otin haasteen silloin mukaani, mutta kirjoittaminen on vaatinut aikaa :). 

Ohjeet tulevat tässä:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.  #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

Olisi niin ihana kuulla teidän monen tarinaa blogeistanne. Haaste on ehtinyt kiertää jo jonkin aikaa, joten en ole aivan varma, ketkä sen jo ovat saaneet. Tällä kertaa haastaisin mukaan:

Kaavailua - ompelusta ja sen vierestä

Viipula Vaapula Vot

Oman näköinen

PiiaS Dreams

Nautitaan tästä syksystä, kukin omalla tavallamme! Näemme jälleen valmistuneiden käsitöiden parissa ensi viikolla, mukavaa viikonloppua kaikille :).